Naapuriapua

Naapurintytöt tarvitsivat lapasia ja minä piristävää projektia kaikkien ikuisuus-ufojen keskelle. Langat kokotoiveineen (lasten nimet sensuroitu lapasilla!) toimitettiin ovelle ja minä ryhdyin neulomaan Novitan kokotaulukot ohjenuoranani (Nallelle ja 7 veljekselle).

Kirjavat on neulottu Novitan Nallesta, vihreä-vaaleanpunaiset Kotikullan Sukkalangasta. Jälkimmäisten kohdalla noudatin Novitan 7 veljekselle ohjeistamia silmukkamääriä ja mittoja.

Kirjavat (koko 130cm) neuloin onnessani melko pikaisesti melkein-valmiiksi. Samalla fiilistelin, että onpa ihanaa vaan neuloa, yhdellä langalla ilman mitään pintaneulekommervenkkejä. Liekö vauhtisokeus iskenyt, sillä peukaloita tehdessäni huomasin lapasten olevan erilaiset keskenään, ärh! Joku lisäys oli jäänyt peukalokiilasta puuttumaan, eivätkä kerrosmäärätkään varren ja peukalon välissä täsmänneet. Nielin ylpeyteni kuin aikuinen konsanaan ja totesin, että eipä sitä käytössä huomaa.

Pienempiin (110 cm) keksin kuvion ja totesin, että turha ryhtyä sen kummemmin suunnittelemaan ja spekuloimaan kerroksia (kuten saattaisin helposti tehdä). Raidat osuivat lapaseen kivasti, sanoisinko jopa itsetuntoani laastaroiden, että täydellisesti.

Varren raitoja olisi voinut ehkä leventää hiukan? Kuvio istuu ihan kivasti peukalokiiloihinkin.

Palkaksi sain loput langat. Edellisestä avusta (toppahousujen henkseleiden lyhentäminen :)) saatu palkkio kantoi kyllä vielä lapasiinkin saakka!

NAPPEJA! Näistä saattaa joskus tulla taulu, sillä ei näitä kai raaski tästä irrottaakaan..!

Paita kuulokepiuhalle

Pääsin mukaan kaverin käsityökerhoon. Kaipasin ensimmäiseen kokoontumiseen pientä, helposti mukana kulkevaa projektia, jota tehdessä keskustelu entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa sujuisi.

Virkkurin virkkaamalla päällystetyistä johdoista (tai jostain) sain joskus ajatuksen neuloa kuulokepiuhojen ympärille suojan icord-tekniikalla. Tämä pulpahti mieleen ennen käsityökerhoa. Täällä oli saatu sama idea, ja linkin takaa löytyy myös ohje videoineen.

Ensin teki mieli valita kirkas turkoosi tai vaaleanvihreä puuvillalanka työhön. Sitten pohdin, että ehkä neutraalimpi väri on parempi. Harmaa siis! Neuloin ja olin muutaman päivän kävelymusiikitta kunnes valmista tuli. Ensimmäinen ajatus: nää näyttää ihan stetoskoopilta! Harmaa ei sittenkään tainnut olla se paras vaihtoehto...

Uutuudennihkeät piuhat eivät nyt mene solmuun, mutta toisaalta kokonaisuus on aika massiivinen. Myös painava, enkä ole varma, meinaavatko kuulokkeet sen vuoksi pudota herkemmin korvista (vaiko kaikkien pipo- ja huivikerrosten vuoksi). Onneksi tämän voi aina purkaa! Ja kokeilla vaikka niitä kiinteitä silmukoita. Yleensä mietin ja suunnittelen niin paljon, että tällaisia huteja tulee harvoin.

Annan tosin vielä armonaikaa paidalle ja jatkan testaamista.

Luovuushaaste 2013 - osa MINÄ!

Facebookissa viime vuonna levinneeseen luovuushaasteeseen liittyi se, että minä saisin jotakin itse tehtyä entiseltä työkaveriltani Katilta. Luovutus tapahtui äskettäin (ja olin tyytyväinen, etten ole ainoa, joka luovuttaa haasteeseen liittyviä yllätyksiä vielä tämän vuoden puolella :)).

Kati oli tehnyt minulle maailman suloisimman kahvikuppikynttilän! Tohtiiko tätä edes polttaa? Kuppi on liimattu kiinni tassiin. Mietin jo mielessäni, että kun joskus poltan kynttilän, voi kuppi sen jälkeen toimia tuikkukuppina.

Kiitos, Kati!

Morjens, arki!

Eilen oli keskipitkän loman viimeinen päivä. Ajauduimme laittamaan kotia taas hitusen valmiimmaksi. Olen yrittänyt hehkuttaa, että kivaa, kun tässä on tarkoitus asua pitkään, eikä ole kiire saada kotia valmiiksi – voi miettiä ratkaisuja rauhassa. Mutta olisihan se kyllä kiva, jos tämä joskus tuntuisi valmiilta.

Loman toiseksi viimeisenä päivänä minulla oli vihdoin aikaa tarttua toimeen. Pitkään etsinnässä ja sen jälkeen pitkään harkinnassa ollut, joulun alla hankittu verhokangas pääsi käsittelyyn. Valitsimme olohuoneeseen vaalean, pellavaisen Greta-kankaan Finlaysonilta. Ihanan tukeva (jopa tönkkö) kangas, ja silti läpikuultava, mikä ominaisuus alkaa näkyä vasta kun vaan saadaan joskus jotain valoa tänne.

Virkistin muistiani lukemalla nämä ohjeet läpi. Ompelu ei olisi millään huvittanut, mutta hinku saada verhot vihdoin ikkunaan oli kova. Tai eihän siinä ompelemisessa mitään, se on nopeasti hoidettu, mutta kaikki se mittaaminen, neulaaminen ja silittäminen, huh!

Eripituisten hengähdystaukojen myötä ompelu venyi ja kesti tunteja. Kun verhot lopulta alkoivat näyttää valmiilta, muistin miettiä, mahtaako meillä olla verhonipsukoita... Kiskoissamme on valmiina liu'ut, mutta nipsukat täytyy pujotella niihin erikseen. Verhot päätyivät siis sohvalle pötköttämään. Äsh!

Huomasinkin kauppojen olevan loppiaisenakin auki, ja sankari-puoliso uljaasti haki nipsukat kaupasta. Verhot saatiin kuin saatiinkin ikkunaan loman päätteeksi! Siinä vaiheessa oli säkkipimeää, joten siirsin valokuvaamisen ja seuraavaan päivään. (Se ei tosin auttanut, sillä päästessäni tänään kotiin kolmen jälkeen iltapäivällä oli lähestulkoon yhtä pimeää...) Sen sijaan ryhdyin järjestelemään olohuoneen kirjahyllyä, joka on kiinnitetty seinään joskus syksyllä. Puoliso kokosi illan ajan uutta sänkyä, johon saimme patjat tänään. Koti otti siis aimo harppauksen kohti valmiimpaa olotilaa, hurraa! (Niin, ja on noita verhoja kaksi, mutten saanut hyvää kuvaa molemmista.)

Kirjojen on tietysti oltava värijärjestyksessä. Olen viime vuosina karsinut kirjoja hyllystäni aika kovasti, ja ne myös ovat kahdessa eri hyllyssä, kovin hienoa väriskaalaa näistä ei siis saa aikaan. Mustavalkoisen lajitelman piristykseksi olohuoneen hyllyyn pääsivät punaiset kirjat.

Käsityöharrastukseni alkaa huolestuttavasti vallata kaikki elämänalat sekä koko kodin. Piilotin kirjahyllyyn lankayllätyksen. (Koska uuden iPodin pakkaus oli vaan liian tukeva heitettäväksi pois, ainakaan heti...)

Ja sitten siellä piileskelee (ei yhtä onnistuneesti) osa vessan matosta, jonka kimppuun sormet syyhyäisivät seuraavaksi.

Eipä sitä olisi lomalla jaksanutkaan saada enempää aikaiseksi, joten tervetuloa, arki!

Pipoja, pipoja – Luovuushaaste osat 2&3

Luovuushaaste 2013 – hetkinen, tämänhän piti olla jo menneen talven lumia (eiku viime vuoden vesisateita)... Sanoisinko, että ylitin itseni, kun viisi itse tehtyä asiaa valmistuivat viime vuoden puolella. Luovuttamatta on edelleen kaksi...

Nämä kaksi pipoa sentään sain käsistäni viime vuoden puolella (siis vuoden toiseksi viimeisenä päivänä), tämä päivittäminen vain tökkii. Syytän lomaa: päivät lipuvat ohitse aivan huomaamatta ennen kuin oikeastaan edes alkavat! Ohje oli taas se sama Novitan.

Tämä violetti pipo lähti postissa entiselle työkaverille Janinalle. Oikeastaan väri valikoitui Janinan pipoon sillä perusteella, että värin nimi on Luumu! (Tärkeä asia, jonka unohdin tietysti saatteessa kertoa.)

Sinisen pipon sain ojentaa saajalle E:lle ihan itse.

  

Violetti pipo valmistui oikeastaan jo keväällä, jolloin tuumasin, että eihän sitä nyt enää tarvitse, lähetän sen sitten syksyllä. Ja, noh, syksyähän tässä edelleenkin elellään, ainakin säiden puolesta.

Vihreänkirjavan langan ostin erästä huivia varten, mutta totesin sen sitten kuitenkin olevan liian ohutta kaveriksi ajatellun langan kanssa. Siitäpä tuli ihanat tupsut näihin pipoihin!

 

Tajusin vasta näitä kokeillessani, että omaan pipoon virkkasinkin muinoin kapeamman lipan, kun ohjeen mukainen lippa näytti mielestäni oudolta (/en osaa tehdä sitä oikein). Enpä jaksanut näitä enää muuttaa, mutta ihan hyvät lipat nämäkin kai ovat.