Kävin lautanauhakurssin, joka vei yhden perjantai-illan sekä muutaman tunnin lauantai- ja sunnuntaipäivistä. Työvälineinä tekniikassa käytetään nauhalautoja, joihin rakennetaan loimi (erivärisistä) langoista. Siihen pujotetaan kudelankaa, ja lautoja kääntämällä loimilangat muodostavat haluttua kuviota. Perusidean tajuaa nopeasti. Simppelikin nauha on kaunista, mutta toisaalta tekniikka mahdollistaa myös monimutkaisten kuvioiden ja leveiden nauhojen teon. Työväenopistolta sai lainata kurssin ajaksi vaneriset nauhalaudat, mutta innostuin askartelemaan eilen omat pahvista.
Ehdin tehdä kurssin aikana kolme nauhaa. Tässä kuvia toisen, itse suunnitelemani nauhan valmistusvaiheista. (Eka piti tietysti mennä lankakauppaan ostamaan LISÄÄ LANKOJA. Tästä vaiheesta ei ole kuvaa.) Lautanauhoihin sopii tiiviskierteiset langat. Itse kokeilin Nallea ja jotain randomina valitsemaani merseroitua puuvillaa, josta löysin kivat värit. Puuvilla olisi ehkä voinut olla vielä ohuempaa ja tiiviimpää. Vaneristen nauhalautojen kanssa lankani nuhraantuivat pian, ja jos laudat olisivat olleet omani, olisin näyttänyt rei'ille heti vähän hiekkapaperia.
Nauhojen kuvioita voi suunnitella ruutupaperille. Näin aloittelijana on aika mahdotonta hahmottaa, miltä nurja puoli tulee näyttämään, enkä uhrannut sille ajatustakaan. Suunnitelman pystyrivit kertovat, montako lautaa työssä on (eli tässä kuusi). Vaakarivejä on mallikerrassa neljä, kun käytössä on nelireikäiset laudat. Suunnitelmasta voi laskea, kuinka monta pätkää kunkin väristä lankaa tarvitaan.
Langat pujotetaan lautoihin tietyssä järjestyksessä ja kuhunkin lautaan tietystä suunnasta, joka selviää suunnitelmasta. Ne yritetään pitää järjestyksessä (mikä ei onnistu). Voi myös luoda tiuhdallisen loimen vähän professionaalimmin, jos haluaa järjestelmällisempää toimintaa – tätä en kokeillut kurssilla, mutta yritin painaa mieleeni erään tyypin puuhat sen parissa.
Sitten päästiin kutomaan! Koko homma kiinnitetään vyötärölle. Laudat ovat työn keskellä, ja nauha syntyy lautojen ja oman navan väliin. Lautojen toiselle puolelle tulee kierteitä, joita täytyy joko availla niin, että avaa tuon solmun tuosta toisesta päästä ja selvittää langat, tai sitten täytyy vaihtaa kiertosuuntaa jossain vaiheessa, jolloin kuvion suunta muuttuu myös. Tällä voi myös kikkailla monimutkaisemman näköisiä kuvioita.
Siellä sitä on! Tuo kuvassa näkyvä ruutukuvio on syntynyt juurikin siihen kohtaan, jossa kiertosuunta vaihtuu.
Tässä vielä suunnitelma kaikelle kansalle, koska nyt haluatte kaikki kokeilla tätä mahtavaa kuviota.
Esim. Toika Oy:lta voi tilata vanerisia nauhalautoja. Opistolta lainaamissani laudoissa oli pieni ohje mukana, ja nappasin siitä sunnuntaiksi kuvion itselleni. Tähän kuvioon tykästyin suuresti! Kuvassa näkyvän nauhan kudoin itse askartelemillani laudoilla, joiden ohjeen postaan erikseen.
Tää oli kivaa! Kunhan vielä keksisi, että miten nämä saisi oikeasti käyttöön. Kovasti yritin tehdä itselleni avainnauhaa töihin, mutta molemmat yritykset päättyivät siihen, että mitta jäi vajaaksi kun loimi loppui kesken. Höh! Tästä sinikeltaisesta kaavailin kahvoja kassiin. Joka valmistuu varmaan _joskus_.
Tässä kurssin aikaansaannokset! Oikeanpuolimmainen on eka kokeilu – tätä tekniikkaa ei siis ole vaikea oppia, kun eka onnistui jo ihan mukiinmenevästi! Näitä ei ole kasteltu, varmaan oikenevat vähän jos näin tekee.
Näper nyker!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti