Omakuvavaroitus

Joskus muinoin mietin, onnistuisiko vuoden mittainen projekti(blogi), jonka aikana ottaisi itsestä kuvan joka päivä. Silloin tyydyin ylipäätään vaan kuva päivässä -projektiin, joka aiotun vastaisesti jatkuu edelleen toistaiseksi, niin kauan kun jaksan. Omakuva-ajatus jäi kuitenkin pyörimään mielen perukoille. Mietin, kuinka omakuvien ottaminen vaikuttaisi itseen ja siihen miten itseään katsoo.

Törmäsin vähän aika sitten Hupsistarallaa -blogissa mainintaan Emmon omakuvahaasteesta. Käteni nousi ylös ja huusin "hep!" Ihan pian käsityöblogini laajentaa reviiriään siis ainakin kuukauden ajaksi ihan vieraalle maaperälle.

(Lämmittelyharjoitus heinäkuulta. Silmät harottaa, mutta hetkessä oli jotenkin mieleenpainuva tunnelma. Kaislat kahisivat korkeina ympärilläni.)

Jännää!

Älkää palelko, nuket!

Kolmannen työviikon lopuksi se tapahtui. Flunssa selätti minut! Päivitettävää oli jo, mutta muutaman päivän pääni täytti ainoastaan räkä. Makasin kolme päivää sohvalla seuranani virkkuukoukku, joten päivitettävää kertyi lisää... Tässä viimeaikaiset tuotokset.

Päiväkodin varastosta löysin peiton, siis ihan oikean täkin. Kävin jyrsimässä siitä nukensänkyyn sopivan palan ja toin sen kotiin. Palan suoristaminen sujui – kuinkas muutenkaan – tilkkutyövälineiden avulla!

Varastosta löytyi myös lakana, josta sain leikattua vinokaitaletta (jonka käänsin toisella Japanista hankkimallani, leveämmällä vinokaitaleen kääntäjällä).

Eka reuna kiinnitetty. Ommel ei taas liene maailman siistein, mutta ajanee asiansa.

Mietin sitten ommellessani, että olisihan tuota roosaa kangasta voinut vetää koko peiton ympäri, kun näyttää vähän hassulta, että yhdellä sivulla on alkuperäinen valkoinen reunus. Siinä vaiheessa olin jo katkaissut kaitaleen, joten ajattelin, että olkoot.

Samasta söpösestä roosasta tuli oikea pussilakana peitolle, siinä on ne käsien reiätkin. Tiedättekös, peiton asentamista varten. (Öö?) (Kuvaa oli turha ottaa tästä vaaleasta kankaasta, ipodin kamera ei saanut siitä mitään selvää.) Lakanaan ompelin pussisaumat, sillä ajattelin, että tätä voi sitten hyvillä mielin reuhtoa vuosikaudet ilman, että kankaan reunat alkavat repsottaa.

Hahmotuskyky ei riittänyt alasaumaan ja kääntöaukkoon. Niinpä kääntöaukkoon jäi hassut taitteet. Naamioin korjausliikkeeni suunnitelmalliseksi pedagogiseksi ratkaisuksi. Nepparit! ...Eikun siis painonapit! Hienomotorinen harjoitus! Ehkä tämä myös hillitsee peiton kiskomista ulos pussilakanasta, koska sehän on luultavasti kaikista kivointa, mitä tällä esineellä voi keksiä. Tokana tulee vasta vauvojen peittely.

Valmis. Sänkytarvikkeista täytyy vielä ottaa kuva niiden autenttisessa ympäristössä. Ompelin myös aluslakanan sänkyyn, nyt on kaikenlaista tarpeellista kasassa. Peiton avulla ainakin yksi lapsi oppi ekoina päivinä jo sanan kapalo ja sen merkityksen. ("Laita taas se... kapolo... kapulo..." "Kapalo?" "Joo.") Käyttöön tuli heti!

Isoäidinneliöpeiton raakile esiintyi jo aiemmin blogissa. Sekin tuli valmiiksi! Halusin kokeilla palojen yhdistämistä ompelemalla, ja voin kertoa, että viimeiseksi kerraksi jäi. Hidasta kuin mikä! Ja miksei ne palat asetu?! Reuna näytti lopuksi tältä:

Loistava tilaisuus selata tätä ihanaa kirjaa (Edie Eckman, Minerva 2013):

Sieltä valikoitui pienen peiton reunukseksi malli nro 15.

(Japanista hankitut!!!) silmukkamerkit pääsivät käyttöön, tosin ne tekivät turhaa työtä, sillä vaikka laskin etukäteen taaarkasti, eivät silmukat siltikään menneet tasan. Eikä tuo näytä edes olevan tarkalleenottaen kulmassa. Viimeisessä kulmassa tajusin ainakin yhden tekemäni virheen, joka vaikutti siihen, että laskutoimitukseni eivät pitäneet paikkaansa (tai siis varmasti pitivät, mutta itse tekeminen kosahti). Eipä se tuossa mallissa mitään haitannut, ja sitä sai vähän venytettyä/tihennettyä, jotta kulma osui suunnilleen kohdilleen.

Valmista! Värit ovat tosiaan valikoituneet niistä, mitä jämäkasseista löytyi – kunnon mummopeittohan siitä tuli. Ja toinen lyhyt reuna piti virkata eri punaisella, mutta luonnossa se ei ole kirkuva, toisin kuin kuvassa.

Tässä vaiheessa flunssa iski todella päälle, ja seuraava suunnitelma sopi tilanteeseen. Tämä oli nimittäin helppo kuin mikä tehdä.

Jokin aika sitten ystäväni antoi minulle tämän keskeneräisen huivin ja sanoi, että "pura toi ja tee sinne sun päiväkotiin jotain". Minä tein työtä käskettyä, näin tämän silmissäni jo isoäidinraitana. Ainoa kokonainen kerä, joka päiväkodin varastosta löytyi, tulisi päätymään samaan projektiin. Pinkki Nalle & sateenkaari-isoäiti, mahtavaa!

Pakko lisätä tähän väliin, että pääsin myös ensimmäistä kertaa käyttämään bling bling -koukkuani! Sain sen joskus jostain Novitan tapahtumasta. Tämän herkullisen langan kanssa ne olivat varsinainen flunssantorjujapari. Facebookin Virkkaus-ryhmän linkeistä löysin yhden ohjeen "mummoraidalle". Tämän paksun langan kanssa kuitenkin virkkasin ekan kerroksen pylväät joka neljänteen ketjusilmukkaan ja tein kaikkien pylväsryhmien välille yhden ketjusilmukan, kuten tavallisen isoäidinneliöiden sivuillakin. Olisi muuten tullut aika tukkoinen lopputulos.

Tässä sateenkaariraidat! Virkkasin pinkillä kiinteitä silmukoita peiton ympäri ja viimeistelin nirkkoreunuksella. Lopputuloksesta en sitten vissiin räkäpäissäni tajunnut ottaa kuvaa, mutta ehkä te kestätte sen.

Ja mitähän tästä vielä syntyy?

(Sori megapostaus. Ja onnittelut, jos jaksoit selata tänne saakka!)

Japanin käsityötaivaat, osa 1 – Kioto

Muistinpa vihdoin lupaukseni matkaraporteista, ja ajattelin aloittaa Kioton käsityökauppojen esittelyllä. Kioto oli ensimmäinen kohteemme, ja olimme siellä melkein pari viikkoa. Tässä mainitsen kaikki käsityökaupat, joissa piipahdin. En nyt osaa/jaksa askarrella karttaa paikoista, mutta kaupunki on helposti hahmotettavissa, ja jos olet matkustamassa sinne, löydät nämä paikat neuvoillani ja/tai pienellä googlauksella.

Aloitin varovasti Yuzawaya-kaupasta, joka sijaitsee aseman vieressä Yodobashin alakerrassa. Pidin mielessä, että tämä on vasta ensimmäinen kauppa, enkä hullaantunut (vielä). Kauppa tuntui valtavalta, mutta myöhemmin huomasin, että se oli oikeastaan aika pieni. Siellä oli lähinnä kankaita, mutta myös jonkin verran tarvikkeita ja lankoja. Olin lukenut netistä (joltain sivulta, jota en nyt löytänyt tähän hätään), että Yuzawayasta saa ostaa kanta-asiakaskortin, jolla saa hyvät edut. Käydessäni siellä tosi monesta kankaasta olisi saanut -30% alennusta. Myyjät eivät kuitenkaan puhuneet englantia, enkä uskaltanut ruveta elekielellä kyselemään kortista, kun ensimmäisenä päivänä jänskätti vielä kovasti. Niinpä päädyin näin maltillisiin ostoksiin:

 
Pohjoisemmassa Sanjo dorilla on pieni "ostoskeskus", Sacra Building. Siellä on lankayritys Avrilin liike. Valikoimaa voi ihastella Avrilin sivuilta.

Kävin siellä lähinnä ihmettelemässä, sillä kaupassa tuli sellainen olo, että pitäisi tietää, mitä haluaa – useimpia lankoja sai ostaa painon mukaan, tarvitsemansa määrän. Lankoja oli valtavasti (valikoimaan kuuluu nettisivujen mukaan 300 lankaa), ja monet tuntuivat olevan erityisesti kudontaan tarkoitettuja. Valikoimissa oli myös paljon efektilankoja, joihin en ole yleisesti ottaen ihastunut, mutta ostin pari pientä valmista nykeröä, joille äkkiseltään keksin käyttöä. Avrilissa oli kuitenkin ihana käydä, sillä siellä (kuten monessa muussakin kaupassa) välittyi arvostus käsityöhön ja omaan asiantuntijuuteen.

Avrilin vieressä oli pieni ja maailman suloisin nappikauppa, Idola.

Löysin sieltä pieniä söpöjä nappeja (nuo turkoosit, keltaiset ja punaiset kolmanneksi ylimmällä rivillä vasemmalla), jotka ajattelin vaihtavani erääseen neuletakkiini. Siitä seurasi tooodella nolo tilanne, kun olin katsonut hinnan väärin (siinä olikin ykkönen edessä, hups) ja napit maksoivat yli tuplat siitä, mitä olin laskeskellut. Pahoitellen jätin napit ostamatta ja luikin korvat luimussa pois...

Läheltä Sacra Buildingia (Sanjo dorin suuntainen katu, yksi kortteli pohjoiseen päin) löysin ihan sattumalta suloisen Linnet-kaupan. Sieltä ei saanut ottaa kuvia, joten nappasin vain yhden kuvan ulkoa.

Linnet myy sekä valmiita vaatteita että kankaita. Heillä on myös kaavoja ja erilaisia tarvikepaketteja myynnissä. Kauppa on tosi pieni, mutta siitä huolimatta siellä tuntui olevan monipuolisesti kaikenlaista. Valikoimissa oli tosi paljon pellavakankaita, mutta myös muita kankaita. Linnetin nettisivuilla voi käydä haaveilemassa ihanuuksista. Ostin kaupasta ihanan pehmeää, kauniin turkoosinsinistä trikookangasta. En ymmärrä, mitä Japanilaiset onnistuvat tekemään trikoolleen, mutta se on todella pehmoista ja kauniisti laskeutuvaa! En tiedä, uskallanko koskaan tuhota kangasta mihinkään :D Kaavoja en uskaltanut ostaa, täältä enkä muualtakaan, sillä arvelin niiden olevan väärän kokoisia ja mallisia minulle.

Monissa japanilaisissa kaupoissa tavarat pakataan, kääritään ja sujautetaan oikein antaumuksella paperiin, pussiin, kassiin ja tarvittaessa sateensuojamuoviin, mutta tämä oli ainoa kangaskauppa, jossa ostos pakattiin todella kauniisti. Englantia puhuva myyjä kietoi kankaan ympärille kauniin narun, sujautti väliin suloisen kortin ja pakkasi kaiken sellofaanipussiin (jos oikein tihrustaa, saattaa bongata pakkauksen tuliaispäivityksestäni, joskin kuva on tosi epäselvä). Samalla hän kyseli, mistä olen ja kuinka löysin kaupan. Hän antoi kaupan kortin minulle ja kertoi, että heillä on blogi. Kerroin, että minullakin on ja sanoin, että voin linkata heidän bloginsa omassani. :) En ole vielä ehtinyt tutustumaan blogiin tarkemmin, mutta ainakin siellä on japanilaisen söpöjä kuvituskuvia!

Pari korttelia asemalta etelään päin sijaitsee Aeon Mall. Siellä oli kiva ja sopivan kokoinen kauppa Dream

Kauppa oli tavallaan kaksiosainen. Tässä näkyy siis n. puolet liikkeestä. Sielläkin oli valikoimissa vähän kaikkea. Enemmän kankaita, jonkin verran tarvikkeita kaikkeen tekemiseen (koruihin, kirjontaan, ompeluun, nahkatöihin, virkkaukseen, leluihin jne.). Kirjoja oli pieni (eli sopiva) valikoima, ja täällä ei iskenyt runsaudenpula, kuten muissa paikoissa, joissa katselin käsityökirjoja. Tässä kaupassa keskityin siis ostamaan kirjoja.

Pari paperileikkelykirjaa ("näitä voi joskus käyttää töissä"), jo mainittu huopatyyppikirja ja kirja kiehtovasta lankatekniikasta. Viimeksimainitussa on ohjeet, joiden avulla voi tehdä temari-palloja. Selatessani kirjaa minulla ei ollut mitään hajua, mitä nämä ovat, mutta kuvien pallot olivat tosi kiehtovia. Saa nähdä, jääkö tämä vain matkamuistoksi, vai ryhdynkö joskus kieputtelemaan palloja vaikka joulukoristeiksi. Kuvassa näkyy myös mm. Cloverin kumivartinen virkkuukoukku, joita ostin muutaman eri kokoisen (ja värisen! <3), mutta joita en ole vielä päässyt testaamaan.

Loft on kauppa, josta löytyy KAIKKEA, mutta osittain aiheeseen liittyen mainitsen senkin. Sieltä ostin tarroja, washi-teippejä, leimasimia ja muita askartelujuttuja. Loftista löytyy myös esimerkiksi kaikenlaisia taiteilijatarvikkeita ja muistikirjoja. Lofteja löytyy kaiketi ympäri Japania, myös Tokiossa on vähintään muutama liike. Kioton liike sijaitsee Kawaramachi dorilla.

Ehkä lempparikseni Kioton kaupoista pääsi Teramachin katetulla pätkällä sijaitseva Nomura Tailor House.

Nomuralla on kaksi liikettä Kiotossa, ja ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan. Isompi niistä sijaitsee Shijo dorilla. Siinä taisi olla viisi kerrosta, mutta jostain syystä ihastuin Teramachin liikkeeseen, sillä siellä oli painotettu kaupan ulkoasussa laatua, kun isommassa liikkeessä painopiste oli määrässä. Teramachin liikkeeseen oli valikoitu täsmälleen omaan makuuni sopivat "parhaat palat", ja esillepanot näyttivät huolellisesti suunnitelluilta ja toteutetuilta. Tuli tunne, että mitä en tästä kaupasta löydä, sitä en tarvitse. (Tosin lankoja Nomuran valikoimissa ei tainnut olla? Ainakaan juurikaan.) Molemmissa kaupoissa oli kesäale, ja ale- ja jämälaarit tuli koluttua mainioin tuloksin.

Hyllystä löytyi monessa värissä erään japanilaisen merkin (jota en kyllä nyt muista) kangasta, jonka mustavalkoinen versio muistutti erehdyttävästi Artekin Sienaa... Saisiko tästä jonkinlaisen kuosikohun aikaiseksi?

Tykästyin valmiisiin tilkkuihin. Kankaan pyytäminen kapasta jännitti alkuun, joten keskityin ensin näihin. Samoja kankaita oli sekä tilkkuina että metritavarana samaan hintaan.

Joka kaupassa oli reilu valikoima vahakankaita ja kernejä. Sain käsityksen, että niistä on tapana valmistaa kasseja.

Suomi voi hypätä silmille Japanissa koska vain. Oli pakko napata kuva Pöllö-merkkisistä kangasmerkeistä. Ostin itselleni tuon tuossa keskellä, jossa on puu ja pilvi. Oikeastaan ihan vain siksi, että siinä luki Pöllö ja se oli hassua. :D

Sellainen oli käsityö-Kioto! Paljon jäi varmasti koluamatta, mutta mitään en jäänyt kaipaamaan. Jatkoa seuraa myöhemmin, asiaa on vielä Osakasta ja Tokiosta.

Työnarkomaani?

Heti ensimmäisen työviikon päätteeksi toin töitä kotiin. Oma ryhmätilani on tosi vaiheessa, ja aloitin savottani nukensängyn tarvikkeista. Tongin päiväkodin varastosta kaikenlaisia tarvikkeita, jotka toin viikonlopuksi kotiin.

Ohuesta vaahtomuovista leikkasin patjan nukensänkyyn. Pala ei ollut tarpeeksi leveä, joten harsin lisäsuikaleen vaahtomuovipalaan ja sain patjasta oikean kokoisen.

Vanhasta lakanasta tein päällisen patjalle. Ompelin sen vaan ronskisti kiinni. Lopputulos ei ole kaunis, mutta ajatuksena olisi ommella vielä erikseen aluslakana, jonka voisi pedata patjan päälle. Jos löytyisi joku kivemman värinen kangaskin, tässä on vähän sairaalatunnelma...

Kangastilkusta ja vanusta syntyi viidessä minuutissa tyyny. Ompelin siihen ihan oikean tyynyliinan, jossa on tuo taitekin. Pedagoginen tausta-ajatukseni oli, että tyynyn pujottaminen tyynyliinaan on eri hyvää motorista harjoitusta, haa!

Päiväkodin varastosta löytyi kassillinen jämälankoja, jotka kiilto silmissäni nyysin antaakseni niille paremman elämän. Lajittelin ne heti perjantai-iltana paksuuden mukaan kolmeen kasaan ja kävin ohuimpien lankojen kimppuun.

Isoäidinneliöitä on nyt sänkyyn sopivan peiton tarpeiksi, tuo yksi kolokin on jo kuvan ottamisen jälkeen täytetty. Ehkä nuket pääsevät peiton alle pötköttelemään jo ensi viikolla..?

Työavaimet tuottivat minulle ensimmäisellä viikolla päänvaivaa erityisesti hamepäivinä. Avainnauhakin puuttui tältä opelta! Sellaisen askartelin sunnuntai-illan turhautumiseni keskellä. (Tuleva työviikko jänskättää..!)

Jostain muinaisesta työpaikasta pelastin joskus ylimääräisiä avainnauhoja, ja nyt sellainen pääsi mukaan tähän projektiin. Irrotin siitä oleelliset osat ja liitin omaan versiooni. Leikkasin kahdesta erilaisesta kankaasta kaitaletta, jonka kääsin Japanista ostamallani vinokaitaleenkääntäjällä.

Se oli sinänsä ihan näppärä väline, mutta kaitaleet olisivat voineet olla leveämpiä, sillä ainakin tottumattomalla käyttäjällä reunat luiskahtivat helposti vinoon, ja joissain kohdissa käänne oli vähän turhan kapea...

Elokuun ilta yllätti, ompelukoneen ääressä oli tosi pimeää, mikä vaikeutti tämän luirun ompelemista entisestään... En ole varma, kestääkö lopputulos päivänvaloa. Menin vielä valitsemaan mustan langan kirkkaan oranssinkeltaiselle kankaalle... Sauma kiemurtaa järkyttävän ruman näköisenä, mutta ehkä tämä kapistus kuitenkin ajaa asiansa.

Uuden elämäntilanteen aiheuttama hyperaktiivisuus on ainakin tänä viikonloppuna kanavoitu johonkin suht järkevään toimintaan, hurraa!

Uusi elämä, uusi kalenteri

Jokavuotinen ongelma löytyi taas nenän edestä. Uusi kalenteri tarvitaan – mutta millainen?! Ylioppilaskunnan tarjoama vaihtoehto on ollut kelpo, mutta sitäpä ei ole enää minulle tarjolla. Aloitan huomenna (!!!) aikuisten työt, joten ajattelin, että tarvitsen myös aikuisten kalenterin. Syksyllä olen aina kovin innoissani, se tuntuu uudelta alulta ja silloin on ihanaa kaivella työväenopiston sivuilta uusia harrastuksia talvea varten. Sen vuoksi lukuvuosikalenteri sopii minulle. On ihanaa olla olevinaan suunnitelmallinen ja merkitä puhtaille sivuille uusia juttuja! Vuoden vaihtuminen ei saa minussa aikaan vastaavanlaisia fiiliksiä. Vaan elokuu!

Olen tosi kranttu kalenterien suhteen. Tämä ominaisuus juontaa kaiketi juurensa teinivuosiin, kun nysväsin vuoden aikana kalenterin parissa lukemattomia tunteja. Se ei ollut vain käytännöllinen esine, johon merkattiin harrastukset ja muut aikataulut, vaan jotain kalenterin, päiväkirjan ja scrap bookin välimaastosta. Sen vuoksi sen tuli myös olla heti alkuunsa silmää miellyttävä ja inspiroiva.

Akateemisen kalenterihylly tuli koluttua melko nopeasti läpi, sillä löysin melkein kaikista vaihtoehdoista heti jotain "vikaa". Lastentarhanopettajana minun on tarpeellista tietää nimipäivät ja kansalliset juhlapäivät, joten kotimaisuus oli ehdoton edellytys. Päädyin Ajaston Wega-kalenteriin, sillä sen asettelu on täsmälleen sama kuin HYY:n kalenterin, mutta sivut on venytetty A5-kokoon.  Hyväksi havaittu systeemi pienellä lisätilalla, kelpaa! Wegaa myydään pakettina, jossa on kannet ja itse kalenteri. Lisäksi myydään pelkästään kalenteria, jonka voi sitten sujauttaa jo olemassa oleviin kansiin. Kansia vilkaistessani totesin, että en minä nyt NIIN aikuista kalenteria kaipaa, ja päädyin ostamaan pelkän täytteen. Näin heti tilaisuuden ompeluprojektiin!

Täytepaketin kannet ovat tietysti todella löperöt. Tutkailin kartonki- ja pahvivarastojamme, mutta niistä ei löytynyt mitään varteenotettavaa. Niinpä uhrasin uskollisen, muovisen reseptikansioni ja leikkasin siitä oikeankokoiset tukipalat kansiin liimattaviksi. (Tässä olisi ollut tietysti oiva kierrätyshetki, mutta eipä löytynyt varastoista tarpeettomia muovinkappaleita... Mutta nyt löytyy! :P)

 Kankaat valitsin tietysti Japanin-tuliaisista!

Mallasin tukipaloille oikean koon kansista ja leikkasin mattoveitsellä.

Oma ajatukseni oli kiinnittää muovit kaksipuoleisella teipillä. Sitä ei kuitenkaan ollut meillä, ja puoliso ehdotti spary-liimaa. Toimii varmasti hyvin, ja oletettavasti irtoaa vuoden päästä tarvittaessa seuraavaa kalenteria varten.

Pilkkukangas tuli kansien "vuorikankaaksi". Tuumasin, että kaksinkertainen kangas on kestävämpi ja tukevampi, ja lopputuloksesta tulee siistimpi. Pilkut pilkistävät vain hiukan kalenterin alta.

Fiilistelen vielä hiukan lemppari-ruusukangasta!

Taskujen reunan ompelu, oikeat puolet vastakkain, surrurrur. Sovitus ja viimeisen sivun ompelu kiinni sekä ompeleet ympäri.

Valmis!

Kaverikuva vanhan kalenterin kanssa. Edelliset kannet tein työväenopiston kirjontakurssilla, kun kokeilimme vohvelikirjontaa. Nämä ovat palvelleet puolitoista vuotta, mutta pehmeä puuvillalanka on jo aika kulunutta ja nyppyistä. Oikea aika vaihtaa uuteen!

Huomenna sitten töihin, kääk!