Työnarkomaani?

Heti ensimmäisen työviikon päätteeksi toin töitä kotiin. Oma ryhmätilani on tosi vaiheessa, ja aloitin savottani nukensängyn tarvikkeista. Tongin päiväkodin varastosta kaikenlaisia tarvikkeita, jotka toin viikonlopuksi kotiin.

Ohuesta vaahtomuovista leikkasin patjan nukensänkyyn. Pala ei ollut tarpeeksi leveä, joten harsin lisäsuikaleen vaahtomuovipalaan ja sain patjasta oikean kokoisen.

Vanhasta lakanasta tein päällisen patjalle. Ompelin sen vaan ronskisti kiinni. Lopputulos ei ole kaunis, mutta ajatuksena olisi ommella vielä erikseen aluslakana, jonka voisi pedata patjan päälle. Jos löytyisi joku kivemman värinen kangaskin, tässä on vähän sairaalatunnelma...

Kangastilkusta ja vanusta syntyi viidessä minuutissa tyyny. Ompelin siihen ihan oikean tyynyliinan, jossa on tuo taitekin. Pedagoginen tausta-ajatukseni oli, että tyynyn pujottaminen tyynyliinaan on eri hyvää motorista harjoitusta, haa!

Päiväkodin varastosta löytyi kassillinen jämälankoja, jotka kiilto silmissäni nyysin antaakseni niille paremman elämän. Lajittelin ne heti perjantai-iltana paksuuden mukaan kolmeen kasaan ja kävin ohuimpien lankojen kimppuun.

Isoäidinneliöitä on nyt sänkyyn sopivan peiton tarpeiksi, tuo yksi kolokin on jo kuvan ottamisen jälkeen täytetty. Ehkä nuket pääsevät peiton alle pötköttelemään jo ensi viikolla..?

Työavaimet tuottivat minulle ensimmäisellä viikolla päänvaivaa erityisesti hamepäivinä. Avainnauhakin puuttui tältä opelta! Sellaisen askartelin sunnuntai-illan turhautumiseni keskellä. (Tuleva työviikko jänskättää..!)

Jostain muinaisesta työpaikasta pelastin joskus ylimääräisiä avainnauhoja, ja nyt sellainen pääsi mukaan tähän projektiin. Irrotin siitä oleelliset osat ja liitin omaan versiooni. Leikkasin kahdesta erilaisesta kankaasta kaitaletta, jonka kääsin Japanista ostamallani vinokaitaleenkääntäjällä.

Se oli sinänsä ihan näppärä väline, mutta kaitaleet olisivat voineet olla leveämpiä, sillä ainakin tottumattomalla käyttäjällä reunat luiskahtivat helposti vinoon, ja joissain kohdissa käänne oli vähän turhan kapea...

Elokuun ilta yllätti, ompelukoneen ääressä oli tosi pimeää, mikä vaikeutti tämän luirun ompelemista entisestään... En ole varma, kestääkö lopputulos päivänvaloa. Menin vielä valitsemaan mustan langan kirkkaan oranssinkeltaiselle kankaalle... Sauma kiemurtaa järkyttävän ruman näköisenä, mutta ehkä tämä kapistus kuitenkin ajaa asiansa.

Uuden elämäntilanteen aiheuttama hyperaktiivisuus on ainakin tänä viikonloppuna kanavoitu johonkin suht järkevään toimintaan, hurraa!