Joululahjat

Näin vuoden viimeisenä päivänä, hyvin levänneenä, on syytä vilkaista vielä joululahjapajaan.

Saumuristani innostuneena päätin ommella lapasia jostain kivasta neuloksesta. Murun neulokset olivat mielessä ja googlailin niiden myyjää netistä. Silloin törmäsin ihaniin Vanja Sea -neuloksiin ja tilasin niitä läjäpäin. (Sivumennen sanoen toimitus oli nopea, neulokset tuntuvat laadukkailta ja ovat kauniita!)

Kaavat löysin Mallikelpoinen-blogista. Testasin sekä istuvampaa lapasta että peruslapasta, ja päädyin askartelemaan peruslapasia, sillä niissä on yksi sauma vähemmän ja malli on muutenkin oiva. Mallikelpoisen tutoriaaleista löytyy hyvät ohjeet ompeluun.

Vuoriksi ostin collegea, jonka nurja puoli on oikein pehmoinen. Muutamaan pariin riitti vuoriksi pala fleeceä, jonka sain ystävältä joskus. Lapastehtaassani valmistui lapasia yli kymmenen paria, joten pidin järjestystä yllä pyykkipoikien avulla. Mielestäni kaava oli suht nafti. Ihmisten käsien kokoa on muuten kamalan vaikea arvioida! Osaan leikkasin enemmän tai vähemmän saumanvaroja mukaan, ja yritin jättää vuoripalat aavistuksen pienemmiksi niin, että lapaset asettuvat nätisti.

Kolme paria uunista ulos! Minullekin piti riittää, mutta en kylläkään ole vielä saanut omiani valmiiksi.

Testing, testing!

Jotain sentään neuloinkin. Sain anopilta viime vuonna lahjaksi Dermosilin lahjapakkauksen, jossa oli käsityökäsivoide (hih!) ja yksi kerä Novitan Hile-lankaa. Päätin laittaa langan kiertoon takaisin päin pipona, jonka ohjeen löysin Novitan sivuilta.

Malli on simppeli, mutta tosi nätti, sekä helppo ja nopea neuloa. Pipojen neulomista olen vältellyt kautta aikain, mutta tämä onnistui kyllä kerralla. Tosin tein tietysti omaan päähäni sopivan, joten tästä taisi tulla kantajalleen vähän reilu, mutta se ei mielestäni tällaisessa pipossa haittaa.

Pari paperitähteä pääsi vielä pieneksi joulumuistamiseksi.

Paketoiminen on yhtä kivaa kuin lahjojen antaminen! Ja lapasista sai aikaan nättejä pitkulaisia paketteja.

Nyt on karistettu tämän joulun pölyt kannoilta. (Vaan ei kuusenneulasia; niitä pieni joulukuusemme saanee karistaa nurkassaan ensi vuoteen saakka... Ja suklaissakin on vielä tekemistä!)

Loman kunniaksi otin puikoille seuraavan suuren neuleprojektin, edellinen valmistuu toivottavasti heti alkuvuodesta... Sitä odotellessa: hyvää uutta vuotta ja poks vaan!

Joulu, joulu tullut on!

Viime vuosina joulu on onnistunut opiskelun ja työn lomassa hiipimään yllättäen kulman takaa eteen. Tänä vuonna päätin, että se saa tulla kotiin etuovesta hyvissä ajoin!

Seurasi höyrähdys nimeltä JOULUVERHOT!

Kankaan bongasin syksyllä Finlaysonin ikkunasta ja ihastuin.

Myös tähtiä askartelin hyvissä ajoin.

Niitä tein kaksia erilaisia: viisikulmaisia origamitähtiä  (sivulla myös jännittävä ohje, kuinka taitellaan ja leikataan neliöstä viisikulmio!) sekä kahdesta palasesta liimattuja kahdeksankulmaisia tähtiä.

Hankimme myös ensimmäisen joulukuusemme! Olen haaveillut omasta  pienestä kuusesta monta vuotta.

Sopiva löytyi Hyötykasviyhdistyksen joulumyyjäisistä Annalan kartanolta kahdella eurolla!

Osa tähdistä pääsi koristeeksi, yksi latvaan.

Viime vuonna virkkaamiani lumihiutaleita löytyi myös koristelaatikosta kuusen oksille.

Tähtiä riitti vielä keittiön ikkunaan jouluverhon seuraksi.

Nyt kotona on joulu! Pyhät vietämme kylläkin anoppilassa, mutta ihanaa jatkaa joulua vielä kotona, kun lomaakin piisaa.

Hyvää ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille!

Tyynyliina

Löysin viime vuoden reissulla Japanista (Muji!<3) mainion tyynyn. Siis sellaisen, jonka voi laittaa päänsä alle yöunien ajaksi. Täyte on jotain jännää putua, ei mitään pehmoista. Niinpä tyyny on tosi jämäkkä olematta kuitenkaan kova, ja säilyttää muotonsa koko yön tukien pään asentoa. Juuri sitä, mitä vaivainen niskani tarvitsee!

Tyyny on kuitenkin hassun pieni, vain n. puolet normaalista tyynystä. Tähän saakka olen laittanut sen tavalliseen tyynyliinaan ja taittanut ylimääräisen kankaan tyynyliinan sisään. Pitkän aikomisen jälkeen armas saumurini sai minut tarttumaan toimeen ja ompelemaan pikku tyynylleni sopivan tyynyliinan!

Tehtävään täydellinen Muumi-kangas (Finlaysonin Satumuumi) löytyi taannoin Kässämarttojen käsityötarvikekirppikseltä. Näin sen heti mielessäni uudessa olomuodossaan, kun bongasin sen kirppispöydässä. Kokokin oli lähestulkoon sopiva, yllä olevassa kuvassa näkyy jämät, eli kapea suikale alareunasta sekä pieni pala, johon osuu käyttökelpoinen kohta kuviosta.

Puhtaat lakanat ja uusi Muumi-tyynyliina, viime yönä nukutti hyvin!

Aviomiehen kauhu: swantsit!

Tämä äänetön ope vietti eilen saikkupäivää kotona. Voimia onneksi piisasi sen verran, että jaksoin puuhailla kaikenlaista (esimerkiksi piparitaikinan!). Illalla tuli impulssi tutustua vihdoin tarkemmin (puoli vuotta sitten saamaani!) saumuriin ja langoittaa se. En tiedä, mikä nuutumus on viime kuukaudet vaivannut, mutta käsityörintamalla kaikki on tuntunut suossa tarpomiselta.

Saumuri hurisee mukavasti, ja huolittelin sillä niin maan kätevästi muutamat viime aikoina hankitut kankaat pesua varten. Sitten muistin, mikä työ on ollut ykkösenä jonossa siitä saakka kun saumurin sain: swantsit! Jemmassa oli edelliseltä vaatteiden karsintakierrokselta pelastettu puolison käyttämättömäksi jäänyt neulepaita. Hihat olivat juuri ja juuri kinttuihini sopivat, ja ajattelin, että tässä on hyvä testikappale, eikä ole niin vaarallista, jos kokeilu menee pieleen. Kuva on otettu eilisillan pimeydessä, mutta täytyyhän nyt paidasta olla myös ennen-kuva!

Pöksyistä tuli kuitenkin ihan mainiot ja käyttökelpoiset! Puolison pahin pelko tuntuu olevan, että käytän näitä jossakin julkisesti. Luulenpa, että nämä kulkeutuvat töihin lisälämmikkeeksi, jos nämä säät tästä vihdoin kylmenisivät.

Paita oli sen verran nafti, että ylle linkittämälläni ohjeella haara osui liian alas ehkä puoliväliin reittä. Niinpä piti vähän sooloilla ja muuttaa ohjetta sen verran, että saisin istuvammat pöksyt. Ilman tätä pientä säätöä ompeleminen saumurin kanssa sovituksineen olisi vienyt n. 30-45 minuuttia, joten nämä villahousut syntyvät kädenkäänteessä, kunhan löytää sopivankokoisen villapaidan! Lopuksi kavensin vielä sivusaumoja vyötärön kohdalta niin, että housut pysyvät jalassa.

Marraskuun lopun valo on niin niukka, etten nyt päivän valoisimpaankaan aikaan saanut ihan tarkkoja kuvia. Risti-istunnassa huomasin, että yhdestä saumasta paistaa jalka vähäsen läpi, hups! Sen taidan korjata ompelukoneella.

Saumuri, tervetuloa elämääni! <3

Synttärikori

Kummityttö täytti VIISI vuotta, ja se oli niin suuri tapaus, että sain jotakin valmiiksi! Ajatus juuri tästä korista on hautunut jo liki vuoden verran. Viime vuoden puolella hankin tämän Ribbon XL -(kierrätysmateriaali!)kuteen Tiimarin loppuunmyynnistä. Väri vei ajatukseni heti kummityttööni, ja idea oli valmis.

Toteutus sen sijaan tökki, kuten on tuntunut tökkivän kaikki käsitöihin liittyvä tänä syksynä! Toukokuussa aloitettu neuletakki valmistuu hitaasti mutta varmasti. Siinä vaiheessa turhauduin täysin, kun jouduin purkamaan leveän kauluksen, jota olin pakertanut kuukauden verran... Mutta siitä on toivottavasti raportoitavaa jos ei tässä niin ensi kuussa. Pieniä ufoja lojuu siellä sun täällä, eikä mikään tunnu sujuvan, ja inspiraatiokin on hukassa. Perjantaina hyppäämme lentokoneeseen ja matkaamme kohti aurinkoa. Tein niinkin radikaalin päätöksen, että pakkaan mukaani vain kirjoja ja jätän käsityöt kotiin. Josko viikon käsityötauko lämmössä rentouttaisi sekä mieltä että kiristäviä hartioita.

Mutta takaisin koriin. Kummitytön lahja, se sentään sai minut puskemaan tämän työn valmiiksi. Aloitin tekemisen Virkkurin koriohjeella. Tämä kude on melko joustavaa, ja jälki oli mielestäni liian löperöä. Ehkä joustavuudesta johtuen myös lisäysten määrässä oli hakemista. Muutaman puretun kokeilun jälkeen päätin hakea Tarjoustalosta pyykkinarua ja kokeilla uudestaan. Tälläkin kertaa jouduin aloittamaan muutamaan kertaan alusta, kunnes tajusin laittaa Virkkurin sivuun ja tehdä lisäyksiä huomattavasti enemmän.

Edelleenkin kuteen joustavuudesta johtuen (toki on syytettävä välineitä, ei tekijää!) lopputulos on ärsyttävän epätasainen! Tajusin jossain vaiheessa, että kude antaa kovasti myöten, ja jäykkää pyykkinarua syöttämällä tai sitä kiskomalla pystyi vaikuttamaan kierroksen läpimittaan. Harmi kyllä tajusin tämän nimenomaan _jossain vaiheessa_, enkä jaksanut enää purkaa kymmenettä kertaa. Tämä kuvakulma valittiin tietysti niin, että kori näyttää tosi kauniin tasaiselta, haa.

Pieneen käteen sopiva kahva oli toki tehtävä! Koko kori on virkattu kiinteillä silmukoilla, eli kahvan kohdallakin pyykkinaru kulkee silmukoiden sisällä. Reunan viimeistelin piilosilmukoin. Pyykkinarun pään ompelin piiloon samanvärisellä kirjontalangalla. Pistin langan muutaman kerran narusta läpi, joten se pysynee paikoillaan ainakin jonkin aikaa.

Välineet. Pyykkinarua jäi rutkasti. Lisää koreja tehtailemaan!

Lopputulos oli kuhmuraisuudestaan huolimatta mukiinmenevä, ja uskon, että kori täyttää tehtävänsä. Onneksi lahjaan kuului muutakin, tämä oli oikeastaan vain pikantti lisä kokonaisuuteen.

Kuvauksissa avusti eilen aurinko!

Työlaukku

Kesäloma on kaukana takanapäin, ja näin lukuvuoden alkuviikkoina ajatukset ovat vähän turhankin paljon työssä kiinni. Niinpä työenergiaa voi vapaa-ajalla kanavoida johonkin tuottavaan toimintaan. Jo viime vuonna haikailin itselleni töihin pientä laukkua, johon mahtuisi ainakin lapsilista, pieni muistivihko, kynä, puhelin ja muuta pientä tarpeellista. En saanut sellaista aikaiseksi. Varsinkin ekoilla, lämpimillä työviikoilla kaipasin taas sellaista, kun asuuni ei joka päivä sisältynyt taskuja.

Tämän sievän kasan avulla sain mitat laukulleni. Jo pitkään olin muhitellut ajatusta siitä, että mökkiverhojen parisenkymmentä senttiä leveistä Lappuliisa-jämäkaitaleista askartelisin työlaukun. Näin tapahtukoon! Vasta paloja leikellessäni minulle selkisi, että tähän laukkuun on tehtävä pyöreänmallinen läppä!

Kaitaleet olivat juuri ja juuri liian kapeat, jotta laukku olisi syntynyt niistä sellaisenaan. Niinpä kokosin kaksi tilkkulappua, joista sain vähän korkeammat palat.

Kangaslaatikoista valikoitui kirkas vihreä vuorikankaaksi. Päädyin siihen, että pohja olisi hyvä ommella leveämmäksi, ja hyödynsin ohjetta, jonka mukaan olen tehnyt pari pussukkaa (esim. tämän).

Sekä pussin ulkokankaaseen että läppään silitin tukikankaan.

Kävin kesällä ystävän kanssa Karnaluksissa, ja sieltä löysin täydellisen hihnan tätä laukkua varten. En ole pahemmin tehnyt laukkuja, joten hihnan kiinnityksen improvisoin. Ompelin kaksi pientä lappua, joihin kiinnitin hihnan päät.

Sen jälkeen ompelin laput kiinni laukun sivuihin.

Mietin ensin jonkinmoista nappikiinnityssysteemiä, mutta sitten totesin, etten kuitenkaan jaksaisi avata ja sulkea nappia monta kertaa päivässä. Ompelin siis (siististi käsin :)) läppään pätkän hihnaa ja laukun etuosaan kankaasta lenkin, josta hihnan voi pujottaa läpi. Toimii käytössä yllättävän hyvin!

Laukku on juuri sopivan kokoinen, ja ennen kaulassa roikkuneet kuvakortit kiinnitin vielä hihnaan. Ne voi sujauttaa laukun sisään silloin, kun niitä ei tarvita.

Pirteä ja toimiva lopputulos, jee!

Lämmin muisto kesästä

Silloin kauan sitten, kun olin vielä 29, lupasin, että Neulatyynyn hiljaiselo päättyy. Sitten se alkoikin taas..! Äsh.

Kesä tuli, meni ja oli ihana. En ole koskaan nauttinut suuresti kovista helteistä, mutta viime vuodet ovat opettaneet pitämään lämmöstä. (Tämänkesäinen tosin oli jo vähän liikaa.) Mutta helteessä(kin) on mukavampi olla, kun on säähän sopivat vaatteet, ja nyt muistelenkin lämmöllä shortseja, jotka valmistuivat juuri parahiksi ennen Itä-Suomen roadtrippiämme, kun helteet olivat vielä edessä päin.

Kaava on Suuri Käsityö -lehdestä (5-6/2013, ohje nro 4) ja toteutin shortsit koossa 40. Totesin sitten, että kokoa pienemmätkin olisivat ehkä sopineet, mutta näistä tuli nyt tämmöiset rennot. Ehkä ensi kesäksi voi tehdä toiset eri kankaasta, sillä tämä malli on mielestäni tosi hauska. Vetoketjuton ratkaisu on mainio!

Tapani mukaan hutiloin saumanvaroissa, joten huomasin sitten leikanneeni lahkeet vähän turhan lyhyiksi. Ongelma ratkesi ompelemalla toista kangasta taitteeksi lahkeensuuhun sisäpuolelle.

Ruutukangas pilkottaa lahkeensuusta vähäsen.



Leikkasin pienikuvioisesta kankaasta myös muut sisäpuolelle jäävät osat. (Kankaat ovat tietysti Japanin-tuliaisia. Ostaessani pupukangasta en ollut varma, pidänkö siitä edes kovinkaan paljon, mutta _kun halvalla sai_. ...Ja nyt se on mielestäni kerrassaan mainiota!)

Napinlävetkin sain muutaman testin jälkeen tehtyä. Ompelin napinläven ensimmäistä kertaa omalla ompelukoneellani (jossa toki on automaattinen napinläpitoiminto), ja ehkä myös ensimmäistä kertaa ikinä! Peruskoulusta voi siis päästä läpi ilman tätä hyödyllistä taitoa!

Taskutkin on!

Muuta kesällä ei sitten tainnutkaan valmistua. Ufoja on useita siellä sun täällä, ja kaiken käsityötarmoni olen purkanut tekeillä olevaan villatakkiin, joka tuntuu uhkaavasti valmistuvan talveksi! Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Äitienpäivä

Äiti kutsui viettämään äitienpäivää saatteella "Grilli on kuumana! Ei lahjoja!" Selvä pyy! ...Eikä sitten kuitenkaan...

Olen viime aikoina opetellut käpypitsin tekoa (siitä ehkä tuonnempana lisää), eli testaillut ja saanut aikaiseksi eritasoisia pieniä kokeiluja. Tänään minut valtasi kaipuu saada vaihteeksi jotain valmista aikaiseksi, ja tuntia ennen lähtöä mamman luo totesin, että jos olen tehokas, ehdin ehkä tekemään tuliaisiksi pienen pussukan. Kaava oli valmiina joulun jäljiltä, ja pääsiäisen ahkeroinnin jälkeen kaikki kankaani ovat nyt pestyinä odottamassa käyttöä. Siitä vaan valitsemaan, siis!

Vetoketjujakin minulla on sattumoisin kohtalainen valikoima, sillä ostin viime vuoden syksyllä pari sekalaista pussia Marimekon ystävämyynnistä. Ne sisälsivät mm. erivärisiä ja erimittaisia vetoketjuja. Alan olla aika iloinen ompelija, kaikkea löytyy varastoista kiinnisilitettävää tukikangasta myöten (jonka laitoin ohjeen mukaisesti päällikankaaseen kiinni), ja ompelukone on aina paikallaan valmiina käyttöä varten. Huippua!

Ihan söpö ja siisti tuli, tosin kankaat olisi voinut höyryttää suoremmiksi, jos olisi ollut enemmän aikaa, eli malttia :D

Äidin sanoin, "pussukoita tarvitsee aina".

Mäen alla hyppäsin autokyydistä ja poimin mammalle valkovuokot samasta paikasta kuin aina. Hyvää äitienpäivää, rakas mamma!

Synttärimekko!

Tänään täytän 30, onnea minä! Juhlia varten oli tietysti ommeltava uusi mekko!

Viime keväänä katselin Marimekossa mekkoja valmistujaisia silmällä pitäen. Tykkäsin heti tästä kankaasta (jonka nimeä en tiedä!), mutta hylkäsin kivat mekot liian hintavina. Tämän kevään ystävämyynnistä ostin pari metriä kangasta kympillä metri, joten tästä mekosta tuli huomattavasti edullisempi kuin viime keväänä haikaillut vaihtoehdot.

Tässä vanhentuneen henkilön asiallinen poseeraus arvokkaimman kimpun kanssa. Rakkaat vanhempani hankkivat minulle toivelistan kärjessä olleen SAUMURIN! Surrr! Laatikosta kaivettiin brunssin jälkeen esiin vasta tämä jännä antenni.

Mekon kaava on Yoshiko Tsukiorin kirjasta Kauniit puserot ja mekot (Otava, 2010), jonka lainasin kirjastosta (malli D, laatikkomallinen venekaulusmekko). Leikkaus on väljä, ja pähkäilin kirjan japanilaisten mittojen kanssa. Päädyin jäljentämään M-koon kaavat. Ompelin mekon ja totesin sen liian reiluksi, äh. Sitten vaan uudestaan varaamaan kirjaa, kun en luota itseeni oikein vielä noiden kaavojen kanssa, ja muokkasin kaavat S-kokoisiksi. Pääntiehen ja hartioihin en jaksanut koskea, joten kappaleet eivät ihan orjallisesti noudata alkuperäistä kaavaa. Taskut jätin tästä mekosta pois.

Tämä ei ole ehkä imartelevin malli minulle, mutta ihan söpö ja kankaalle mielestäni sopiva. Oli myös yksinkertainen tehdä, paitsi matkan varrella oli toki tuo säätö oikean koon kanssa... Hulpiossa kulkevat laineet leikkasin tietysti helmaan ja myös hihakappaleiden suihin. Kaulassa on viime keväänä kuviskurssilla tehty siipiriipus.

 Tässä mekossa oli hyvä juhlia!

Vielä 29!

Neulatyynyn hiljaiselo loppukoon n-y-t NYT! Viikonloppuni on yhtä juhlaa, sillä täytän huomenna 30. Kertaalleen jo juhlittiin, ja huomenna perheen kanssa lisää. Päätin juhlia myös tekemällä pitkästä aikaa päivityksen, joka on ollut aikeissa viikosta toiseen!

Kevät on tullut, mutta nyt on esiteltävä pari viime kuun puolella valmistunutta talvista neuleasustetta. Nämä laitettaneen tämän jälkeen kaappiin odottelemaan syksyä. Mainitsemisen arvoista muuten on, että näiden töiden myötä liityin vihdoin Ravelryyn! Olen vähän vältellyt sitä, sillä arvasin, että sen selailuun saa kulumaan tuntikausia (mikä piti paikkansa etenkin alkuun).

Löysin Leftie-huivin ohjeen jo kauan sitten ja se jäi to do -listalle odottelemaan oikeaa hetkeä. Päätin lopulta, että ystävältä jo kauan sitten saamani ihana Jitterbug-lanka olisi tähän projektiin oiva. Lanka on niin herkullinen, että se olisi tuntunut menevän hukkaan sukkalankana. Sukat ovat monesti piilossa kengissä ja kuluvat käytössä, huivi ei niinkään. Paria Jitterbugille oli vaikea löytää, kuten jo Kädentaitomessuista kertovassa postauksessani kirjoittelin. Avuksi löytyi tietysti toisenvärinen Jitterbug.

Tätä lankaa on muuten tosi miellyttävä neuloa. Ja etenkin tuota violettia! Violetista on tullut vaivihkaa mun guilty pleasure..! En ole koskaan ihmeemmin välittänyt siitä, ja luulenpa, että tämä lanka on ollut porttina violettiin. Tässä on lisäksi kaikkia mahdollisia muitakin ihania värejä ja neulominen oli tosi tyydyttävää, kun eriväriset kohdat asettuivat kauniisti päällekkäin. Huivin ohje on simppeli ja lopputulos on mielestäni tosi kaunis. Tekee mieli tehdä erivärisiä versioita Leftiestä!

Monet käsityöni tuovat mieleen jonkun tietyn tv-sarjan, jota olen katsellut vaikka Netflixistä työtä tehdessäni. Tästä tuli mun Au pair-huivi. :D Koko sarja on näemmä edelleen katsottavissa Areenassa. Siitä vaan! (Köh, talking about guilty pleasures...)

Huivi asettuu kaulaan tosi kauniisti.

Hieno tuli, muttei päässyt vielä oikeaan käyttöön, kun ehdin vaihtaa jo kevyempiin huiveihin.

Toinen hiljan valmistunut projekti on pipo, jota jo ehdin manata jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Leftien jäljiltä jäi melkein kokonaisen oloinen kerä vihreää Jitterbugia, ja keksin, että näistä langoistahan saisikin mainion Wurmin. Tähänkin ohjeeseen olen törmännyt useasti ja miettinyt, että tässä voisi olla minunnäköiseni pipo.

Jitterbug on piirun verran ohuempaa kuin turkoosi Uncommon Threadin Merino Sport -lanka, mutta se ei haitannut, etenkään kun ohuempi lanka oli tuo, jolla neulottiin oikeat raidat. Vilkaiskaapa muuten The Uncommon Threadin sävyjä. Ei voi kuin huokaista, ah mitä herkkuja! Näitä myy onneksi Suomessa ainakin Titityy. (Ja hinnat aiheuttavatkin sitten seuraavan huokaisun... Mutta aina ei tarvitse neuloa kaikkea kolme kerää kympillä -langoista, eihän!)

Tein kavennuksia lopuksi vähän enemmän kuin ohjeessa neuvottiin. En nyt tiedä, oliko se hyvä vai huono ratkaisu. Pipon kärkeen tulee tuommoisia taitoksia, jotka häiritsevät minua, mutta ehkä ne pehmenevät käytössä?

Tein reunan ohjeen mukaan, eli neuloin resorin päätteeksi ensimmäisen kerroksen kiinni tuohon resorin viimeiseen kerrokseen. Olisi pitänyt ommella reuna kiinni vasta lopuksi, sillä taitos meni silmukan tai parin verran vinoon, ja nyt se resori vetää sitten vinoon aina ja ikuisesti, ellen neulo koko pipoa uusiksi (mitä en perfektionismistani huolimatta aio tehdä!). Pipo olisi saanut puolestani olla hitusen löysempikin, mutta ehkä se lerpahtaa sopivasti käytössä. Se jää nähtäväksi ensi talvena.

Seuraavaksi jotain vähemmän talvista!

PS. Sain ystäviltä lahjaksi Virkkuri 2:n! Tekee mieli tarttua jo koukkuun! Kiitos (tulevat) keski-ikäiset ystäväni!