Viime kevään kädentaitomessuilta Helsingistä löysin ihanan villatakin ohjeen. Koska ohjeessa mainittua lankaa ei löytynyt suomalaisista kaupoista, päätin kerrankin panostaa oikeanlaisen langan valintaan, ja tein jopa kunnon testitilkut parista eri langasta. Päädyin ohjeeseen suht sopivaan Hjertegarnin Alpaca Silk -lankaan, joka on unelmanpehmeä sekoitus alpakkaa, merinovillaa ja silkkiä. Kerroksia jouduin lisäilemään tasaisin välein ohjeeseen verrattuna, jotta kappaleista tuli kyllin korkeat. Ja vihdoin, yhdeksän kuukautta ensimmäisten silmukoiden luomisesta, se on valmis! (Pohtiessani langanmenekkiä en ollut tajunnutkaan, että painoa enemmän on merkitystä metreillä. Niinpä saan langoista vielä huivin tai muuta kivaa :D)
Tämä villatakki on ihanan simppeli, eikä tehdessä tarvinnut ommella kuin olkasaumat sekä hihat kiinni ja paikoilleen. Siitä huolimatta, ahkeran neulomisen jälkeen, etu-/takakappaleeni vietti hyvän aikaa tässä tilassa... Ainakin se asettui aloilleen, heh.
Leveän kauluksen silmukat poimitaan etukappaleen reunoista.
Sen neulominen vei noin kuukauden illat, ja kun se tuli valmiiksi, totesin kauluksen kiristävän. No niin! Hermojani kiristi vähintään saman verran.
Purkaminen ei vienyt kuukautta.
En ole enää varma, vannonko enää hehkuttamani taikasolmun nimeen... Toivon, että solmu petti tässä kohtaa, koska tein sen kerran väärin, tai koska se ei sovi joustinneuleeseen... Tämä takki sisältää nimittäin solmuja muutamankin. Lisää purkamista! Kun kaulus vihdoin valmistui, olin valmis heittämään koko työn jorpakkoon. Se saikin levätä pari-kolme kuukautta omissa oloissaan odottamassa kokoamista.
Hihat neuloin pyöröpuikoilla yhtaikaa rinnakkain. En käsitä, kuinka olen joskus tullut toimeen ilman Knitpron pyöröpuikkosettiä! Ainakin tässä työssä se oli ehdoton. Kauluksen yksi kerros on yli puolitoistametrinen, ja pyöröpuikko jatkettavalla kaapelilla oli eri kätevä tässä.
Lopulta päätin koota koko homman. Aloitin hihoista... ja homma jäi taas muhimaan. Ei se yhdistäminen kai oikeasti ole niin rankkaa, mutta jostain syystä muka rasittavaa. Myös molemmat hihat päädyin istuttamaan pariin kertaan, sillä kerroksia ei tietenkään ollut täsmälleen saman verran molemmissa kappaleissa, ja niitä piti vähän asetella. Molemmat olkasaumat ovat vähän rutussa selän puolelta, mutta kaipa ne asettuvat käytössä. Taidan olla se, jota rutut häiritsevät eniten, ja minunhan ei tarvitse niitä katsella, haa!
Helma lerpatti rumasti, mutta asettui viimeisen kostutuksen jälkeen.
Valmis!
Tähän voisi kaiketi askarrella vielä vyön tai jonkinmoisen nappikiinnityksen, jos haluaisi. Minä pidän yleensä kaikkia takkimallisia neuleita auki, joten en taida tarvita semmoisia. Ihana, simppeli, lämmin, pehmoinen lempivillatakki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti