Ohje: askartele nauhalaudat

Nauhalautakurssin inspiroimana askartelin itselleni nauhalaudat. Myönnettäköön, että tämä olisi jäänyt muuten ehkä väliin, mutta minulla sattui olemaan askarteluarkistossa täydellisen kokoisia ja muotoisia pahvinpaloja. Nauhalaudat voi kuitenkin leikata esimerkiksi maito- tai mehutölkistä. Sen vaiheen onnistuin nyt itse hyppäämään yli.

Tarvitset: Tukevahkoa pahvia, kynän, harpin, viivoittimen, sakset, (nuppi)neulan, rei'ittimen, kolme eriväristä tussia

Tee näin:
Leikkaa pahvista neliön mallisia paloja, sivun pituus 6-7 cm (näiden omieni koko on 7x7 cm).

Vedä yhteen palaan viivoittimella viivat kulmasta kulmaan. Laita harppi pahvin keskelle syntyneeseen rastiin ja vedä pahville ympyrä, jonka kehä ulottuu palan sivuille.

Ympyrän ja viivojen leikkauspisteet kertovat, missä reikien keskipisteiden tulisi olla. Itse käytin tätä yhtä palaa mallina. Pistelin siihen reiät tuolla pitsinnypläyksessä käytetyllä pistelimellä (heh, keksin nimen just!), mutta tämän voisi varmaan pieneen määrään jaksaa tehdä neulalla tai nuppineulalla. Toinen vaihtoehto on tehdä jonkinmoinen sabluuna, jonka avulla voi merkata kynällä reikien paikat. (Tai sitten heittää ne reiät näppituntumalla suunnilleen oikealle kohdalle... Helpottaa kuitenkin hommaa jonkin verran, jos reiät ovat suunnilleen samoilla kohdilla.)

Rei'ittimellä leikataan reiät joka kulmaan. Kun pohjan irrottaa ja rei'ittimen kääntää ylösalaisin, näkee, mihin kohtaan tökätä reikä.

Tein lautoja 20 kpl.

Kulmat voi merkata kirjaimin (huomioi oikea järjestys!). Mielestäni helpompaa on kuitenkin merkata kulmat värein, joten väritin ne samoilla väreillä kuin lainassa olleet vanerilaudat. Valitsin vain söpömmät sävyt, haa!

Pidä huoli, että värität myös reunat. Maitotölkki on sen verran ohutta, että tämä saattaa olla haastavaa. Tai sitten ei, vaikea mennä sanomaan, kun ei ole kokeillut. Joka tapauksessa tämä auttaa pitämään laudat oikessa järjestyksessä, kun värit näkee kutoessakin.

Laudat in action, toimii!

Tätä kirjoittaessani muistelin joitain vinkkejä, jotka tarttuivat mieleen selatessani Maikki Kariston kirjaa Lautanauhat – suunnittelu ja kutominen (Tammi, 2010).

Lautanauhakurssilla

Hurraa, työväenopisto, joka tarjoaa mainioita tilaisuuksia oppia kaikkea uutta ja jännää!

Kävin lautanauhakurssin, joka vei yhden perjantai-illan sekä muutaman tunnin lauantai- ja sunnuntaipäivistä. Työvälineinä tekniikassa käytetään nauhalautoja, joihin rakennetaan loimi (erivärisistä) langoista. Siihen pujotetaan kudelankaa, ja lautoja kääntämällä loimilangat muodostavat haluttua kuviota. Perusidean tajuaa nopeasti. Simppelikin nauha on kaunista, mutta toisaalta tekniikka mahdollistaa myös monimutkaisten kuvioiden ja leveiden nauhojen teon. Työväenopistolta sai lainata kurssin ajaksi vaneriset nauhalaudat, mutta innostuin askartelemaan eilen omat pahvista.

Ehdin tehdä kurssin aikana kolme nauhaa. Tässä kuvia toisen, itse suunnitelemani nauhan valmistusvaiheista. (Eka piti tietysti mennä lankakauppaan ostamaan LISÄÄ LANKOJA. Tästä vaiheesta ei ole kuvaa.) Lautanauhoihin sopii tiiviskierteiset langat. Itse kokeilin Nallea ja jotain randomina valitsemaani merseroitua puuvillaa, josta löysin kivat värit. Puuvilla olisi ehkä voinut olla vielä ohuempaa ja tiiviimpää. Vaneristen nauhalautojen kanssa lankani nuhraantuivat pian, ja jos laudat olisivat olleet omani, olisin näyttänyt rei'ille heti vähän hiekkapaperia.

Nauhojen kuvioita voi suunnitella ruutupaperille. Näin aloittelijana on aika mahdotonta hahmottaa, miltä nurja puoli tulee näyttämään, enkä uhrannut sille ajatustakaan. Suunnitelman pystyrivit kertovat, montako lautaa työssä on (eli tässä kuusi). Vaakarivejä on mallikerrassa neljä, kun käytössä on nelireikäiset laudat. Suunnitelmasta voi laskea, kuinka monta pätkää kunkin väristä lankaa tarvitaan.

Langat pujotetaan lautoihin tietyssä järjestyksessä ja kuhunkin lautaan tietystä suunnasta, joka selviää suunnitelmasta. Ne yritetään pitää järjestyksessä (mikä ei onnistu). Voi myös luoda tiuhdallisen loimen vähän professionaalimmin, jos haluaa järjestelmällisempää toimintaa – tätä en kokeillut kurssilla, mutta yritin painaa mieleeni erään tyypin puuhat sen parissa.

Sitten päästiin kutomaan! Koko homma kiinnitetään vyötärölle. Laudat ovat työn keskellä, ja nauha syntyy lautojen ja oman navan väliin. Lautojen toiselle puolelle tulee kierteitä, joita täytyy joko availla niin, että avaa tuon solmun tuosta toisesta päästä ja selvittää langat, tai sitten täytyy vaihtaa kiertosuuntaa jossain vaiheessa, jolloin kuvion suunta muuttuu myös. Tällä voi myös kikkailla monimutkaisemman näköisiä kuvioita.

Siellä sitä on! Tuo kuvassa näkyvä ruutukuvio on syntynyt juurikin siihen kohtaan, jossa kiertosuunta vaihtuu.

Tässä vielä suunnitelma kaikelle kansalle, koska nyt haluatte kaikki kokeilla tätä mahtavaa kuviota.

Esim. Toika Oy:lta voi tilata vanerisia nauhalautoja. Opistolta lainaamissani laudoissa oli pieni ohje mukana, ja nappasin siitä sunnuntaiksi kuvion itselleni. Tähän kuvioon tykästyin suuresti! Kuvassa näkyvän nauhan kudoin itse askartelemillani laudoilla, joiden ohjeen postaan erikseen.

Tää oli kivaa! Kunhan vielä keksisi, että miten nämä saisi oikeasti käyttöön. Kovasti yritin tehdä itselleni avainnauhaa töihin, mutta molemmat yritykset päättyivät siihen, että mitta jäi vajaaksi kun loimi loppui kesken. Höh! Tästä sinikeltaisesta kaavailin kahvoja kassiin. Joka valmistuu varmaan _joskus_.

Tässä kurssin aikaansaannokset! Oikeanpuolimmainen on eka kokeilu – tätä tekniikkaa ei siis ole vaikea oppia, kun eka onnistui jo ihan mukiinmenevästi! Näitä ei ole kasteltu, varmaan oikenevat vähän jos näin tekee.

Näper nyker!

E:n lippapipa

Virkkasin viime talvena itselleni lippapipon Kelosta Novitan omalla ohjeella. Se oli ensimmäistä kertaa tänä syksynä päässäni, kun työkaveri tuli kysymään, että mistä noita saa. No minulta! Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, Kelo on lopetettu, mutta ainakin kuukausi sitten sitä vielä löytyi Eurokankaasta. (Tietysti pipon voi virkata suunnilleen mistä tahansa langasta, mutta itse olen laiska ja haluton säätämään silmukoiden määrää virkatessa, kun en ole sitä niin paljon tehnyt.)

Pipo valmistui jo tovi sitten, mutta neljä sairastettua flunssaa ovat tainneet viedä voimia bloggaukselta. Pipo on jo päässyt onnellisesti saajan päähän, mutta kuvat muistin onneksi napata ennen kuin annoin sen eteenpäin.

Testasin tässä muuten ensimmäistä kertaa (Japanista ostamaani!! Joko kyllästytte? :D) tupsukehikkoa.

Tupsuun käytin Seitsemää veljestä.

Omaan lippapipooni olen tehnyt tupsun Nallesta, se on ihanan tiivis, melkein pallo.

Tästä tupsusta tuli harvempi. Olisi pitänyt laittaa enemmän lankaa, sillä olisin halunnut tupsusta tiiviimmän ja pörröisemmän.

Siellä se keikkuu!

Lippa virkataan pienemmällä koukulla, ja siitä tuleekin aika tiivis ja tukeva. Silti sitä saa aina olla vähän oikomassa. Mutta hyvä pipa se on yhtä kaikki!