Puuhakassi

Otin tosissani Norsiksen haasteen esitellä menoissa mukana kulkevan kassini sisältö. Osasyynä tähän on alati vaivaava flunssa – täällä kotona kaipaa jotain pientä tekemistä niistämisen lomaan.

Puuhakassikseni on valikoitunut Daisy-bändin hieno kassi. Olen joskus yrittänyt vaihtaa sitä, ihan vaihtelun itsensä vuoksi, mutta se ei tunnu onnistuvan. Tämä kassi on aina se, johon pakkaan käsityön mukaan.

Sisältö riippuu osittain mukaan otettavasta projektista. Tällä hetkellä ottaisin mukaan tämän pitsineulepaidan tekeleen (jos johonkin pääsisin lähtemään – sanoo flunssan katkeroittama käheä ja tukkoinen ääni).

Mukana kulkee itse työ ja tarvittaessa uusi lankakerä, mittanauha, ohje ja tarvikepussukkani (jonka tulinkin nyt siivonneeksi turhista pikkujutuista, kuten hammaslankapakkauksen katkojasta, joka oli kesällä lentokoneessa mukana).

Lahjaksi saatu Onnela designin pussukka sisältää ompelusakset ja nuppineula-askin, johon olen laittanut erikokoisia hakaneuloja ja ompeluneuloja. Nyt pussukkaan on tuntunut muuttaneen myös silmukkamerkkitaskunen. Tässä työssä on käytössä kerroslaskuri, joka mahtuu joukkoon myös. (Huomaa myös mainio pääjalkainen apina!)

Neula-aski inventoitu! Noille pienille hakaneuloille ei oikeastaan kyllä myöskään ole enää käyttöä, kun on ne silmukkamerkit olemassa.

Mieluusti tulostan tai kopioin ohjeen, jotta siihen voi tehdä merkintöjä eikä tarvitse roudata esim. lehteä mukana. Tässä ikuisuusprojektipaidan ohje esimerkkinä, kun se tuli tavaroista vastaan. (Kuten kuvasta ehkä näkyy, työ ohjeineen tosiaan on reissannut mukana kerran jos toisenkin. Nyt ohje lensi paperinkeräykseen!)

Ja kerrottakoon nyt tässä samalla, että saatan vaihdella mukana kulkevaa työtä fiiliksen mukaan. Jos menossa tarvitaan aktiivisempaa sosiaalista osallistumista, otan mahdollisimman yksinkertaisen työn mukaan. (Aktiivisimmin) tekeillä olevat työt säilytän huopakorissa, ja sieltä arvon (usein kiireessä lähdön hetkellä) mukaan lähtevän työn.

Kori tursuaa usein yli äyräitten, mistä seuraa, että sohvalla saattaa lojua kolme keskeneräistä työtä. Tästä saattaa tulla palautetta puolisolta.

Tämä nukenpeittoprojekti siirtyi jäihin. (Hyvä Norsis, joka sai minut siistimään toimintaympäristöäni!)

Seuraava kerros oli työkaverille tekeillä oleva lippapipo.

Korin pohjalla kyhjöttävät mitä kauneimmat hahtuvaiset Japanin-langat kuin linnunmunat pesässään. Niitä haudotaan paraikaa huiviksi.

Kirjamessut

Kahlasin kirjamessut läpi käsityö- ja lastenkirjatutkat päällä. Suomalaisen kirjakaupan osastolta löytyi ihana Fair Islen neulemallit -kirja kahdeksalla eurolla.

Sammakolta ostin nämä mahtavat teemaan sopivat Polkka Jamin postikortit.

Virkkuri ja muutamat sukka- ja virkkauskirjat hipelöityivät sormieni alla, mutta niistä taidan kirjoittaa joulupukille.

Mamman tuubihuivi

Tämäkin työ oli varsinainen prosessi – tilaustöilläni tuppaa olemaan kuukausien toimitusaika. Joskus viime talvena äiti toivoi huivia itselleen. Tilaus rekisteröitiin. Joskus kesän alussa menimme sitten Ogelin Lankamaailmaan valitsemaan lankoja. Ei mitään karheaa ja kutittavaa, toivoi äiti. Jotakin muhkeaa, tuubihuivi. Kiersimme joka ikisen lankahyllyn, ja jostain tarttui käteeni kaksivärisen patenttineuleen ohje. Lopulta, sulkemisajan ollessa käsillä, päädyimme Zitronin ihanan pehmoiseen, merinovillaiseen Nimbus-lankaan.

Sitten tuli kesä, ja eihän silloin villahuiveja neulota... Kesän jälkeen tuli syksy ja sitkeä flunssa. Kaipasin sohvallamakailun kompensaatioksi jotakin haastetta, ja tämä projekti muistui mieleeni – en ollut koskaan kokeillut kaksiväristä patenttineuletta. Tuubihuivi sinänsä ei kalskahda haasteelta, mutta tunnustan, että aloitin kokeilutilkun (ensin Nimbuksella, sitten vieressä lankakorissa pötköttävällä Nallella, kun Nimbuksen purkaminen osoittautui hyvin rasittavaksi) ainakin seitsemän kertaa ennen kuin tajusin, mistä on kyse. Lopulta havaitsin tekniikan olevan yksinkertainen, joskin hidas.

Tämän kummempia kuvia ei tekovaiheesta taida olla. Huivi lämmitti mukavasti sitten, kun siinä alkoi olla pituutta.

Nimbuksen puikkosuositus on 5–5,5, mutta patenttineuleeseen kannattaa valita suurempi puikkokoko. Kaksivärisen patenttineuleen tekemiseen tarvitaan pyöröpuikko, joten valitsin tähän työhön 60 cm:n mittaiset 8 mm:n puikot. Huivin kooksi ajattelin (sen perusteella, mikä mielikuva minulla oli Lankamaailman myyjän suosituksista) n. 30x120cm. Työssä on muistaakseni 31 silmukkaa, ja leveys oli suunnilleen tuo (neuleesta tosin tulee kovin joustavaa). Neuloin niin kauan kuin lankoja riitti (4x50 g:n kerää), ja pituuskin oli suunnilleen se, mitä piti. Tähän tekniikkaan löytyy ohjeita ainakin Toisella puolen lahden -blogista ja Dropsin sivuilta. (Jostain syystä näissä ohjeissa on viisi kerrosta, joita toistetaan, omassani oli neljä. hmm... Mutta en nyt jaksa paneutua tarkemmin asiaan.)

(Kuvien laatu vain heikkenee, kun päivisinkin on hämärää..!) Langan kauniit sävyt eivät pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Ihastuin patenttineuleen kalanruotomaiseen tekstuuriin.

Kerrankin sain mukaan tämmöisen kuvausassistentin, kun viimeistelin huivin vanhempien luona! Dolan-veliseni pääsi huomaamattani syömään yhden langanpätkän, hups...

Käänsin huivin ennen ompelua kahdelle kiemuralle niin, että se asettuu kaulaan kauniisti, kun sen kiepauttaa ylleen kaksinkerroin.

Huivi omassa kaulassani, äippä ei olisi varmaan suostunut malliksi. Lämmin ja pehmoinen tuli!

Lankapäivä Kouvolassa

Viikonloppuretki vuokra-autolla anoppilaan Kuusankoskelle tarkoitti myös vierailua Korialla Novitan tehtaanmyymälässä. Eka kerta minulle! Kiikarissa oli jo lopetettu Kelo, sillä lupailin juuri tällä viikolla työkaverille samanlaista virkattua lippapipoa kuin itselläni on. (Sen jälkeen tajusin, että Kelo on poistunut valikoimasta.) Eipä löytynyt Keloa, ja muutenkaan en niin vaikuttunut myymälästä. Odotin ehkä enemmän sellaisia tehtaanmyymäläjuttuja (jotain tosi löytöjä?). Mukaan tarttui kuitenkin tarjoushintaisia keriä, jotka ovat vissiinkin poistuvia värejä. Nyt ostin kyllä ihan vaan varastoon vastaisuuden varalle sukkalangoiksi, kun puolisokin totesi, että olisipa ollut tylsää, jos olisin lähtenyt sieltä tyhjin käsin, kun varta vasten mentiin. :)

Jatkoimme Kouvolan keskustaan, ja jatkoimme Japanista tuttua turisteilustrategiaamme - puoliso lähti levyostoksille, minä käsityökauppoihin. En tajunnut tutkia Kouvolan mahdollisuuksia etukäteen, mutta halusin Taitoshopiin, jonka olen bongannut aiemmin. En millään hennonnut jättää sinne syötävän kauniin värisiä Austermannin Step-lankoja. Sukkalangoiksi ne on ilmeisesti tarkoitettu, mutta punaisemmasta aion neuloa sellaisen ainaoikein-kolmiohuivin. Pohdin, että tulisiko violetista sukat ihan minulle itselleni..! En osaa sanoa, montako vuotta sitten olen viimeksi pitänyt neulomani sukat itselläni. (Tämä projekti luultavasti hautautuu taas hetkeksi kaikkien muiden suunnitelmien alle...) Lisäksi löysin kivan lapasohjevihkosen, jossa on ohjeet mm. muutamiin kauniisiin maakuntalapasiin.

Jatkoin matkaani ja päätin piipahtaa Eurokankaassa, kun se sattui tulemaan vastaan. Ja kas vain, retken innoittaja löytyikin sieltä!

Olinpa kokonaan unohtanut, että Eurokangas myy nykyään Novitaa. Nämä poistokerät maksoivat 3€/kerä. Luumunvärisestä syntyy toivottavasti pian pipo, pari ostin jemmaan ihan varmuuden vuoksi.

Kirpputori Kylähullusta löysin vielä muliinilankoja, 50 senttiä/kpl. Ehdin valitsemaan nämä kirjontainnostusta odottelemaan, sitten kirppis meni kiinni. Hyvä niin, johan tämä riittikin..!

T:n villasukat – Luovuushaaste, osa 1

Sinäkin varmaan törmäsit alkuvuodesta Facebookissa siihen luovuushaasteeseen, jossa sai ilmoittautua antamaan tämän vuoden aikana viidelle ihmiselle jotakin itse tehtyä. Minä lupasin osallistua, ja viisi innokasta ilmoittautui (ja samalla otti itsekin haasteen vastaan). Olen kyllä puurtanut parinkin jutun kimpussa, mutta tämä on prosessi..! (Ja ne loput neljä asiaa valmistuvat kyllä tämän vuoden aikana!)

Sitkeä flunssani auttoi tämän ensimmäisen valmistuneen tuotteen edistymisessä. Minä, kirjoneulesukat ja Candlefordin postineiti. Muutaman päivän ajan olimme erottamaton kolmikko. (Seurueessa oli yksi kuokkavieras, se kirottu flunssa.) Ajatuksessa yhdistyi monta langanpätkää. Mitä tehdä opiskelukaverille, joka on myös aloittanut työt lastentarhanopettajana? Villapaidasta jäi yli Nalle-lankaa. Mitä jokainen päiväkodissa työskentelevä TARVITSEE? Millaisia ohjeita Novitan sukkalehdestä löytyy Nallelle? Solmin langat yhteen ja löysin itseni tutkimasta edellä mainitun lehden ohjetta g, pienikuvioinen kirjoneulesukka. Tykkään kirjoneuleista, enkä ole näpertänyt sellaista aikoihin. Tuumasta toimeen, ja se oli kyllä kivaa!

Olen tehnyt sukkia lähinnä sillä ohjeella kuin ala-asteaikoina mieleeni syöpyi. Joustinneulevarsi, vahvistettu kantapää, sädekavennus. Kirjoneuletta tai raitoja. Viime aikoina olen uskaltautunut tekemään parit ihan ohjetta lukien, se on ihan virkistävää, sillä silloin tulee kokeiltua välillä uusiakin tekniikoita. Tämän sukan erikoisuus (kirjoneulekantapään lisäksi) oli kärki, jossa tehtiin nauhakavennus ja loput 20 silmukkaa silmukoitiin kiinni. En ollut ennen tehnyt moista.

Ohjeessa käskettiin ottamaan silmukat apulangalle. En tajunnut, googletin. Löysin Käspaikan (vai Punomoko se on?) ohjeen. Suoraan puikolta silmukoinnista sanottiin, että "tämä silmukointitapa on hankala ja vaativa". Siis juuri minua varten! (Eikä ollut vaativa ainakaan tämmöisen pienen pätkän silmukoinnissa.)

Kärjestä tuli hitsin siisti, ja tykästyin tähän tyyliin heti. (Nuo löysät silmukat tuolla vasemmalla osoittautuivat kerroksen viimeisiksi silmukoiksi, ja sain kiristettyä ne tasaisiksi kuvan ottamisen jälkeen. Kröhm.)

Valmista tuli! Olisivat sopineet omaankin jalkaan. :)

Kaveri oli kipeänä, joten tapojeni vastaisesti päättelin ja höyrytin sukat ihan melkein saman tien, jotta sain ne postiin piristämään sairasta karhunpoikaa.  

Bonukseksi tein fb-henkisen kortin. Supersalaisen viestin tosin kirjoitin vasta sitten, kun olin ikuistanut tämän hienouden.

Ikuisuusprojekti, joka valmistui sittenkin

Tartun innolla haastaviin käsityöprojekteihin. Sitten tulee jotain muuta, johon myös tartun innolla. Usein neule- ja virkkuuprojekteja on yhtaikaa meneillään ainakin kolme, ja kun on vain kaksi kättä ihmisellä, tipahtaa joku työ jossain vaiheessa korin pohjalle odottelemaan. Kesken pitää olla joka tilanteeseen sopiva työ! Yksi, joka on helppo napata mukaan, kun tiedossa on junamatka tai odottelua jossain. Yksi haastava, jota voi tehdä omalla sohvalla silloin kun jaksaa keskittyä kunnolla. Yksi telkkarinkatselua varten. Yksi, joka tulee lahjaksi, yksi joka tulee itselle sitten joskus (ja joka yleensä hautautuu kaiken muun alle).

Tämä on ollut se, joka tulee itselle sitten joskus, se haastava, joka on välillä laitettu pois kuukausiksi ja sitten taas kaivettu esiin. Se, jonka ei oikeastaan pitänyt koskaan valmistua..! Mutta kun on tarpeeksi monta päivää flunssaisena kotona, alkaa viimeistelykin kelvata ajanvietteeksi!

Paita, josta innostuin heti, kun näin sen Novitan Talvi 2010 -numerossa (ohje nro 24). (Alla oleva kuva napattu lehdestä, sillä ohjetta ei ollut Novitan sivuilla. Ja myöskin: en pysty muistamaan, onko paita oikeasti ollut tekeillä kolme vuotta?! Ehkä sitten niin.)

Mallineuleeseen valitut värit eivät miellyttäneet minua lainkaan, joten valitsin paitaa varten jotain ihan muuta. Se muistan, että osa valitsemistani Nallen väreistä oli niin tuoreita, etteivät ne olleet vielä tulleet myyntiin. Kuvaa intoani, joka sitten helposti lopahtaa tällaisia pikku esteitä kohdatessaan.

Blogista ei ollut tietoakaan tämän paidan edetessä. Vasta kun minulla oli etu- ja takakappaleet sekä hihat neulottuina, blogi oli pystyssä. Äitini on nuorempana neulonut paljonkin villatakkeja ja -paitoja, ja kertoi yhdistäneensä kappaleet aina ompelukoneella. Epäilin omia käsinompelutaitojani, joten tätä oli pakko kokeilla!

Kappaleet nuppineuloilla yhteen ja menoksi!

Ostin kesällä kirppikseltä Gütermannin hiekanruskeaa ompelulankaa, ja vasta kotona tajusin sen olevan normaalia paksumpaa. Sopi tähän hommaan hyvin! Ompelin koneella olkasaumat sekä etu- ja takakappaleiden väliset sivusaumat. Vasta paljon sen jälkeen muistin, että minullahan on ompelukoneeseen myös yläsyöttäjä, josta olisi voinut olla iloa tässä puuhassa. Homma tosin sujui kohtalaisesti ilmankin. Saumat ovat hitusen kiharaisia, mutta enpä usko sen haittaavan.

Ihan siistihän siitä kuitenkin tuli..!

Kaulus ja helman resori neulottiin suoraan tähän tekeleeseen kiinni.

Hihojen ompelun päätin sitten kuitenkin hoidella käsin. Tein joskus innostuksissani kamalan villapaidan, jonka palaset yhdistin ilman minkäänlaista tietämystä, ja saumoista tuli järkyttävän paksut. Nyt päätin ottaa varman päälle ja jopa opiskelin oikeanlaiset pistot Debbie Stollerin Stitch´n Bitch – Neulojan käsikirjasta (jonka sain muiden käsityökirja-aarteiden mukana ihanalta ystävältäni, joka halusi siivota ne kirjahyllystään).

Alkuun sain aikaan vähän kummallista jälkeä (alempi puolikas, jos ette huomaa), mutta sitten se alkoi sujua.

Ihan kiva tuli sekä nurjalta...

...että oikealta puolelta. (Oliskohan tää vielä siistimpi, jos jaksaisi vielä kerran kostuttaa tai höyryttää..?)

Hihojen istuttaminenkin onnistui ihan kivasti Call the Midwifea katsellessa. Kainalo!

Valmiiiis! (Kiitti puolisolle kuvasta ja flunssalle uupuneesta ilmeestä.)

Arvatkaa, mitä puikoilleni hyppää tänään... Seuraava paita!!

Japanin käsityötaivaat, osa 2 – Osaka

Hitaasti, mutta varmasti hiipi mieleeni, että Japanin terveiset ovat vielä pahasti kesken. Tänään kerron lyhyestä retkestämme, jonka teimme Kiotosta Osakaan. Muutaman tunnin reissulla ehdimme nähdä hienon Osakan akvaarion (jossa mm. paijasimme haita!) ja tehdä tahoillamme pienen piipahduksen kauppoihin. Minun kohdallani tämä itse asiassa tarkoitti vain yhtä kauppaa, nimittäin kangaskauppa Otsukayaa.

Felt Cafe Japanin sivuilta löysin mainiot kuvalliset ohjeet, joiden avulla löysin kaupan kohtuullisen vaivattomasti. Kohta, jossa neuvottiin kulkemaan "basically foward" sai minut arpomaan hetken, mutta löysin lopulta oikean kadun, ja "several blocks" (joka sai Kiotossa kulkeneen valmistautumaan vähintään kilometrin mittaiseen kävelyyn) osoittautuikin parin korttelin matkaksi. Osaka vaikutti kivan kokoiselta kaupungilta, ja vaikka Esaka, jossa Otsukaya sijaitsee, olikin suht kaukana akvaariosta, ei matkaan kuitenkaan mennyt kovinkaan kauaa.

Huomaan taas ottaneeni aivan liian vähän kuvia, joten kovinkaan paljon kuvitusta tähän postaukseen ei ole laittaa. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että Otsukayassa on 5 kerrosta. Minä taisin ostaa jotakin jokaisesta kerroksesta, hih... Valikoima osui suurelta osin minun makuuni, ja paljon jäi tietysti ostamatta. Tässä vaiheessa reissua mielessä siinteli jo myös Tokion tarjonta... Vähän piti siis painaa jarrua pohjaan.

Otsukayassa oli Marimekko-osasto! (Salakuva, hups..! Saikohan tuolla sisällä kuvata..?)

Kangaskasan lisäksi hankin Osakan-reissulta mm. pari ergonomista virkkuukoukkua, blogissa jo esitellyt vinokaitaleenkääntäjät, mahtavan osin nahkaisen sormustimen ja tupsunvärkkäimet (hah, mitä noi nyt oikeasti ovat nimeltään?). (Sori kökkö kuva.)

Otsukayasta hankittuja lempikankaita ovat mm. nämä:

Maailman söpöimmät apila-kankaat sekä...

...mainiot Animal party -kankaat. Beigepohjainen on vahakangas, ja se tulee joskus palvelemaan kauppakassina. Turkoosipohjainen on ihan tavallista tukevaa puuvillakangasta. Katsotaan, mitä siitä keksin kauppakassin kaveriksi.

Myös kalenteriini käyttämäni lemppari-kukkakangas on hankittu tältä reissulta.

Ehkä tuntuu vaatimattomalta esitellä Osakasta vain yksi kauppa, mutta se oli niin mahtavan ihana valikoimaltaan, että sen tulee saada kaikki huomio Neulatyynyltä! Vaikka hengailisi Kiotossa, eikä olisi mitään muuta asiaa Osakaan, niin Otsukayassa kannattaa ehdottomasti käydä. Siis jos kankaat kiinnostaa. Ehkä muutenkin, koska sillä reissulla ne saattavat alkaa kiinnostaa paljonkin..!

Lopuksi vielä akvaarion asukkaiden terveisiä:

Mustekala vilkutti meille jokaisella lonkerollaan.

Akvaariossa oli paljon hienoja meduusoja! Ja tämä muistutti erityisen paljon lankakerää.

Nukenpeitto nro 4

Tein nukenpeiton, taas. Vein sen töihin, naapuriryhmään. Malli Aarnen & Carloksen esikkopeitto, langat niitä päiväkodin varastosta kaivettuja jämiä.

Luulenpa, että nukkehommat on siirretty hetkeksi syrjään. Puikoilla onkin vaihteeksi muita projekteja.

Intouduimme askartelemaan päiväkodin keittiöstä saaduista laatikoista hellan! Teimme induktiolieden ja uunin. Hellamme vaatii vielä tuotekehittelyä, sillä liukkaasta paperista leikatut punaiset pallukat levyjen keskeltä sekä säätönappulat "irtosivat" jo seuraavana päivänä (lue: pienet sormet nappasivat ne irti). Kokeilimme jesaria, puikkoliimaa ja erikeeperiä. Seuraavana vuorossa kontaktimuovi? Askartelu on niin parasta!