Päiväkodin varastosta löytyneet jämälangat tuntuvat riittävän vaikka mihin! Jo kerran kokeiltu Arnen ja Carloksen esikkopeitto oli niin kiva, että halusin tehdä siitä kirjavamman version.
Tällä kertaa tajusin, kuinka tämän peiton kulma kuuluu tehdä. Arnen ja Carloksen kirjassa kun ei ollut kaaviota siihen, ja minulla raksutti vähän hitaasti. Tästä peitosta tuli ainakin kulmien suhteen onnistuneempi kuin ensimmäisestä. Mallasin paloja isoäidinneliöpeiton päälle, jotta peitoista tulisi suunnilleen saman kokoiset.
Tykkään tästä mallista tosi paljon! Kukan keskustoja on kiva tehdä, sillä ne syntyvät vauhdilla, ja yhdistäminenkin on kivaa, kun se on sellaista epäjärjestelmällistä (ainakin minun tapauksessani). Yritin sommitella kukat mahdollisimman kirjaviksi siten, ettei saman väristä lankaa olisi kahdessa ihan vierekkäin olevassa kukassa.
Pieni mutkakin ehti matkaan tulla... Yhdessä kukassa oli vain yksitoista terälehden paikkaa, olin siis ensimmäisessä kerroksessa jättänyt yhden pitkän pylvään tekemättä. Yhhyy... Yhdistin tämän palan (tietysti iltamyöhällä) pikkuhiljaa viereisiin paloihin, kunnes tajusin virheeni. Piti purkaa melkein koko kukka, joka oli tietysti jo melkein kokonaan kiinni sieltä sun täältä. Sitten ryhdyin yhdistämään sitä väärin päin, mitä en kestä. Kaikkien palojen on oltava samoin päin! Uudestaan. Kolmas kerta toden sanoo? No ei, kuten kuvasta näkyy! Hyppäsin yhden vieressä olevan kukan terälehden yli. Yhdeltätoista illalla ei naurattanut yhtään... :D Kauhea pakkomielle – tämä on korjattava, tai en saa unta!
Nyt kokeilin tässäkin mallissa langanpäiden virkkaamista seuraavan kerroksen sisään. Vähän jännittää, että keksivätkö parivuotiaani kaivella langanpätkiä esiin, mutta kokeillaan. Saahan ne sitten piilotettua neulalla takaisin. Tämä yksi langanpää per kukka oli kyllä huomattavasti mukavampi päätellä kuin edellinen esikkopeitto.
Törmäsin jossain (ehkäpä jälleen Facebookin Virkkaus-ryhmässä?) tähän tapaan liittää työhön uusi lanka. Epäuskoisena käytin solmua useaan otteeseen tässä työssä, ja se tuntuu toimivan! Lisäksi se oikeasti on tosi huomaamaton.
Tein reunuksen Arnen ja Carloksen ohjeen mukaan, mutta virkkasin päälle vielä kerroksen kiinteitä silmukoita. Ilman niitä reuna näytti mielestäni jotenkin keskeneräiseltä.
Se siitä, ja pinkkiä Nallea piisaa edelleen!
Hmm. Nyt, kun katson tuota pientä kuvaa, niin nuo vaaleareunaiset kukat ovat kyllä ihan yhtenä ryhmänä, liian lähekkäin toisiaan. Ei se kai livenä näytä tuolta..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti