maanantai 30. syyskuuta 2013

30. Viimeinen kuva

Tänään on omakuvahaasteen viimeinen päivä. Tehtävänä oli kuvasarja. Kokosin syyskuun aikana ottamiani kuvia kollaasiksi. Näistä mikään ei ole valikoitunut päivän kuvaksi haasteen aikana. Kai nämä "toiseksi parhaatkin" kuvat ovat ihan hyviä. Tai ovatkin, mutta eivät ole saavuttaneet haluamaani tunnelmaa tai täyttäneet mielikuvaani inspiraatiokappaleesta (tai sen nimestä, heh).

Minusta oli ihan hauskaa ottaa itsestäni kuvia. Olen kuitenkin saanut huomata haasteen aikana, että elämäni on tosi kiireistä tällä hetkellä. Olisin toivonut kuvaamiselle enemmän aikaa, tällöin olisin ehkä ehtinyt pohtimaan itsensä kuvaamista ja katsomista vähän syvällisemmin.

Kiitos Emmolle järjestämisestä ja ideoista ja Omakuvahaasteen facebook-ryhmälle hienoista kuvista, tarinoista ja oivalluksista. Neulatyyny palaa käsitöiden pariin!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

29. Joka pojalla on siivet

Ja tytöllä kans. Onnistuin viime keväänä kuviskurssilla tekemään savesta niin kauniin siipiriipuksen, etten ole edes uskaltanut käyttää sitä. Kaivoin sen välittömästi esille kuunneltuani tämän ihanan Loirin kappaleen.

Eilen skippasin kuvailut, viikonlopun menot veivät voiton.


perjantai 27. syyskuuta 2013

27. 30 vuotta

Täytän ensi vuonna 30. Terhi oli ottanut inspiraatiokuvaansa mukaan vanhan omakuvan. Minä ajattelin ensin kaivaa jostain kuvan itsestäni lapsena. En jaksanut työviikon päätteeksi, joten yritin kuvata itseni sellainen ilme kasvoilla kuin lapsuudenkuvissa usein on: hillitön virnistys. Tajusin kuitenkin muutaman kuvan jälkeen, että väsyneitä silmiäni ei voi olla huomaamatta. Tässä siis melkein kolmekymppinen perjantai-iltana noin kello yhdeksän.


torstai 26. syyskuuta 2013

26. Olen luonasi aina

Minä ja rakas aviomieheni, tarkemmin sanoen hänen polvensa. Tällainen tuli mieleen Jari Sillanpään kappaleen nimestä. Itse inspiraatiokappaletta en tänäänkään kuunnellut.


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

25. Matkustaja

Yksi väsynyt matkustaja pyörän selässä. Syyskuu näyttää olevan vähän turhankin kiireinen omakuvahaasteeseen osallistumiseen. Kuitenkaan en haluaisi lintsata enempää kuin olen tähän mennessä lintsannut (2 päivää). Tänään siis nappasin kuvan pyörän selässä matkalla paikasta toiseen.

Haasteessa oli kaiketi syvällisempi tarkoitus kuin kuvien suorittaminen..? Tuntuu, että itse en ole haasteen aikana muuttanut tapaani katsoa itseäni. Olen ottanut päivittäin kuvia toiseen blogiini pian parin vuoden ajan, ja se sujuu jo melko rutiinilla. Omakuvahaasteeseen osallistuessani olen tehnyt samaa, mutta vain kääntänyt kameran itseeni. Vaan ihan hauskaahan tämä on..!


tiistai 24. syyskuuta 2013

24. Valonkantaja

Tämänpäiväinen omakuvainspiraatiokappale, Tehiksen Valonkantaja, on tuttu. Väsyneet aivoni jaksoivat tosin tänään napata kokonaisuudesta vain valon. Vietin lähemmäs pari tuntia siksakaten kankaita pesua varten; sopivan aivotonta puuhaa raskaan työpäivän jälkeen. Illan pimetessä ompelupisteen työvalo loi kauniita valoläikkiä seinään, ja ne halusin mukaan kuvaan. Mukaan eksyi myös ompelulaatikkoni (joka sai juuri kilpailijan – siitä lisää myöhemmin), symboloikoon se tässä elämäni valoa. Siis käsitöitä. :)


maanantai 23. syyskuuta 2013

23. Nopeimmat junat

Kerrankin omakuvahaasteen inspiraatiokappale oli tuttu ja tykätty. Tänään olin kuitenkin hyyyvin väsynyt, enkä kaikesta huolimatta jaksanut inspiroitua keksimään mitään ylivertaisen hienoa. Halusin kuitenkin ottaa itsestäni kuvan. Ikuistin itseni balettituntia odotellessani. Uudehko harrastus aloittaa viikon kivasti. Ja muistuttaa kohentamaan ryhtiä! Vastapainoa virkkaamisen ja neulomisen seuraamuksille. :)


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

22. Ravistettava ennen käyttöä

Tänään on ollut sellainen olo, että tätä tyyppiä pitäisi vähän ravistella ennen käyttöä.

Sunnuntaivenymistä ja -vanumista.


lauantai 21. syyskuuta 2013

torstai 19. syyskuuta 2013

19. Levottomat jalat

Omakuvahaasteen inspiraatiokappaleiden nimistä innostuminen jatkuu. Päivän kappale on Levottomat jalat. Harvemmin niistä kärsin, mutta minulla on kyllä levottomat kädet. (Joista en yleensä kärsi, kunhan pidän huolen, että neule- tai virkkuutyö on saatavilla.)

Joku linkkasi tässä päivänä eräänä facebookiin kuvan t-paidasta, jossa luki suunnilleen "When I'm sitting I'm knitting". Kyllä!


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

18. Kuuntelija

Tänään omakuvahaasteen inspiraatiokappaleena oli Stellan Kuuntelija. Tämä kuuntelija jätti taas biisin kuuntelematta. Sen sijaan pohdin yhtä asiaa, jonka olen tänä syksynä oppinut: työni vaatii paljon kuuntelemista. Asiat kaikkien ihmisten kanssa sujuvat huomattavasti paremmin, kun pysähtyy välillä kuuntelemaan. Joskus "kuulen" asian vasta, kun pyörittelen sitä mielessäni vaikka pyörän selässä tai saunan lauteilla. Sitten pitää kuunnella itseään ja miettiä, miten pitää toimia, mikä on minun tapani tehdä asiat ja mikä on oikein. Joskus höpötän ja pelkään pulinani peittävän toisen asian alleen. Silloin harmittaa.

tiistai 17. syyskuuta 2013

17. Storytime

Päivän inspiraatiokuva Riikalta teksteineen oli niin inspiroiva, että kaivoin koneelta kuvan kesän Japanin-reissulta. Biisin taas skippasin, kun Nightwish ei ole oikein mun genreä. Kappaleen nimi kuitenkin sopii ihan hyvin tähän(kin) päivitykseen, olenhan näiden omakuvien myötä intoutunut kirjoittamaan itsestäni tänne enemmän kuin ikinä oli tarkoitus, onhan tämä käsityöblogi.

Sain äidiltäni (terkkuja vaan ja kiitos, mamma!) ennen matkaa mummo-Eccot, joista olin haaveillut jo pidemmän aikaa. Väri on mielestäni pappa (ehkä, koska mun papalla oli harmaat kengät? Vaikka ei näissä ole harmaata kuin vähän), enkä olisi uskaltanut ostaa näitä kaupasta. Kuitenkin sillä hetkellä, kun laitoin ne ensi kertaa jalkaan, rakastuin mitä parhaisiin pappakenkiini. Tyylikkäät JA hyvät jalassa.

Japanissa kadutkin ovat kauniimpia, joten intouduin ikuistamaan pappakenkäni kauniin värisellä katukiveyksellä. Matkoilla parasta on nämä arkiset yksityiskohdat. Kuvia turistikohteista ovat nettisivut ja matkaoppaat pullollaan, mutta ne eivät kerro, että Japanissa saatat törmätä niin kauniin väriseen katukiveykseen, että haluat ottaa siitä kuvan. Tämän jälkeen otin jokusen muunkin vastaavanlaisen kuvan esim. kaivonkansista.


Ps. Lukijapalautteen (hih) johdosta kertaan, että postaamani omakuvat liittyvät Emmon kehittelemään omakuvahaasteeseen, jossa tarkoituksena on ottaa suomalaisen musiikin inspiroima omakuva joka päivä syyskuun ajan. Päivän kappale kerrotaan Emmon blogissa aina aamulla. Syyskuun jälkeen Neulatyyny palaa ruotuun ja käsittelee jälleen lähinnä käsityöasioita.

maanantai 16. syyskuuta 2013

16. Idän hitain

Uusi työ pitää minut päivisin todella kiireisenä. Välillä täytyy muistaa olla hidas, päiväkodissa kiire on usein ainoastaan aikuisten mielissä.

Iltaisinkin on kaikenlaista menoa, kun vapaa-aikaa on rajoitetusti. Tasapainottelen aina ja ikuisesti kotihiiriyteni ja haluan-tehdä-kaikkea -innostukseni kanssa. Väsyn, jos hypin liikaa ympäriinsä. Jumiudun kotiin, jos vietän liian monta iltaa peräkkäin sohvalla.

Kuvassa yritän viettää idän hitaimman hetken työpäivän ja balettitunnin välissä. Candlefordin postineiti, virkkuutyö ja omena ystävien pihalta. Näinä hetkinä muistaa hengittää.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

15. Auta mua

Tarvitseeko enää mainitakaan, en ole kuullut biisiä (tietääkseni?) enkä kuunnellut nytkään... Mutta jatkoin ajatusta hiukan: "Auta mua"... sunnuntai-iltana!

Usein sunnuntaina hiipii jonkin sortin angsti pitkin nurkkia. Piti tehdä kaikkea viikonloppuna mutten tehnyt, tuli herkuteltua kamalasti, en ole siivonnut, tuleva työviikko jännittää, mitä nyt milloinkin. Toisinaan iskee lapsellinen mökötysolo. Päässä soi tenavatähtihitti: "mutsi hei, en tahdo mennä kouluun" (tai nykyään "päiväkotiin" :D). Tahtoo ajatella, että jos suljen silmäni, kukaan ei näe minua. Sen fiiliksen yritin saada tähän kuvaan.


Siksaktyynyt

Ystävät menivät naimisiin. Toiveena oli, että lahjoja ei vietäisi, mutta uhmasin toivetta, sillä sain mielikuvan sohvatyynyistä, jotka olisivat juuri hääparin tyyliset. Kaipasin myös tilkkutyötreeniä. Olen halunnut kokeilla siksak-kuviota, ja tässä projektissa kaikki tämä yhdistyi mainiosti.


Ompelin kaitaleita yhteen, kaitaleita yhteen, kaitaleita yhteen... Leikkaamisesta tykkään, mutten niinkään puolitoistametristen kangassuikaleiden yhteen ompelusta. Tämä on se tylsä vaihe, joka täytyy hoitaa saadakseen aikaan jotain mahtavaa.

Välillä homma näyttää tältä...


Ompelin kaksi tällaista 12-raitaista palaa, jotka leikkasin 45 asteen kulmassa eri suuntaisiksi. Näistä vinoraidallisista suikaleista tuli 10,5-senttisiä, sillä pähkäilin, että näin raidat asettuisivat suht sopusuhtaisesti 50x50-senttiseen tyynyyn.


Asettelin palat oikeaan järjestykseen lattialle ja olin tarkkana, että myös ompelin ne oikein..!

Hassu huomio Eurokankaan Perla-puuvillakankaasta. Musta ja valkoinen kangas ovat samanlevyisiä, mutta musta kangas on kutistunut, joko värjäysvaiheessa tai pestessäni kankaat. Musta kangas nääs oli muutaman sentin kapeampi. Huomasin tässä kohtaa ompelua, että valkoinen myös venyi enemmän. Se oli tavallaan ihan hyvä, että venyi, sillä sain mallattua saumat hyvin kohdilleen, kun vähän venytin ja vanutin.


Arvelin, että jos ostan metrin kumpaakin, on siinä ihan reilusti kangasta. Kuitenkin huomasin, että suikaleisiin hupeni kangasta aika vauhdilla... Alkuperäinen suunnitelma kai oli tehdä tyynyn molemmat puolet siksak-kuvioisiksi, mutta totesin, että kangas ei riitä siihen. Seuraava ajatus oli, että toisen tyynyn taustasta voisi tulla musta ja toisesta valkoinen. Eipä riittänyt kangas siihenkään, ja mietin, että ompeleeko tässä nyt hiiri takkia kissalle... :D Lopulta päädyin ompelemaan jämäpalat yhteen ja sain hienon mustavalkoisen taustan molemmille tyynynpäällisille. Puolikkaita yhdistäessäni leikkasin ylimääräiset väkäset siksak-palasta pois, mutta jätin loput ylimääräiset sentit vielä paloihin – ylimääräistä ei nimittäin ollut hirveästi. Tasoitin reunat vasta, kun puolikkaat oli ommeltu yhteen ja päällisiä mallattu tyynyjen päälle.


Tyynynpäälliset suljetaan 45-senttisellä vetoketjulla, josta ei sattuneesta syystä ole lähikuvia... :D "Huolitteluni" eivät nimittäin kestä lähempää tarkastelua, sillä ne eivät ole hirveän huolellisia... Huh. En ole edelleenkään ommellut kovinkaan montaa vetoketjua elämässäni, mutta nytpä olen kaksi enemmän kuin viime viikolla.


Unohdin napata tyynystä päivänvalossa kuvia, joten tässä tyynyt ovat ehtineet jo lahjapöytään. Kerrottakoon, että taustapuolistakin tuli aika kivannäköiset.

Häiden koristeluissa oli käytetty sekä mustaa&valkoista että siksak-kuviota (ei tosin näitä yhdistettynä), joten kuosi- ja värivalinnat taisivat osua aika nappiin. Kaiken lisäksi oli hyvät juhlat, kiitos ja onnea!




lauantai 14. syyskuuta 2013

14. Mother

Tämän päivän kappaleesta (Danzigin Mother) puolisoni laulaa minulle versiota, jossa mother on korvattu hellittelynimelläni (jota en tässä nyt paljastakaan teille, ähäkutti). (Myös: ällööö!)

Kappale ei kyllä oikeasti inspiroinut minua tänään, vaan se, että kerrankin laittauduin, koska häät! Hääpaikasta löytyi ihania soppia, joissa salaa kuvasin itseäni. Juhlamekkonani toimineessa omassa hääpuvussani lookini muotoutui melko 40-lukulaiseksi, ja siihen tuntui sopivan tällainen vakava poseeraus.




perjantai 13. syyskuuta 2013

13. Koti

Eilen omakuvahaaste tuntui ylimääräiseltä asialta elämässä. Stressasi, väsytti, oli kiire, ei ollut ideaa vaikka kuuntelin kerrankin kappaleen. Jätin väliin. Sanoin itselleni, että se ei ole vakavaa.

Jälleen inspiroiduin kappaleen nimestä. Tämänpäiväinen kappale on Jenni Vartiaisen Koti. Saimme puolisen vuotta sitten uuden kodin. Koti tuntui alusta saakka kodilta, mutta silti se tuntuu vieläkin välillä uudelta. Hyvällä tavalla, niin, että uutta kotia arvostaa ja siitä nauttii. Se ei (vielä?) tunnu itsestäänselvyydeltä.

Parhaita juttuja uudessa kodissa on se, että käsityöharrastukselleni on tilaa. Ja parasta uudessa kodissa on käsitöiden tekeminen. Halusin siis kuvata itseni in action. Ompelen tässä yhtä juttua, joka valmistui tänään ja josta kuulette pian lisää. :)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

11. Matkalaulu

Tarkistin jälleen päivän inspiraatiokappaleen iltapäivällä, eikä täksi päiväksi tiedossa ollut kuin kauppareissu. (Muuten olisin varmaan kuvannut itseni pyörän selässä.) En oikein välitä PMMP:stä, mutten nyt tarttunut siihen, vaan ajatukseen matkasta.

Olen tehnyt käsitöitä melkeinpä niin kauan kuin muistan. Kuitenkin minulla on sellainen tunne, että olen vasta aloittanut jotakin. Tai niinhän olenkin: tämän blogin! Rohkaistuin perustamaan käsityöblogin, kun tunsin opetelleeni kyllin montaa tekniikkaa ja käsitöiden tekemisestä tuli jossain vaiheessa entistä tärkeämpää minulle.

Mutta se Matkalaulu: toivon, että matkani käsitöiden kanssa jatkuu, jatkuu vaan. Tänä keväänä yksi unelmani toteutui, kun sain oman työpisteen käsitöiden tekemistä varten. Ompelukone saa olla siinä esillä, valmiina käytettäväksi. Tänään työpisteeni saatiin entistä valmiimmaksi, kun kiinnitimme hyllyjä seinään. Hyllyyn saan kaiken tarvittavan käden ulottuville! Kuvassa iloitsen mahtavasta työpisteestäni (ja siitä, että saimme vihdoin aikaiseksi kiinnittää hyllyt seinään).


tiistai 10. syyskuuta 2013

10. Hyvä hetki

Olen viime vuosina melkein lakannut kuuntelemasta musiikkia, mikä surettaa minua kamalasti. Tämän päivän inspiraatiokappale on Anna Puun Hyvä hetki. Tykkään Anna Puusta, mutten ole edes kuullut biisiä!

Ilta oli kiireinen, joten en kuunnellut nytkään :/ Inspiroiduin siis jälleen kappaleen nimestä. Ehdin sentään viettää yhden hyvän hetken vilkkaan työpäivän, kirjastokäynnin, porailun, jumpan, kitaratreenailun ynnä muiden puuhien jälkeen. Virkkuutyö ja yksi jakso meneillään olevaa piristävää sarjaa (tällä hetkellä Modern Family). Hetki, joka toistuu monta kertaa viikossa. Rentouttavaa saada käsille tekemistä ja huvittua hetken aikaa jostain, mikä ei millään tavoin liity omaan arkeen.


maanantai 9. syyskuuta 2013

9. Vaarallinen yllätys

Sade balettitunnin jälkeen, kääk!

En oikeasti pelkää sadetta, mutten ollut varautunut siihen. Vaarallinen se oli lähinnä vaaleille nahka-Eccoilleni.

Päivän inspiraatiokappaletta en kuunnellut, sillä en niin perusta Laura Voutilaisesta. Biisin nimi inspiroi etsimään yllätystä illasta.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

8. Sinisestä kankaasta

Tai oikeastaan sinisestä seinästä.

Ennen muuttoa maalasimme makuuhuoneen seinän siniseksi, sellaiseksi unen siniseksi. Seinä on tämänpäiväisen kuvan taustana.

Tänään oli varsinainen sunnuntaifiilis, teki mieli vain kääriytyä peittoon (joka sattui nyt olemaan vihreä). Inspiraatioksi valitussa J. Karjalaisen biisissä on keveä tunnelma, sitä en tavoittanut tänään. Ei se mitään, tykkään kuvan väreistä.


Nukenpeitto, taas

Meidän päiväkotiryhmällä on kolme nukkea, ja olen sitä mieltä, että jokaiselle täytyy riittää peitto. Tekemääni täkkiä ei lasketa, joten tässä vielä yksi virkattu peitto nukkevauvoille.






Päiväkodin varastosta löytyneet jämälangat tuntuvat riittävän vaikka mihin! Jo kerran kokeiltu Arnen ja Carloksen esikkopeitto oli niin kiva, että halusin tehdä siitä kirjavamman version.


Tällä kertaa tajusin, kuinka tämän peiton kulma kuuluu tehdä. Arnen ja Carloksen kirjassa kun ei ollut kaaviota siihen, ja minulla raksutti vähän hitaasti. Tästä peitosta tuli ainakin kulmien suhteen onnistuneempi kuin ensimmäisestä. Mallasin paloja isoäidinneliöpeiton päälle, jotta peitoista tulisi suunnilleen saman kokoiset.



Tykkään tästä mallista tosi paljon! Kukan keskustoja on kiva tehdä, sillä ne syntyvät vauhdilla, ja yhdistäminenkin on kivaa, kun se on sellaista epäjärjestelmällistä (ainakin minun tapauksessani). Yritin sommitella kukat mahdollisimman kirjaviksi siten, ettei saman väristä lankaa olisi kahdessa ihan vierekkäin olevassa kukassa.




Pieni mutkakin ehti matkaan tulla... Yhdessä kukassa oli vain yksitoista terälehden paikkaa, olin siis ensimmäisessä kerroksessa jättänyt yhden pitkän pylvään tekemättä. Yhhyy... Yhdistin tämän palan (tietysti iltamyöhällä) pikkuhiljaa viereisiin paloihin, kunnes tajusin virheeni. Piti purkaa melkein koko kukka, joka oli tietysti jo melkein kokonaan kiinni sieltä sun täältä. Sitten ryhdyin yhdistämään sitä väärin päin, mitä en kestä. Kaikkien palojen on oltava samoin päin! Uudestaan. Kolmas kerta toden sanoo? No ei, kuten kuvasta näkyy! Hyppäsin yhden vieressä olevan kukan terälehden yli. Yhdeltätoista illalla ei naurattanut yhtään... :D Kauhea pakkomielle – tämä on korjattava, tai en saa unta!


Nyt kokeilin tässäkin mallissa langanpäiden virkkaamista seuraavan kerroksen sisään. Vähän jännittää, että keksivätkö parivuotiaani kaivella langanpätkiä esiin, mutta kokeillaan. Saahan ne sitten piilotettua neulalla takaisin. Tämä yksi langanpää per kukka oli kyllä huomattavasti mukavampi päätellä kuin edellinen esikkopeitto.



Törmäsin jossain (ehkäpä jälleen Facebookin Virkkaus-ryhmässä?) tähän tapaan liittää työhön uusi lanka. Epäuskoisena käytin solmua useaan otteeseen tässä työssä, ja se tuntuu toimivan! Lisäksi se oikeasti on tosi huomaamaton.


Tein reunuksen Arnen ja Carloksen ohjeen mukaan, mutta virkkasin päälle vielä kerroksen kiinteitä silmukoita. Ilman niitä reuna näytti mielestäni jotenkin keskeneräiseltä.

Se siitä, ja pinkkiä Nallea piisaa edelleen!

Hmm. Nyt, kun katson tuota pientä kuvaa, niin nuo vaaleareunaiset kukat ovat kyllä ihan yhtenä ryhmänä, liian lähekkäin toisiaan. Ei se kai livenä näytä tuolta..?

lauantai 7. syyskuuta 2013

7. Hän haluu huussin

Päivän omakuvan inspiraatiokappaleena oli Jukka Pojan Hän haluu huussin. Meillä oli sopivasti tänään ohjelmassa grillijuhlat Vantaan maaseudulla, jonne poljimme kaunista Vantaanjoen vartta. Tähtäimessä oli omakuva teemalla "maalla on mukavaa". Halusin vähän toteuttaa sisäistä balleriinaani ja saada yhteen omakuvaan mahtavan hypyn, jota olemme parilla balettitunnilla harjoitelleet. (Kuten kuvasta huomaa, harjoitusta tarvitaan vielä :D)

Kuvan nappasi tällä kertaa mieheni. Haluan maalle!


perjantai 6. syyskuuta 2013

6. Sooloilua

Tämänpäiväinen haastekuva meni sooloiluksi. Inspiraatiobiisi piti taas googlata. Kappaleen sanat olivat tähän päivään aivan sopimattomat, sillä olimme maistraatissa todistamassa ystäviemme vihkimistä avioliittoon. Juhlimme koko loppupäivän, ja siinä kaiken lomassa tuli muisteltua oman suhteen alkua ja häitä. Tänään oli siis päivä, jona pysyteltiin kaukana lattianraoista ja onnettomista suhteista. Ei alas, vaan ylös, pilviin saakka!

Rakkaudelle ja avio-onnelle!


torstai 5. syyskuuta 2013

5. Aamu

Pysyttelin jälleen päivän inspiraatiokappaleen nimessä. Kuvassa on siis lavastettu aamu; siinä vaiheessa kun päivän kappale julkistettiin, olin jo reippaana matkalla töihin. Meidän aamumme eivät yleensä ole ihan niin tunnelmallisia kuin tässä kappaleessa – minä kaivan silmäni pimennysluukun alta kellon soidessa ensimmäisen kerran ja saan ne oikeastaan auki vasta hampaidenpesun jälkeen vaatteita pukiessani. Annan puolisoni nukkua posottaa, kunnes vasta lähtiessäni käyn toivottamassa kivaa päivää (tai sitten se toinenkin kömpii sieltä samalla meiningillä ylös jossain vaiheessa).

Pepe Willbergin Aamusta tulee sitä paitsi välittömästi mieleen rakas kämppikseni vuosien takaa (jolla muuten on ihana ruokablogi). Jostain syystä tästä tuli _meidän kappaleemme_, ja jotenkin se liittyi Kummeliin... :)


Ps. Kuvassa myös verhot!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

4. Lomalla viimeinkin


Emmon vinkistä pohdin arkipäivien lomahetkiä. Olen viettänyt nyt kuukauden verran aikuisen elämää, jossa käyn päivätöissä ja tulen joka iltapäivä kotiin enemmän tai vähemmän väsyneenä. Iltapäiväkahvista on tullut tärkeä rutiini, joka katkaisee päivän ja aloittaa arvokkaan vapaa-ajan. Samalla selailen päivän Hesaria (tai mälsemmin, selaan Facebookia). Hyvä hetki tipahtaa keskelle omaa ajatusten virtaa ja nostaa pää pinnalle, kun huomaa työhommien jääneen taka-alalle.

Päivän kappale oli pakko googlettaa, ei ollut tuttu laisinkaan minulle, ja päätin sitten kuitenkin jättää sen kuuntelematta ja inspiroitua vain päiväkahvista lempimukista juotuna.


tiistai 3. syyskuuta 2013

3. Täti Monika

Tänään ei ollut sellainen reipas olo kuin täti Monikalla. Niinpä kaivoin matkakuvista otoksen Japanin-tädistä. Kuvassa iloinen ja reipas turisti on lähdössä kassi heiluen tutkimaan Kiotoa. Kuva sopii sikälikin tänne blogiin, että siinä näkyy lierihattuni (melkein) in action!


maanantai 2. syyskuuta 2013

2. Kolme vuodenaikaa

Toinen omakuva oli tuottavinaan vaikeuksia. "En keksi mitään." Joskus voisi kai kohdata itsensä ilman mitään kommervenkkejä tai erityistä syytä? Nyt on onneksi kuukausi aikaa harjoitella.

Inspiraationa oli tänään Anna Puun Kolme vuodenaikaa, josta tykkään. Kappaleen sanoma vie ajatukset tietysti omaan avioliittoon. Sen vuoksi en osannut muuta kuin poseerata kappaleen sanoja mietiskellen sormusteni kanssa. Avioliitto tarkoittaa itselleni (ja meille) sitä, että halutaan kokea toistemme kaikki vuodenajat. Latteaa ehkä, mutta niin onnellista ja turvallista. Jännittävääkin toisaalta, sillä ei voi tietää, millainen itse on vuosikymmenten päästä, saati tuo toinen sitten.


Ps. Kuvan ruusut on saanut rakas ystäväni ja hänen perheensä uuden pienen ja suloisen perheenjäsenen kunniaksi. Kevättä kerrakseen <3

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

1. Vanha nainen hunningolla

Omakuvahaasteen ekan päivän inspiraatioksi annettiin Vanha nainen hunningolla. Tajusin, etten ole koskaan kuunnellut kappaletta ajatuksella, ja päätin ottaa inspiraatiokseni vain laulun nimen.

Sitä tuntee itsensä jo välillä vanhaksi, vaikka kolmekymppisiäni juhlitaan vasta ensi vuonna. Ryppyjä on uurtunut naamaan, mutta lähinnä hymyistä ja nauruista, olen todennut. Päätin rutistaa ne näkyviin tähän kuvaan. Hunningolla tulee nykyään harvemmin oltua, mutta mietin, että siellä hymyilyttää, vaikkei yleensä hunninko oikeasti tarjoa siihen aihetta. Vanhan naisen hunninkohymy, siis.