Aviomiehen kauhu: swantsit!

Tämä äänetön ope vietti eilen saikkupäivää kotona. Voimia onneksi piisasi sen verran, että jaksoin puuhailla kaikenlaista (esimerkiksi piparitaikinan!). Illalla tuli impulssi tutustua vihdoin tarkemmin (puoli vuotta sitten saamaani!) saumuriin ja langoittaa se. En tiedä, mikä nuutumus on viime kuukaudet vaivannut, mutta käsityörintamalla kaikki on tuntunut suossa tarpomiselta.

Saumuri hurisee mukavasti, ja huolittelin sillä niin maan kätevästi muutamat viime aikoina hankitut kankaat pesua varten. Sitten muistin, mikä työ on ollut ykkösenä jonossa siitä saakka kun saumurin sain: swantsit! Jemmassa oli edelliseltä vaatteiden karsintakierrokselta pelastettu puolison käyttämättömäksi jäänyt neulepaita. Hihat olivat juuri ja juuri kinttuihini sopivat, ja ajattelin, että tässä on hyvä testikappale, eikä ole niin vaarallista, jos kokeilu menee pieleen. Kuva on otettu eilisillan pimeydessä, mutta täytyyhän nyt paidasta olla myös ennen-kuva!

Pöksyistä tuli kuitenkin ihan mainiot ja käyttökelpoiset! Puolison pahin pelko tuntuu olevan, että käytän näitä jossakin julkisesti. Luulenpa, että nämä kulkeutuvat töihin lisälämmikkeeksi, jos nämä säät tästä vihdoin kylmenisivät.

Paita oli sen verran nafti, että ylle linkittämälläni ohjeella haara osui liian alas ehkä puoliväliin reittä. Niinpä piti vähän sooloilla ja muuttaa ohjetta sen verran, että saisin istuvammat pöksyt. Ilman tätä pientä säätöä ompeleminen saumurin kanssa sovituksineen olisi vienyt n. 30-45 minuuttia, joten nämä villahousut syntyvät kädenkäänteessä, kunhan löytää sopivankokoisen villapaidan! Lopuksi kavensin vielä sivusaumoja vyötärön kohdalta niin, että housut pysyvät jalassa.

Marraskuun lopun valo on niin niukka, etten nyt päivän valoisimpaankaan aikaan saanut ihan tarkkoja kuvia. Risti-istunnassa huomasin, että yhdestä saumasta paistaa jalka vähäsen läpi, hups! Sen taidan korjata ompelukoneella.

Saumuri, tervetuloa elämääni! <3

Synttärikori

Kummityttö täytti VIISI vuotta, ja se oli niin suuri tapaus, että sain jotakin valmiiksi! Ajatus juuri tästä korista on hautunut jo liki vuoden verran. Viime vuoden puolella hankin tämän Ribbon XL -(kierrätysmateriaali!)kuteen Tiimarin loppuunmyynnistä. Väri vei ajatukseni heti kummityttööni, ja idea oli valmis.

Toteutus sen sijaan tökki, kuten on tuntunut tökkivän kaikki käsitöihin liittyvä tänä syksynä! Toukokuussa aloitettu neuletakki valmistuu hitaasti mutta varmasti. Siinä vaiheessa turhauduin täysin, kun jouduin purkamaan leveän kauluksen, jota olin pakertanut kuukauden verran... Mutta siitä on toivottavasti raportoitavaa jos ei tässä niin ensi kuussa. Pieniä ufoja lojuu siellä sun täällä, eikä mikään tunnu sujuvan, ja inspiraatiokin on hukassa. Perjantaina hyppäämme lentokoneeseen ja matkaamme kohti aurinkoa. Tein niinkin radikaalin päätöksen, että pakkaan mukaani vain kirjoja ja jätän käsityöt kotiin. Josko viikon käsityötauko lämmössä rentouttaisi sekä mieltä että kiristäviä hartioita.

Mutta takaisin koriin. Kummitytön lahja, se sentään sai minut puskemaan tämän työn valmiiksi. Aloitin tekemisen Virkkurin koriohjeella. Tämä kude on melko joustavaa, ja jälki oli mielestäni liian löperöä. Ehkä joustavuudesta johtuen myös lisäysten määrässä oli hakemista. Muutaman puretun kokeilun jälkeen päätin hakea Tarjoustalosta pyykkinarua ja kokeilla uudestaan. Tälläkin kertaa jouduin aloittamaan muutamaan kertaan alusta, kunnes tajusin laittaa Virkkurin sivuun ja tehdä lisäyksiä huomattavasti enemmän.

Edelleenkin kuteen joustavuudesta johtuen (toki on syytettävä välineitä, ei tekijää!) lopputulos on ärsyttävän epätasainen! Tajusin jossain vaiheessa, että kude antaa kovasti myöten, ja jäykkää pyykkinarua syöttämällä tai sitä kiskomalla pystyi vaikuttamaan kierroksen läpimittaan. Harmi kyllä tajusin tämän nimenomaan _jossain vaiheessa_, enkä jaksanut enää purkaa kymmenettä kertaa. Tämä kuvakulma valittiin tietysti niin, että kori näyttää tosi kauniin tasaiselta, haa.

Pieneen käteen sopiva kahva oli toki tehtävä! Koko kori on virkattu kiinteillä silmukoilla, eli kahvan kohdallakin pyykkinaru kulkee silmukoiden sisällä. Reunan viimeistelin piilosilmukoin. Pyykkinarun pään ompelin piiloon samanvärisellä kirjontalangalla. Pistin langan muutaman kerran narusta läpi, joten se pysynee paikoillaan ainakin jonkin aikaa.

Välineet. Pyykkinarua jäi rutkasti. Lisää koreja tehtailemaan!

Lopputulos oli kuhmuraisuudestaan huolimatta mukiinmenevä, ja uskon, että kori täyttää tehtävänsä. Onneksi lahjaan kuului muutakin, tämä oli oikeastaan vain pikantti lisä kokonaisuuteen.

Kuvauksissa avusti eilen aurinko!