Terkut Japanista - sälää mielen pintakerroksista

Vietimme (lähes) kolme mahtavaa viikkoa Japanissa. Vietimme suurimman osan ajasta Kiotossa, hiukan alle viikon Tokiossa sekä teimme ystävien kanssa yhden yön road tripin Iseen. Piipahdimme myös Osakassa yhtenä päivänä. Tähän päivitykseen olen haalinut nyt tärkeimmät kielen päällä pyörivät jutut. Ne ovat sinkoilleet matkan aikana päässäni pienenä sekamelskana, joten sellaisena ne nyt putoilevat tähän postaukseenkin!

Kaikissa kaupungeissa kävin lanka-, kangas- tai sadan jenin kaupoissa, kolmeen viikkoon mahtui aika monta shoppailupäivää. Koska ompeluharrastukseni on melko tuore, eikä minulla ole kovinkaan laajaa kangasvarastoa, päätin tällä matkalla hankkia itselleni sellaisen. Japanista löytyykin riittämiin käsityöharrastajan unelmia, paratiiseja ja päiväunia. (Ihan totta, jokaista lajia!) Harkitsen kirjoittavani koluamistani kaupoista lisää. Tietoa löytyi englanniksikin jonkin verran, mutta ehkä joku joskus erehtyy kaipaamaan sitä suomeksikin. Kiva tietysti kirjata myös itselle muistiin niitä nyt, kun vielä muistaa jotain.

Kuva on tietysti taas epätarkka, mutta tässä kangaskokoelmani kotiinpaluun jälkeen:

Lemppareihini kuuluvat ainakin toisessa rivissä äärivasemmalla näkyvä mustapohjainen pisarakangas, jonka ostin kapasta täydellä hinnalla ja kunnon pätkän. (Monet ostoksistani löytyivät jämälaareista ja olivat alennushintaisia.) Siitä suunnittelen mekkoa tai tunikaa. Vähän hintavampia olivat myös sen vieressä olevat vihreä- ja sinipohjaiset kuplakankaat, joiden pallot näyttävät öljyliiduilla piirretyiltä. Samassa rivissä äärioikealla oleva sinipohjainen keltakukkainen kangas tuo jostain syystä mieleeni lapsuuden ja mökin, vaikken muistakaan tätä muistuttavaa kangasta näistä yhteyksistä. Alarivissä oikealla oleva kangas on ainoa ostamani vahakangas (niitä oli tarjolla paljon, ilmeisesti japanissa harrastetaan paljon vahakangaskasseja). Siitä olisi tarkoitus tulla kauppakassi. Ostin samaa eläinkuosista tukevaa kangasta turkoosipohjaisena (kolmas rivi, toinen oikealta), ehkä siitä voi tehdä jotain kassin kaveriksi. Tarkempia lähikuvia kankaista toivottavasti tulee sitten, kun ne löytävät tiensä töihin.

Voisi sanoa, etten koskaan osta lankoja siitä syystä, että ne ovat kivoja. Sen sijaan suunnittelen työn ja hankin sitä varten langat erikseen. Ostin reissusta kuitenkin muutaman kerän muuten vaan, sitä olisi tuntunut synniltä jättää ostamatta yhtään kerää 100 jenin (n. 80 snt) hintaista puuvillalankaa.

Kuvassa näkyvät pampulalangat ovat Avrilin liikkeestä ja kalliimpia. (Mininykeröt, mutta jotain oli pakko saada ihanasta liikkeestä, ja isompia hankintoja en raaskinut tehdä.) Seitsemän keskenään samanlaista kerää ovat maailman pehmeintä lankaa, ja niitä hipelöidessäni kehitin äkkiä päässäni suunnitelman virkatusta, suuresta, ilmavasta, pehmeästä huivista. Malli ei ole vielä osunut silmään, mutta eihän huivin tarvitse ensi talveksi valmistua...

Lentokonepuuhana oli tietysti Totoro-lapaset, sillä matkaohjelmaan kuului myös mielettömän kiehtova Ghibli-museo.

Koneessa olikin tosi miellyttävää neuloa, kun kyynärpäät sai tuettua käsinojiin, eikä mistään tullut palautetta bambupuikoistani. Näiden saaja on jo mielessä, mutta siitä sitten joskus myöhemmin. :)

Ostin muutaman kirjankin, vaikka sanallisista ohjeista ei mitään ymmärräkään. Tämä kirja mainioista huopahahmoista oli pakko saada!

Kaupoista löytyi hämmentävän edullisiakin kirjoja, tämä maksoi 500 jeniä, eli n. 4 euroa. Ennemminkin tätä kyseistä voisi ehkä kutsua vihkoseksi, mutta ohjeet on kuitenkin 70:een pieneen juttuun. Kuvalliset ohjeet ovat työskentelyyn riittävän selkeät ainakin tässä kirjassa. Hankin 100 jenin kaupasta askarteluhuopaa (joka on 100-prosenttista polyesteria, tietysti... :D) sekä kirjontalankoja. Kotona olin iloinen näistä löydöistä, sillä juuri tähän pyrin: Kun saa idean, ei tarvitse lähteä kauppoihin haalimaan tarvikkeita, vaan ne löytyvät kotivarastoista.

Askartelemaan, siis!

Kaavat leikattu. Tällainen tyyppi tulossa! Oli pakko aloittaa kirjan mainioimmasta otuksesta.

Pienten osien leikkaaminen tuntui sujuvan helpoiten näin. Kankaasta haihtuva tussi voisi olla hyvä tässä puuhassa, mutta voitteko kuvitella: sellainen jäi vielä hankkimatta!

Täyttämistä ja ompelua, ompelua ja täyttämistä. Virkkuukoukku oli oiva apuväline käsiä ja jalkoja täyttäessä.

Kirjan tyyppi ja minun tyyppi poseeraamassa vierekkäin! Tomatosta (mieletön käsityökauppakompleksi Tokiossa) ostin noita minimininappeja, ja yksi niistä löysi heti tehtävänsä.

Myös joitain askartelujuttuja tuli hankittua. Nyt minulla on oiva valikoima washi-teippejä! Lisäksi hankin muutaman leimasimen, tarroja ja muutaman kynän (en voi vastustaa Mujin geelikyniä!).

Pääsin jo käyttämään teippejä muuallakin kuin matkapäiväkirjassa. Kiitoskortti naapureille oivasta kasvihuolenpidosta!

Olipa purkaus. Toivottavasti tämä lomapää tästä jäsentyy, sillä työsopimus on allekirjoitettu, ja maanantaina pitäisi selvitä tämän pään kanssa töihin!

Kesäturisti

Täytyypä hehkuttaa heti alkuunsa: Tänään lähdemme Japaniin! Käsityö- ja blogivimmaa seuraa siis ainakin kolmen viikon radiohiljaisuus. Tarkoituksena on kuitenkin saada bambupuikot mukaan koneeseen ja perillä kiertää massiivisia käsityö- ja askartelutarvikekauppoja. Näistä lisää matkan jälkeen!

Aloitin kesäkuun alussa lyhyen kesäpestini lastenhoitajana. Yhtäkkiä ympärilläni pyöri kaikenlaisia lierihattuja pitkin puistoa, ja eräänä hellepäiväni totesin, että minunkin on saatava tuollainen! Mekkokangasta jäi yli, ja tuumin, että näistä epämääräisistä riekaleista voisi hyvinkin syntyä lierihattu. Nopealla googlailulla löysin erittäin toimivan ohjeen, jonka vaiheita seurasin tarkasti, mutta omaan hattuuni päätin vielä lisätä vuorin.

Leikkasin palat, ja kankaassa oli jopa varaa valikoida sopivia kohtia. Hatun päälle en valinnut juurikaan valkoisia kohtia, sillä valkoinen ei tunnu minun jutultani. Lierin alapuolelle tuleviin paloihin leikkasin valkoisiakin kohtia, ajattelin että ehkä ne valaisevat maisemaa hiukan tuolla lipan alla. Päätin, että kun nyt kerran tehdään, niin tehdään kunnolla: leikkasin lieristä 12 cm leveän!

Ommeltuani vuorin kasaan totesin, että homma ei pelaa. Kaava on pyöristetty käsivaralla, ja olematon kaavoituskokemukseni tuotti liian kulmikkaan sauman. Jouduin siis pyöristämään saumoja.

Marimekon kangas on tukevaa, joten päätin käyttää hyväkseni uusia oppejani. Aukileikkauksia saumanvaroihin, siis! Lierin ulkoreuna kaartuikin heti kauniisti, ehkä aukileikkausten ansiosta. Suunnitelmana oli tikata lierin reuna myös ulkopuolelta, joten leikkasin saumakohtia kapeammaksi, kuten kuvasta ehkä näkyy. Silitin lieriin mukaan yhden kerroksen kiinnisilitettävää tukikangasta, jota jäi juuri sopiva pala yli mekosta.

Valmis! ...Ainakin periaatteessa. Arvoin pitkään, tikkaisinko vielä lierin päälle muutamia tukitikkauksia. Ystävien äänestys puolsi tikkauksia, vaikka hattu oli tällaisenakin mielestäni ihan hauskannäköinen. (Tässä kohtaa en ole ehkä silittänyt lieriä vielä, joten se pönöttää hassusti.)

Hattuosan saumoihin tehdyt tikkaukset tekivät hatusta paljon professionaalimman näköisen! Paitsi tietysti kirkkaan keltaisen palan kohdalla tikkaajan käsi on hiukan tutissut... Tämä on nyt sitten se turhauttava "käsityön jälki".

Tällaiseen möhkäleeseen ompelin vuorin kiinni. Kääntöaukon ompelin kääntämisen jälkeen kiinni käsin.

Merkkasin tikkaukset nuppineuloilla...

...ja sain ommeltua ne jotakuinkin tasaisen kaareviksi! Sijoitin tikkaukset 1,5 sentin välein, ja totesin, että ne olisivat voineet olla ehkä tiuhemmassakin.

Lieri lörpöttää tikkaamisen jälkeen suurempina laineina, ja sitä saa ehkä helpommin aseteltua. Molempi parempi, olen tyytyväinen! Siinä ja siinä, onko lieri hävettävän suuri, mutta leveänä se suojaa myös niskaa. Lohduttaudun myös sillä, että ainakin viime reissulla näin japanilaisilla paljon suuria lieriä ja lippoja, en siis ehkä ole yksin. Ja jos lentokone putoaa, voin leijailla lierini kanssa turvallisesti maahan. :D

Hyvää matkaa meille!

Helma

Ompelukoneeni on huomattu! Ystävä pyysi palvelusta: viikonloppuna tarvitaan mekkoa, jonka helma on liian pitkä. Ja kun ystävä pyytää palvelusta, sanotaan tietysti JOO!

Eilen sain mekon ihmeteltäväksi. Kokeilimme sopivan pituuden, kahdeksan senttiä oli pätkäistävä pois. Ryhdyin tutkailemaan vuorellisen mekon kankaita ja saumoja.

Mekon päällikangas on toiseen suuntaan joustavaa puuvilla-elastaanisekoitetta ja helma vähän kellotyyppinen, eli pyöreähkö. Ajattelin ensin, että oikeanlevyinen suikale pätkäistään helmasta pois ja sen jälkeen helma taitetaan ja ommellaan. Vaan ei, helma olikin ommeltu vinokaitaleen avulla ja piilo-ommelta käyttäen, mikä varmasti onkin helpompi vaihtoehto tämän tyyppisen kankaan kanssa.

Vuorin käänne oli pelottavan kapea. Totesin kuitenkin, että jos olen onnistunut ompelemaan yhden mekon alusta loppuun, niin kyllä minä nyt yhden helmankin selätän.

Kaitale irti, helma katki...

...langanpätkät irti ja menoksi!

Olen ihmetellyt piilo-ommelta ja sen käyttökohteita pariin otteeseen, ja nyt pääsin kokeilemaan sitä oikeasti! Valitsin (mielestäni) ompelukoneen manuaalissa neuvotun paininjalan, mutta se ei sitten tainnutkaan olla oikea valinta... Naks! Vaihto siis takaisin normaaliin paininjalkaan. Valitsin tähän elastaania sisältävään kankaaseen jo aiemmin mainitun "trikoo tai muu hankala materiaali" -neulani, joka tuntui luistavan ihan kivasti. Piilo-ompeleestani ei nyt tullut ehkä maailman tasaisinta, mutta onnistuin kaiketi saamaan ompelista kyllin kapeat, joten eivät ne toivottavasti hirveän paljoa erotu helmasta mekon ollessa käytössä.

Vuorin jäykkään kankaaseen sain kapean, puolen sentin taitteen aikaiseksi silitysraudan avulla.

Ipodini kamera ei ole parhaimmillaan valkoisten asioiden kuvaamisessa, joten tyydytään nyt näihin vaihekuviin, lopputuloksesta ei kuitenkaan saisi selvää. :) Itsekseni totesin, että ylitin itseni mahtavasti, objektiivisesti arvioituna lopputulos lienee ok.

Ihania juhlia, Kaisa ja mekko!

Hu-huu!

Minulla oli muutaman viikon kesätyöpesti kummityttöni Aavan ja hänen pikkuveljensä Oivan hoitajana. Neljä viikkoa meni mukavasti lähinnä puistoillessa, ja taas oli hyvä (teko)syy askarrella jotain pientä kivaa kiitokseksi ja muistoksi. Törmäsin muutama viikko sitten ihanaan pöllöohjeeseen, jota päätin samalla kokeilla ja totesin, että tähän työhön sopii mainiosti keijupeiton jämälangat.

Ajattelin, että tällainen pöllö valmistuu käden käänteessä, mutta taisin kyllä käyttää näihin kolme iltaa. En ole vissiin edelleenkään kamalan varma virkkaaja, ja etenkin uutta ohjetta tavatessa käsiala tuntuu olevan melko jännittynyttä. Ensimmäisestä pöllöstä tuli siis lopulta pienempi kuin toisesta :D Vaan eipä tuo haittaa! Kuvia tuli otettua vähänlaisesti, sillä iltahämärissä taisin ajatella, että niistä tulee kuitenkin surkeita. Tässä kuitenkin muutama.

Virallinen valvoja. Tässä Aavan pöllön etu- ja takakappale. Kuvasta ehkä näkeekin, että etukappale on tiukempaan virkattu ja siksi pienempi kuin tokana tehty takakappale, tosin perspektiivikin hämää vähäsen. Oivan pöllöön virkatut puolikkaat kasvoivat edelleen näistä. :D

Silmän mallailua. Ohjeessa pupilliksi asetetaan helmi, mutta minä tahdoin ommella silmän. Tätä tarkoitusta varten jaoin mustaa 7 veljestä -lankaa puoliksi kahdeksi säikeeksi. Jos pöllö tulisi koristeeksi, riittäisi ehkä silmän kiinnitys näiden mustien pistojen avulla.

Tupsuparturiin siitä!

Siivet tein molempiin pöllöihin pohjavärillä, mutta sitä varten olisi ehkä voinut valita jonkin toisen värin, sillä siipi ei erotu nyt paljoakaan. Kuten ohjeessa mainitaan, ne olisi voinut jättää poiskin, eikä pöllön ilme olisi siitä mielestäni kärsinyt.

Valmista tuli! Tykkäsin sekä ohjeesta että lopputuloksesta. Kuvat olivat erittäin selkeät, eikä englanniksi virkkaaminen haittaa, kun aloittaa varmistamalla googlesta, että on tekemässä oikeanlaisia silmukoita.

Pikakortti vielä.

Jämät! Vaaleanpunainen kerä on melko tarkkaan käytetty. Viimeistään käydessäni tällä viikolla Ogelin Lankamaailmassa ihastuin ikihyviksi Gjestalin lankojen värivalikoimaan, ja muutenkin olen jostain syystä näiden virkkuutöiden myötä mieltynyt lankaan. Tällä kertaa ostin paksumpaa Janne-lankaa, mutta siitä lisää joskus myöhemmin... :) Janne lähtee muutaman päivän kuluttua mukanani Japaniin, ja toivon hartaasti, että bambupuikkojani ei takavarikoida kentällä..!

Pöllöjen menestyksestä en osaa sanoa, luovutushetkellä oltiin melko jätski-, juhla- ja puistoonlähtötäpinöissä. Toivottavasti pöllöt kotiutuvat uuteen kotiinsa pian. :)

Verhot mökille

Meidän mökin verhot ovat ehtineet tekemään vaikutuksen moniin. Kangas on hankittu 1970-luvulla, ja vaikka mökki pistettiin aika lailla kokonaan uusiksi reilu kymmenen vuotta sitten, verhot jätettiin, sillä ne olivat hyvässä kunnossa edelleen. Viime vuosina ne ovat kuitenkin luopuneet väreistään, joten oli korkea aika valita uudet.

Vanhojen verhojen kuosi on erittäin suurikuvioista ja ennen haalistumistaan värit ovat olleet räikeät. Äitini kaipasi jotakin pienempikuvioista, ja valitsimme viime syksynä kankaaksi Maija Louekarin Lappuliisan. Veikkaanpa, että ihanat patalaput sopivat hyvin mökin tunnelmaan!

Kangas pyöri meillä syksystä saakka, sillä lupauduin ompelemaan verhot, mutta mitat olivat hukassa. Juhannuksena otettiin mitat uudestaan, ja ryhdyin ompelemaan, jotta vanhemmat saavat vaihtaa verhot lomansa alkajaisiksi.

Juttelimme juhannuksena äidin kanssa Marimekon leveistä hulpioista. Totesin, että eivät ne nyt niin leveät olekaan..! Muistelin edelleen näitä ohjeita ja leikkasin hulpiot pois. En kuitenkaan halunnut reunimmaisten kuvioiden taittuvan reunan alle, joten tein maailman kapeimmat sivukäänteet...

Käänne on n. sentin paksuinen ja sen alle jäi kangasta jokunen milli. Tarkkaa puuhaa! Tällä kertaa muistin myös kaivaa tilkkutyövälineet esiin suoristaessani kangasta. (Miksi tuon leikkurin käyttäminen on niin tyydyttävää? Tilkkutyökurssilla olisin voinut vain leikata kaitaleita illat läpeensä, mutta kun niistä piti ommellakin jotakin.)

Ja tarkasta puuhasta puheenollen... Inspiroiduin mökin keittiön pikkuverhosta, joka on kuulemma ollut käytössä myös ensimmäisessä lapsuudenkodissani (josta muutin 2-vuotiaana pois), ei muistikuvaa. Oli pakko ottaa siitä kuva, sillä kuosi on niin suloinen!

Mökillä on verhotangot, joten ylös on tehtävä käänne, johon tanko pujotetaan (sille on varmaan joku nimikin..?). Tässä pikkuverhossa on yläreunaan jätetty sentin levyinen käänne ikään kuin koristeeksi, ja totesimme, että sellaisen voisi ommella myös uusiin verhoihin. Juhannuksen viettäjät olivat yksimielisiä siitä, että pidempiin verhoihin sopii täydellisesti 1,5 sentin käänne.

Se lukee muistilapussani KAHTEEN KERTAAN, ympyröitynä! Lopputulos?

Sentin käänne, jonka huomaan, kun ompelematta on enää alataite... Tajusin sentään ottaa sen puoli senttiä huomioon verhon pituudessa, sillä myös pituus rukattiin täydelliseksi puolen sentin tarkkuudella.

Karjalasta kotoisin ollut mummoni tapasi kuulemma todeta, että "koha o sinne päi". Tätä asennetta yritän tietoisesti harjoitella ja olen huomannut, että ompeluharrastus on hyvä tapa treenata! :D Jos nämä verhot kestävät aurinkoa yhtä kauan kuin edelliset, voin ottaa uuden yrityksen joskus 2050-luvulla!

Valmis! Sitten, kun pääsen mökille taas joskus syksyllä, laitan verhoista kuvan autenttisessa ympäristössää. Olen vannottanut vanhempia ottamaan vanhat verhot talteen, sillä ylä- ja alareunat eivät ole niin haalistuneet. Kehitän niistä jonkun muistotilkkutyön vielä mökille. Jatkoa seuraa, siis! Ja Lappuliisaakin jäi vielä varastoon.

Hyvää lomaa lomailijoille!