Uudenvuodenlahjat

Kohtapuoliin ryhdymme juhlimaan vanhaa vuotta kyläpaikassamme ja valmistaudumme ottamaan uuden vuoden vastaan!

Seurueeseen kuuluu yksi Totorosta pitävä 6-vuotias. Olen pitkään miettinyt, että Totoro-lapasia pitäisi tehdä lähipiirin Totoro-tykkääjille. Sitten keksin, että vähän pienitöisempikin ylläri varmaan kelpaisi, nimittäin Totoro-laukku!

Neuloin Totoron lapasten ohjeella (löytyy googlaamalla Ravelrysta!) Gjestalin Janne-langasta, jätin alhaalta vain Totoro-tekstin pois. Kämmenpuolen neuloin myös sellaisenaan, paitsi tietty jätin peukalon pois, hah. Kokeilin yläreunaan nirkkoreunaa, mutta reuna venyi mielestäni liian paljon.

Vuorikangas löytyi tietenkin Japanin-tuliaisista! Sen ompelin yläreunaan ompelukoneella, neuleeseen tuli tietenkin ruttu kun se venyi vähän. (Piti laittaa kuva, mutten laittanutkaan, hahaa!)

Pyörittelimme puolison kanssa hihnaksi nyörin. Tämä tietysti vähän venyy, mutta en tähän pikaprojektiin ehtinyt keksiä/toteuttaa kestävämpää ratkaisua. Lautanauha kävi kyllä mielessä, mutta sitten projekti ei enää olisikaan ollut ihan niin pikainen... Onnekseni keksin kuitenkin tehdä niin pitkän nyörin, että sen saattoi ommella laukun reunoihin kiinni. Tämä tuntui tukevan laukkua yllättävän hyvin niin, ettei se heti venähdä.

Edestä...

...ja takaa!

Kanssamme iltaa viettää kaksi muutakin pientä henkilöä. En tohtinut jättää heitä ilman ylläriä, joten virkkasin heille pöllöt tutulla Bunny Mummyn ohjeella. (Tänkin voi googlata, linkittäminen ei ehkä onnistu mobiilisti.)

Pöllöt toivottavat kaikille rauhallista vuodenvaihdetta! (Ja minä myös!)

Sukat heräsivät kesäunilta

Viime jouluna annoin kytylleni (googlaapa se!) lahjaksi villasukat. Puoliso tilasi heti samanlaiset. Ryhdyin laiskahkosti tuumasta toimeen, mutta sain kuin sainkin sukat tehdyksi kevään loppupuolella. Lopputulos oli jotain käsittämätöntä – sukat olivat aivan liian suuret puolisolleni. (Kuviakin varmasti otin todisteeksi, mutten löytänyt niitä, hmm.) Otti niin kovasti päähän, että heitin muuttokiireiden keskellä niin sanotusti (päätellyt ja höyrytetyt!) sukat kehään.

Syksy (kyllä, elän edelleen syksyä) on ollut leuto, joten tuhteja kirjoneulesukkia ei ole toistaiseksi tarvinnut. Joulupäivänä purin sukkien kärjet ja neuloin ne oikean kokoisiksi. Nyt saisi pakkaset tulla!

Poimin silmukat ennen purkamista, niin ei tarvinnut stressata siitä lankoja kiskoessa.

Kärjestä tuli yhden raidan verran lyhyempi.

Malli on Novitan sukkalehden malli v. Olen kaavaillut itsellenikin tällaisia, mutta vähän pirtsakamman värisiä.

(Kärkikavennus ei ole maailman kaunein, kun halusin jatkaa kuviota vielä yhden raidan verran kavennuksista huolimatta.) + (Toinen hurraa uudelle iPodille!)

Joululahjoja

Teen joka joulu itse niin monta joululahjaa kuin ehdin. Noh, tänä vuonna en näköjään ehtinyt kovinkaan paljon. Mutta ei se mitään, sillä tykkään kovasti näistä muutamasta, jotka sain aikaan, ja sehän on osa hohtoa! Siis että tulee itsellekin hyvä mieli. (Ja korttien mukana annetuista lumihiutaleista tuli kuitenkin semmoinen olo, että olisi antanut enemmänkin itse tehtyjä lahjoja.)

Joulukuun alussa olin työväenopistossa macaronkukkaro-kurssilla. Kiva muutaman tunnin kurssi, jolla oppi tekemään hurjan suloisia juttuja! En voinut tietenkään hehkuttaa juttua aiemmin, sillä molemmat kukkarot, jotka olen tähän mennessä askarrellut, menivät pukinkonttiin.

Anopille tein tämmöisen pilkullisen.

Sisälle tuli samaa kangasta, jota oli viimevuotisessa lahjassa, tilkkukauppakassissa, vähän enemmän.

Omalle äidilleni tein lumikukkaron, jonka päällä on virkattu lumihiutale...

...ja sisällä lumipyry!

Ystävä sai ylisöpön pikku pussukan. Pussukan ohje kaavoineen on täältä, virkatun sydämen ohje täältä.

Päällikangas on Japanin-tuliaisia, vuorina on Marimekkoa. Sisään oli pakko sujauttaa vielä yliylisöpöjä nenäliinoja. (En tiedä, mistä moinen söpöys iski. Ehkä en voi ystävääni ajatellessani olla miettimättä hänen suloista vauvaansa... Ihh!)

Veli sai lapaset. Törmäsin jossain blogissa mielettömän hienoihin kirjoneulelapasiin, joiden ohje oli kirjasta Knitting Marvelous Mittens – Ethnic Designs from Russia. Tätä kirjaa onnekseni sai kirjastosta, ja se on ihan paras kirja ikinä! (Selattuani sitä edes ja takaisin aion tilata sen itselleni, sillä pukki ei ollut saanut sitä käsiinsä.) Näiden lapasten kuvion käänsin toiseen lapaseen peilikuvaksi. Helpointa olisi tietysti ollut ottaa kopio kaaviosta, mutta enpä saanut moista aikaiseksi, joten luin vaan sitten kuviota vasemmalta oikealle. Aivojumppaa tontulle!

Neuloin näitä junassa, ja konduktööri kehaisi, että "sulla tulee tasaista!" No, öö, kiitti! Lankoina on ihania Vikingin ja Gjestalin Babyull-lankoja. Niin pehmoista!

Päättely – ei mun lempipuuhaa!

Ja hurraa, pukki toi minulle uuden iPod Touchin! Osa tämän postauksen kuvista on otettu sillä, huomaatte kyllä mitkä!

Lunta!

Minulla on uusi lempikirja. Nimittäin tämä!

Kun siihen yhdistää sohvan, virkkauslangan (valkoisen, vaikka näyttääkin yllä olevassa kuvassa vähän keltaiselta..!) ja pienen koukun, olen niin tyytyväinen kuin ihminen voi olla.

Suorittajana aloitin tietysti ykkösestä ja etenen järjestyksessä. Olen kovettanut lumihiutaleet vesi-liimaseoksella, ja kovetuttuaan niistä tulee tosi kauniita!

Olen pingottanut hiutaleet kuivumaan kapalevyn ja auki revityn muovitaskun päälle. (Sivumennen sanoen nämä nuppineuloilla pingotetut pitsit saivat aikaan pienen pitsinnypläys-ikävän!)

Olen sujauttanut lankalenkin johonkin sakaraan ja antanut hiutaleita joulukorttien mukana.

Yllä olevassa kuvassa vasemmalla näkyy tähänastinen lempparini, numero 5.

Tonttupaja jatkaa vielä toimintaansa, mutta onneksi aatonaatto häämöttää jo! Silloin lähdemme joulunviettoon pakettien kanssa. Aatoksi kaivan syksymmällä aloitetut projektit esiin ja jatkan niitä ilman aikatauluja. Pian se koittaa!

Auta neulomalla - kesken jäi!

Sinne se jäi minun sukkani keskeneräiseksi maanantaina!

Menkäähän sunnuntaina tai maanantaina neulomaan loppuun! Ja jos joku on jo ennättänyt tämän viimeistellä, niin eiköhän sieltä löydy vielä muita keskeneräisiä sukkia ja lapasia. Tai sitten kyhäät vaikka vauvan sukat kasaan.

MadeBy Helsingissä neulotaan SPR:lle sukkia vielä parina päivänä, tarkempia tietoja voit vilkaista esim. edellisestä postauksesta!

Auta neulomalla MadeBy Helsingissä

MadeBy Helsingissä voi käydä viihtymässä ja auttamassa SPR:ä! Kävimme maanantaina ystävän kanssa neulomassa sukkaa MadeByn kivassa työpajanurkkauksessa. (Myymäläkin vaikutti kivalta, mitä nyt ehdin neulomiselta vilkuilla! Huomenna taidan tehdä vähän joululahjaostoksia siellä.)

Novita on sponssanut lankoja, joista voi käydä neulomassa omat sukat tai lapaset, tai jatkaa korista löytyviä keskeneräisiä.

Raitaa!

Sinne se jäi odottamaan, sillä huomenna menemme jatkamaan!

Mukaan ehtii vielä huomenna 9.12., sunnuntaina 15.12. sekä maanantaina 16.12. Lisää infoa fb-eventistä tai MadeByn blogista.

Tonttu!

Ostin Marimekon Muija-kangasta ommellakseni töihin joulukalenteripussin. No niin, ompeluvaiheista napsin epäselviä kuvia, mutta valmiista pussista ei nyt sit olekaan kuvaa. (Minä anoppilassa, pussi töissä, ehkä näette sen vielä joskus.)

Muijasta tuli pussi, erillisistä paloista ompelin nauhakujan ja raitakankaasta tuli oikein vuori (proo meininki!). Pussiin on tonttu tuonut meille joka päivä tällä viikolla yllärin, pari uutta laulua ja sen sellaista.

Ja se tonttu, onkohan se tämä..?

Muijasta keksin ommella myös tonttulakin itselleni, sillä kangasta riitti, vaikken tainnut ostaa kuin 60 cm. Sain anopilta syksyllä kangaspaloja, joiden joukossa oli ompelematon tonttulakki. Siinä on kivan pitkä hiippa, joten piirsin siitä kaavan talteen ja käytin sitä tähän. Asettelin kaavan niin, että hulpio jäi reunaan, mielestäni tuo valkoinen reuna on mainio. Lakki oli jo käytössä päiväkodin joulujuhlassa!

Hiljaista meinaa olla täällä, kun kaikki vähä, mikä jaksaa tapahtua, on joululahjaksi aiottu..! Jännää!

Ohje: askartele nauhalaudat

Nauhalautakurssin inspiroimana askartelin itselleni nauhalaudat. Myönnettäköön, että tämä olisi jäänyt muuten ehkä väliin, mutta minulla sattui olemaan askarteluarkistossa täydellisen kokoisia ja muotoisia pahvinpaloja. Nauhalaudat voi kuitenkin leikata esimerkiksi maito- tai mehutölkistä. Sen vaiheen onnistuin nyt itse hyppäämään yli.

Tarvitset: Tukevahkoa pahvia, kynän, harpin, viivoittimen, sakset, (nuppi)neulan, rei'ittimen, kolme eriväristä tussia

Tee näin:
Leikkaa pahvista neliön mallisia paloja, sivun pituus 6-7 cm (näiden omieni koko on 7x7 cm).

Vedä yhteen palaan viivoittimella viivat kulmasta kulmaan. Laita harppi pahvin keskelle syntyneeseen rastiin ja vedä pahville ympyrä, jonka kehä ulottuu palan sivuille.

Ympyrän ja viivojen leikkauspisteet kertovat, missä reikien keskipisteiden tulisi olla. Itse käytin tätä yhtä palaa mallina. Pistelin siihen reiät tuolla pitsinnypläyksessä käytetyllä pistelimellä (heh, keksin nimen just!), mutta tämän voisi varmaan pieneen määrään jaksaa tehdä neulalla tai nuppineulalla. Toinen vaihtoehto on tehdä jonkinmoinen sabluuna, jonka avulla voi merkata kynällä reikien paikat. (Tai sitten heittää ne reiät näppituntumalla suunnilleen oikealle kohdalle... Helpottaa kuitenkin hommaa jonkin verran, jos reiät ovat suunnilleen samoilla kohdilla.)

Rei'ittimellä leikataan reiät joka kulmaan. Kun pohjan irrottaa ja rei'ittimen kääntää ylösalaisin, näkee, mihin kohtaan tökätä reikä.

Tein lautoja 20 kpl.

Kulmat voi merkata kirjaimin (huomioi oikea järjestys!). Mielestäni helpompaa on kuitenkin merkata kulmat värein, joten väritin ne samoilla väreillä kuin lainassa olleet vanerilaudat. Valitsin vain söpömmät sävyt, haa!

Pidä huoli, että värität myös reunat. Maitotölkki on sen verran ohutta, että tämä saattaa olla haastavaa. Tai sitten ei, vaikea mennä sanomaan, kun ei ole kokeillut. Joka tapauksessa tämä auttaa pitämään laudat oikessa järjestyksessä, kun värit näkee kutoessakin.

Laudat in action, toimii!

Tätä kirjoittaessani muistelin joitain vinkkejä, jotka tarttuivat mieleen selatessani Maikki Kariston kirjaa Lautanauhat – suunnittelu ja kutominen (Tammi, 2010).

Lautanauhakurssilla

Hurraa, työväenopisto, joka tarjoaa mainioita tilaisuuksia oppia kaikkea uutta ja jännää!

Kävin lautanauhakurssin, joka vei yhden perjantai-illan sekä muutaman tunnin lauantai- ja sunnuntaipäivistä. Työvälineinä tekniikassa käytetään nauhalautoja, joihin rakennetaan loimi (erivärisistä) langoista. Siihen pujotetaan kudelankaa, ja lautoja kääntämällä loimilangat muodostavat haluttua kuviota. Perusidean tajuaa nopeasti. Simppelikin nauha on kaunista, mutta toisaalta tekniikka mahdollistaa myös monimutkaisten kuvioiden ja leveiden nauhojen teon. Työväenopistolta sai lainata kurssin ajaksi vaneriset nauhalaudat, mutta innostuin askartelemaan eilen omat pahvista.

Ehdin tehdä kurssin aikana kolme nauhaa. Tässä kuvia toisen, itse suunnitelemani nauhan valmistusvaiheista. (Eka piti tietysti mennä lankakauppaan ostamaan LISÄÄ LANKOJA. Tästä vaiheesta ei ole kuvaa.) Lautanauhoihin sopii tiiviskierteiset langat. Itse kokeilin Nallea ja jotain randomina valitsemaani merseroitua puuvillaa, josta löysin kivat värit. Puuvilla olisi ehkä voinut olla vielä ohuempaa ja tiiviimpää. Vaneristen nauhalautojen kanssa lankani nuhraantuivat pian, ja jos laudat olisivat olleet omani, olisin näyttänyt rei'ille heti vähän hiekkapaperia.

Nauhojen kuvioita voi suunnitella ruutupaperille. Näin aloittelijana on aika mahdotonta hahmottaa, miltä nurja puoli tulee näyttämään, enkä uhrannut sille ajatustakaan. Suunnitelman pystyrivit kertovat, montako lautaa työssä on (eli tässä kuusi). Vaakarivejä on mallikerrassa neljä, kun käytössä on nelireikäiset laudat. Suunnitelmasta voi laskea, kuinka monta pätkää kunkin väristä lankaa tarvitaan.

Langat pujotetaan lautoihin tietyssä järjestyksessä ja kuhunkin lautaan tietystä suunnasta, joka selviää suunnitelmasta. Ne yritetään pitää järjestyksessä (mikä ei onnistu). Voi myös luoda tiuhdallisen loimen vähän professionaalimmin, jos haluaa järjestelmällisempää toimintaa – tätä en kokeillut kurssilla, mutta yritin painaa mieleeni erään tyypin puuhat sen parissa.

Sitten päästiin kutomaan! Koko homma kiinnitetään vyötärölle. Laudat ovat työn keskellä, ja nauha syntyy lautojen ja oman navan väliin. Lautojen toiselle puolelle tulee kierteitä, joita täytyy joko availla niin, että avaa tuon solmun tuosta toisesta päästä ja selvittää langat, tai sitten täytyy vaihtaa kiertosuuntaa jossain vaiheessa, jolloin kuvion suunta muuttuu myös. Tällä voi myös kikkailla monimutkaisemman näköisiä kuvioita.

Siellä sitä on! Tuo kuvassa näkyvä ruutukuvio on syntynyt juurikin siihen kohtaan, jossa kiertosuunta vaihtuu.

Tässä vielä suunnitelma kaikelle kansalle, koska nyt haluatte kaikki kokeilla tätä mahtavaa kuviota.

Esim. Toika Oy:lta voi tilata vanerisia nauhalautoja. Opistolta lainaamissani laudoissa oli pieni ohje mukana, ja nappasin siitä sunnuntaiksi kuvion itselleni. Tähän kuvioon tykästyin suuresti! Kuvassa näkyvän nauhan kudoin itse askartelemillani laudoilla, joiden ohjeen postaan erikseen.

Tää oli kivaa! Kunhan vielä keksisi, että miten nämä saisi oikeasti käyttöön. Kovasti yritin tehdä itselleni avainnauhaa töihin, mutta molemmat yritykset päättyivät siihen, että mitta jäi vajaaksi kun loimi loppui kesken. Höh! Tästä sinikeltaisesta kaavailin kahvoja kassiin. Joka valmistuu varmaan _joskus_.

Tässä kurssin aikaansaannokset! Oikeanpuolimmainen on eka kokeilu – tätä tekniikkaa ei siis ole vaikea oppia, kun eka onnistui jo ihan mukiinmenevästi! Näitä ei ole kasteltu, varmaan oikenevat vähän jos näin tekee.

Näper nyker!

E:n lippapipa

Virkkasin viime talvena itselleni lippapipon Kelosta Novitan omalla ohjeella. Se oli ensimmäistä kertaa tänä syksynä päässäni, kun työkaveri tuli kysymään, että mistä noita saa. No minulta! Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, Kelo on lopetettu, mutta ainakin kuukausi sitten sitä vielä löytyi Eurokankaasta. (Tietysti pipon voi virkata suunnilleen mistä tahansa langasta, mutta itse olen laiska ja haluton säätämään silmukoiden määrää virkatessa, kun en ole sitä niin paljon tehnyt.)

Pipo valmistui jo tovi sitten, mutta neljä sairastettua flunssaa ovat tainneet viedä voimia bloggaukselta. Pipo on jo päässyt onnellisesti saajan päähän, mutta kuvat muistin onneksi napata ennen kuin annoin sen eteenpäin.

Testasin tässä muuten ensimmäistä kertaa (Japanista ostamaani!! Joko kyllästytte? :D) tupsukehikkoa.

Tupsuun käytin Seitsemää veljestä.

Omaan lippapipooni olen tehnyt tupsun Nallesta, se on ihanan tiivis, melkein pallo.

Tästä tupsusta tuli harvempi. Olisi pitänyt laittaa enemmän lankaa, sillä olisin halunnut tupsusta tiiviimmän ja pörröisemmän.

Siellä se keikkuu!

Lippa virkataan pienemmällä koukulla, ja siitä tuleekin aika tiivis ja tukeva. Silti sitä saa aina olla vähän oikomassa. Mutta hyvä pipa se on yhtä kaikki!

Puuhakassi

Otin tosissani Norsiksen haasteen esitellä menoissa mukana kulkevan kassini sisältö. Osasyynä tähän on alati vaivaava flunssa – täällä kotona kaipaa jotain pientä tekemistä niistämisen lomaan.

Puuhakassikseni on valikoitunut Daisy-bändin hieno kassi. Olen joskus yrittänyt vaihtaa sitä, ihan vaihtelun itsensä vuoksi, mutta se ei tunnu onnistuvan. Tämä kassi on aina se, johon pakkaan käsityön mukaan.

Sisältö riippuu osittain mukaan otettavasta projektista. Tällä hetkellä ottaisin mukaan tämän pitsineulepaidan tekeleen (jos johonkin pääsisin lähtemään – sanoo flunssan katkeroittama käheä ja tukkoinen ääni).

Mukana kulkee itse työ ja tarvittaessa uusi lankakerä, mittanauha, ohje ja tarvikepussukkani (jonka tulinkin nyt siivonneeksi turhista pikkujutuista, kuten hammaslankapakkauksen katkojasta, joka oli kesällä lentokoneessa mukana).

Lahjaksi saatu Onnela designin pussukka sisältää ompelusakset ja nuppineula-askin, johon olen laittanut erikokoisia hakaneuloja ja ompeluneuloja. Nyt pussukkaan on tuntunut muuttaneen myös silmukkamerkkitaskunen. Tässä työssä on käytössä kerroslaskuri, joka mahtuu joukkoon myös. (Huomaa myös mainio pääjalkainen apina!)

Neula-aski inventoitu! Noille pienille hakaneuloille ei oikeastaan kyllä myöskään ole enää käyttöä, kun on ne silmukkamerkit olemassa.

Mieluusti tulostan tai kopioin ohjeen, jotta siihen voi tehdä merkintöjä eikä tarvitse roudata esim. lehteä mukana. Tässä ikuisuusprojektipaidan ohje esimerkkinä, kun se tuli tavaroista vastaan. (Kuten kuvasta ehkä näkyy, työ ohjeineen tosiaan on reissannut mukana kerran jos toisenkin. Nyt ohje lensi paperinkeräykseen!)

Ja kerrottakoon nyt tässä samalla, että saatan vaihdella mukana kulkevaa työtä fiiliksen mukaan. Jos menossa tarvitaan aktiivisempaa sosiaalista osallistumista, otan mahdollisimman yksinkertaisen työn mukaan. (Aktiivisimmin) tekeillä olevat työt säilytän huopakorissa, ja sieltä arvon (usein kiireessä lähdön hetkellä) mukaan lähtevän työn.

Kori tursuaa usein yli äyräitten, mistä seuraa, että sohvalla saattaa lojua kolme keskeneräistä työtä. Tästä saattaa tulla palautetta puolisolta.

Tämä nukenpeittoprojekti siirtyi jäihin. (Hyvä Norsis, joka sai minut siistimään toimintaympäristöäni!)

Seuraava kerros oli työkaverille tekeillä oleva lippapipo.

Korin pohjalla kyhjöttävät mitä kauneimmat hahtuvaiset Japanin-langat kuin linnunmunat pesässään. Niitä haudotaan paraikaa huiviksi.