Työhuoneen verhot

Löysimme jokin aika sitten vihdoin sopivan verhokankaan työhuoneeseen. Se löytyi Anttilan omasta Anno-mallistosta ja on Nami nimeltään.

Verhokankaiden kanssa puljailu ei ole noussut omaksi suosikikseni... Mutta onneksi vaiva palkitaan, kun verhot saa ripustettua ikkunaan. Eikuh...

Verhoista tuli LIIAN PITKÄT! Tein verhoista (luullakseni) saman mittaiset (tai no okei ehkä sentin pidemmät) kuin olohuoneen verhot. Ehkä meillä on vino katto, lattia tai mittaaja...

Ajattelin, etten varmaan ikinä jaksa lyhentää verhoja, vaikka onkin sinänsä pienestä hommasta kysymys. Mutta kun on tarpeeksi monta päivää sairauslomalla ilman ääntä, eli sosiaalisia kontakteja, alkaa tämmöinenkin homma maistua. Taitoin verhot 2,5 senttiä lyhyemmiksi, ja nyt ne ovat aika sopivat.

Mustavalkoinen kuvio sopii meidän mustaan ja valkoiseen valaisimeen.

Kohta olemme asuneet (uudessa) kodissamme vuoden, ja tämä alkaa näyttää jo aika paljon kodilta!

Morjens, arki!

Eilen oli keskipitkän loman viimeinen päivä. Ajauduimme laittamaan kotia taas hitusen valmiimmaksi. Olen yrittänyt hehkuttaa, että kivaa, kun tässä on tarkoitus asua pitkään, eikä ole kiire saada kotia valmiiksi – voi miettiä ratkaisuja rauhassa. Mutta olisihan se kyllä kiva, jos tämä joskus tuntuisi valmiilta.

Loman toiseksi viimeisenä päivänä minulla oli vihdoin aikaa tarttua toimeen. Pitkään etsinnässä ja sen jälkeen pitkään harkinnassa ollut, joulun alla hankittu verhokangas pääsi käsittelyyn. Valitsimme olohuoneeseen vaalean, pellavaisen Greta-kankaan Finlaysonilta. Ihanan tukeva (jopa tönkkö) kangas, ja silti läpikuultava, mikä ominaisuus alkaa näkyä vasta kun vaan saadaan joskus jotain valoa tänne.

Virkistin muistiani lukemalla nämä ohjeet läpi. Ompelu ei olisi millään huvittanut, mutta hinku saada verhot vihdoin ikkunaan oli kova. Tai eihän siinä ompelemisessa mitään, se on nopeasti hoidettu, mutta kaikki se mittaaminen, neulaaminen ja silittäminen, huh!

Eripituisten hengähdystaukojen myötä ompelu venyi ja kesti tunteja. Kun verhot lopulta alkoivat näyttää valmiilta, muistin miettiä, mahtaako meillä olla verhonipsukoita... Kiskoissamme on valmiina liu'ut, mutta nipsukat täytyy pujotella niihin erikseen. Verhot päätyivät siis sohvalle pötköttämään. Äsh!

Huomasinkin kauppojen olevan loppiaisenakin auki, ja sankari-puoliso uljaasti haki nipsukat kaupasta. Verhot saatiin kuin saatiinkin ikkunaan loman päätteeksi! Siinä vaiheessa oli säkkipimeää, joten siirsin valokuvaamisen ja seuraavaan päivään. (Se ei tosin auttanut, sillä päästessäni tänään kotiin kolmen jälkeen iltapäivällä oli lähestulkoon yhtä pimeää...) Sen sijaan ryhdyin järjestelemään olohuoneen kirjahyllyä, joka on kiinnitetty seinään joskus syksyllä. Puoliso kokosi illan ajan uutta sänkyä, johon saimme patjat tänään. Koti otti siis aimo harppauksen kohti valmiimpaa olotilaa, hurraa! (Niin, ja on noita verhoja kaksi, mutten saanut hyvää kuvaa molemmista.)

Kirjojen on tietysti oltava värijärjestyksessä. Olen viime vuosina karsinut kirjoja hyllystäni aika kovasti, ja ne myös ovat kahdessa eri hyllyssä, kovin hienoa väriskaalaa näistä ei siis saa aikaan. Mustavalkoisen lajitelman piristykseksi olohuoneen hyllyyn pääsivät punaiset kirjat.

Käsityöharrastukseni alkaa huolestuttavasti vallata kaikki elämänalat sekä koko kodin. Piilotin kirjahyllyyn lankayllätyksen. (Koska uuden iPodin pakkaus oli vaan liian tukeva heitettäväksi pois, ainakaan heti...)

Ja sitten siellä piileskelee (ei yhtä onnistuneesti) osa vessan matosta, jonka kimppuun sormet syyhyäisivät seuraavaksi.

Eipä sitä olisi lomalla jaksanutkaan saada enempää aikaiseksi, joten tervetuloa, arki!

Japanin käsityötaivaat, osa 2 – Osaka

Hitaasti, mutta varmasti hiipi mieleeni, että Japanin terveiset ovat vielä pahasti kesken. Tänään kerron lyhyestä retkestämme, jonka teimme Kiotosta Osakaan. Muutaman tunnin reissulla ehdimme nähdä hienon Osakan akvaarion (jossa mm. paijasimme haita!) ja tehdä tahoillamme pienen piipahduksen kauppoihin. Minun kohdallani tämä itse asiassa tarkoitti vain yhtä kauppaa, nimittäin kangaskauppa Otsukayaa.

Felt Cafe Japanin sivuilta löysin mainiot kuvalliset ohjeet, joiden avulla löysin kaupan kohtuullisen vaivattomasti. Kohta, jossa neuvottiin kulkemaan "basically foward" sai minut arpomaan hetken, mutta löysin lopulta oikean kadun, ja "several blocks" (joka sai Kiotossa kulkeneen valmistautumaan vähintään kilometrin mittaiseen kävelyyn) osoittautuikin parin korttelin matkaksi. Osaka vaikutti kivan kokoiselta kaupungilta, ja vaikka Esaka, jossa Otsukaya sijaitsee, olikin suht kaukana akvaariosta, ei matkaan kuitenkaan mennyt kovinkaan kauaa.

Huomaan taas ottaneeni aivan liian vähän kuvia, joten kovinkaan paljon kuvitusta tähän postaukseen ei ole laittaa. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että Otsukayassa on 5 kerrosta. Minä taisin ostaa jotakin jokaisesta kerroksesta, hih... Valikoima osui suurelta osin minun makuuni, ja paljon jäi tietysti ostamatta. Tässä vaiheessa reissua mielessä siinteli jo myös Tokion tarjonta... Vähän piti siis painaa jarrua pohjaan.

Otsukayassa oli Marimekko-osasto! (Salakuva, hups..! Saikohan tuolla sisällä kuvata..?)

Kangaskasan lisäksi hankin Osakan-reissulta mm. pari ergonomista virkkuukoukkua, blogissa jo esitellyt vinokaitaleenkääntäjät, mahtavan osin nahkaisen sormustimen ja tupsunvärkkäimet (hah, mitä noi nyt oikeasti ovat nimeltään?). (Sori kökkö kuva.)

Otsukayasta hankittuja lempikankaita ovat mm. nämä:

Maailman söpöimmät apila-kankaat sekä...

...mainiot Animal party -kankaat. Beigepohjainen on vahakangas, ja se tulee joskus palvelemaan kauppakassina. Turkoosipohjainen on ihan tavallista tukevaa puuvillakangasta. Katsotaan, mitä siitä keksin kauppakassin kaveriksi.

Myös kalenteriini käyttämäni lemppari-kukkakangas on hankittu tältä reissulta.

Ehkä tuntuu vaatimattomalta esitellä Osakasta vain yksi kauppa, mutta se oli niin mahtavan ihana valikoimaltaan, että sen tulee saada kaikki huomio Neulatyynyltä! Vaikka hengailisi Kiotossa, eikä olisi mitään muuta asiaa Osakaan, niin Otsukayassa kannattaa ehdottomasti käydä. Siis jos kankaat kiinnostaa. Ehkä muutenkin, koska sillä reissulla ne saattavat alkaa kiinnostaa paljonkin..!

Lopuksi vielä akvaarion asukkaiden terveisiä:

Mustekala vilkutti meille jokaisella lonkerollaan.

Akvaariossa oli paljon hienoja meduusoja! Ja tämä muistutti erityisen paljon lankakerää.

Japanin käsityötaivaat, osa 1 – Kioto

Muistinpa vihdoin lupaukseni matkaraporteista, ja ajattelin aloittaa Kioton käsityökauppojen esittelyllä. Kioto oli ensimmäinen kohteemme, ja olimme siellä melkein pari viikkoa. Tässä mainitsen kaikki käsityökaupat, joissa piipahdin. En nyt osaa/jaksa askarrella karttaa paikoista, mutta kaupunki on helposti hahmotettavissa, ja jos olet matkustamassa sinne, löydät nämä paikat neuvoillani ja/tai pienellä googlauksella.

Aloitin varovasti Yuzawaya-kaupasta, joka sijaitsee aseman vieressä Yodobashin alakerrassa. Pidin mielessä, että tämä on vasta ensimmäinen kauppa, enkä hullaantunut (vielä). Kauppa tuntui valtavalta, mutta myöhemmin huomasin, että se oli oikeastaan aika pieni. Siellä oli lähinnä kankaita, mutta myös jonkin verran tarvikkeita ja lankoja. Olin lukenut netistä (joltain sivulta, jota en nyt löytänyt tähän hätään), että Yuzawayasta saa ostaa kanta-asiakaskortin, jolla saa hyvät edut. Käydessäni siellä tosi monesta kankaasta olisi saanut -30% alennusta. Myyjät eivät kuitenkaan puhuneet englantia, enkä uskaltanut ruveta elekielellä kyselemään kortista, kun ensimmäisenä päivänä jänskätti vielä kovasti. Niinpä päädyin näin maltillisiin ostoksiin:

 
Pohjoisemmassa Sanjo dorilla on pieni "ostoskeskus", Sacra Building. Siellä on lankayritys Avrilin liike. Valikoimaa voi ihastella Avrilin sivuilta.

Kävin siellä lähinnä ihmettelemässä, sillä kaupassa tuli sellainen olo, että pitäisi tietää, mitä haluaa – useimpia lankoja sai ostaa painon mukaan, tarvitsemansa määrän. Lankoja oli valtavasti (valikoimaan kuuluu nettisivujen mukaan 300 lankaa), ja monet tuntuivat olevan erityisesti kudontaan tarkoitettuja. Valikoimissa oli myös paljon efektilankoja, joihin en ole yleisesti ottaen ihastunut, mutta ostin pari pientä valmista nykeröä, joille äkkiseltään keksin käyttöä. Avrilissa oli kuitenkin ihana käydä, sillä siellä (kuten monessa muussakin kaupassa) välittyi arvostus käsityöhön ja omaan asiantuntijuuteen.

Avrilin vieressä oli pieni ja maailman suloisin nappikauppa, Idola.

Löysin sieltä pieniä söpöjä nappeja (nuo turkoosit, keltaiset ja punaiset kolmanneksi ylimmällä rivillä vasemmalla), jotka ajattelin vaihtavani erääseen neuletakkiini. Siitä seurasi tooodella nolo tilanne, kun olin katsonut hinnan väärin (siinä olikin ykkönen edessä, hups) ja napit maksoivat yli tuplat siitä, mitä olin laskeskellut. Pahoitellen jätin napit ostamatta ja luikin korvat luimussa pois...

Läheltä Sacra Buildingia (Sanjo dorin suuntainen katu, yksi kortteli pohjoiseen päin) löysin ihan sattumalta suloisen Linnet-kaupan. Sieltä ei saanut ottaa kuvia, joten nappasin vain yhden kuvan ulkoa.

Linnet myy sekä valmiita vaatteita että kankaita. Heillä on myös kaavoja ja erilaisia tarvikepaketteja myynnissä. Kauppa on tosi pieni, mutta siitä huolimatta siellä tuntui olevan monipuolisesti kaikenlaista. Valikoimissa oli tosi paljon pellavakankaita, mutta myös muita kankaita. Linnetin nettisivuilla voi käydä haaveilemassa ihanuuksista. Ostin kaupasta ihanan pehmeää, kauniin turkoosinsinistä trikookangasta. En ymmärrä, mitä Japanilaiset onnistuvat tekemään trikoolleen, mutta se on todella pehmoista ja kauniisti laskeutuvaa! En tiedä, uskallanko koskaan tuhota kangasta mihinkään :D Kaavoja en uskaltanut ostaa, täältä enkä muualtakaan, sillä arvelin niiden olevan väärän kokoisia ja mallisia minulle.

Monissa japanilaisissa kaupoissa tavarat pakataan, kääritään ja sujautetaan oikein antaumuksella paperiin, pussiin, kassiin ja tarvittaessa sateensuojamuoviin, mutta tämä oli ainoa kangaskauppa, jossa ostos pakattiin todella kauniisti. Englantia puhuva myyjä kietoi kankaan ympärille kauniin narun, sujautti väliin suloisen kortin ja pakkasi kaiken sellofaanipussiin (jos oikein tihrustaa, saattaa bongata pakkauksen tuliaispäivityksestäni, joskin kuva on tosi epäselvä). Samalla hän kyseli, mistä olen ja kuinka löysin kaupan. Hän antoi kaupan kortin minulle ja kertoi, että heillä on blogi. Kerroin, että minullakin on ja sanoin, että voin linkata heidän bloginsa omassani. :) En ole vielä ehtinyt tutustumaan blogiin tarkemmin, mutta ainakin siellä on japanilaisen söpöjä kuvituskuvia!

Pari korttelia asemalta etelään päin sijaitsee Aeon Mall. Siellä oli kiva ja sopivan kokoinen kauppa Dream

Kauppa oli tavallaan kaksiosainen. Tässä näkyy siis n. puolet liikkeestä. Sielläkin oli valikoimissa vähän kaikkea. Enemmän kankaita, jonkin verran tarvikkeita kaikkeen tekemiseen (koruihin, kirjontaan, ompeluun, nahkatöihin, virkkaukseen, leluihin jne.). Kirjoja oli pieni (eli sopiva) valikoima, ja täällä ei iskenyt runsaudenpula, kuten muissa paikoissa, joissa katselin käsityökirjoja. Tässä kaupassa keskityin siis ostamaan kirjoja.

Pari paperileikkelykirjaa ("näitä voi joskus käyttää töissä"), jo mainittu huopatyyppikirja ja kirja kiehtovasta lankatekniikasta. Viimeksimainitussa on ohjeet, joiden avulla voi tehdä temari-palloja. Selatessani kirjaa minulla ei ollut mitään hajua, mitä nämä ovat, mutta kuvien pallot olivat tosi kiehtovia. Saa nähdä, jääkö tämä vain matkamuistoksi, vai ryhdynkö joskus kieputtelemaan palloja vaikka joulukoristeiksi. Kuvassa näkyy myös mm. Cloverin kumivartinen virkkuukoukku, joita ostin muutaman eri kokoisen (ja värisen! <3), mutta joita en ole vielä päässyt testaamaan.

Loft on kauppa, josta löytyy KAIKKEA, mutta osittain aiheeseen liittyen mainitsen senkin. Sieltä ostin tarroja, washi-teippejä, leimasimia ja muita askartelujuttuja. Loftista löytyy myös esimerkiksi kaikenlaisia taiteilijatarvikkeita ja muistikirjoja. Lofteja löytyy kaiketi ympäri Japania, myös Tokiossa on vähintään muutama liike. Kioton liike sijaitsee Kawaramachi dorilla.

Ehkä lempparikseni Kioton kaupoista pääsi Teramachin katetulla pätkällä sijaitseva Nomura Tailor House.

Nomuralla on kaksi liikettä Kiotossa, ja ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan. Isompi niistä sijaitsee Shijo dorilla. Siinä taisi olla viisi kerrosta, mutta jostain syystä ihastuin Teramachin liikkeeseen, sillä siellä oli painotettu kaupan ulkoasussa laatua, kun isommassa liikkeessä painopiste oli määrässä. Teramachin liikkeeseen oli valikoitu täsmälleen omaan makuuni sopivat "parhaat palat", ja esillepanot näyttivät huolellisesti suunnitelluilta ja toteutetuilta. Tuli tunne, että mitä en tästä kaupasta löydä, sitä en tarvitse. (Tosin lankoja Nomuran valikoimissa ei tainnut olla? Ainakaan juurikaan.) Molemmissa kaupoissa oli kesäale, ja ale- ja jämälaarit tuli koluttua mainioin tuloksin.

Hyllystä löytyi monessa värissä erään japanilaisen merkin (jota en kyllä nyt muista) kangasta, jonka mustavalkoinen versio muistutti erehdyttävästi Artekin Sienaa... Saisiko tästä jonkinlaisen kuosikohun aikaiseksi?

Tykästyin valmiisiin tilkkuihin. Kankaan pyytäminen kapasta jännitti alkuun, joten keskityin ensin näihin. Samoja kankaita oli sekä tilkkuina että metritavarana samaan hintaan.

Joka kaupassa oli reilu valikoima vahakankaita ja kernejä. Sain käsityksen, että niistä on tapana valmistaa kasseja.

Suomi voi hypätä silmille Japanissa koska vain. Oli pakko napata kuva Pöllö-merkkisistä kangasmerkeistä. Ostin itselleni tuon tuossa keskellä, jossa on puu ja pilvi. Oikeastaan ihan vain siksi, että siinä luki Pöllö ja se oli hassua. :D

Sellainen oli käsityö-Kioto! Paljon jäi varmasti koluamatta, mutta mitään en jäänyt kaipaamaan. Jatkoa seuraa myöhemmin, asiaa on vielä Osakasta ja Tokiosta.

Uusi elämä, uusi kalenteri

Jokavuotinen ongelma löytyi taas nenän edestä. Uusi kalenteri tarvitaan – mutta millainen?! Ylioppilaskunnan tarjoama vaihtoehto on ollut kelpo, mutta sitäpä ei ole enää minulle tarjolla. Aloitan huomenna (!!!) aikuisten työt, joten ajattelin, että tarvitsen myös aikuisten kalenterin. Syksyllä olen aina kovin innoissani, se tuntuu uudelta alulta ja silloin on ihanaa kaivella työväenopiston sivuilta uusia harrastuksia talvea varten. Sen vuoksi lukuvuosikalenteri sopii minulle. On ihanaa olla olevinaan suunnitelmallinen ja merkitä puhtaille sivuille uusia juttuja! Vuoden vaihtuminen ei saa minussa aikaan vastaavanlaisia fiiliksiä. Vaan elokuu!

Olen tosi kranttu kalenterien suhteen. Tämä ominaisuus juontaa kaiketi juurensa teinivuosiin, kun nysväsin vuoden aikana kalenterin parissa lukemattomia tunteja. Se ei ollut vain käytännöllinen esine, johon merkattiin harrastukset ja muut aikataulut, vaan jotain kalenterin, päiväkirjan ja scrap bookin välimaastosta. Sen vuoksi sen tuli myös olla heti alkuunsa silmää miellyttävä ja inspiroiva.

Akateemisen kalenterihylly tuli koluttua melko nopeasti läpi, sillä löysin melkein kaikista vaihtoehdoista heti jotain "vikaa". Lastentarhanopettajana minun on tarpeellista tietää nimipäivät ja kansalliset juhlapäivät, joten kotimaisuus oli ehdoton edellytys. Päädyin Ajaston Wega-kalenteriin, sillä sen asettelu on täsmälleen sama kuin HYY:n kalenterin, mutta sivut on venytetty A5-kokoon.  Hyväksi havaittu systeemi pienellä lisätilalla, kelpaa! Wegaa myydään pakettina, jossa on kannet ja itse kalenteri. Lisäksi myydään pelkästään kalenteria, jonka voi sitten sujauttaa jo olemassa oleviin kansiin. Kansia vilkaistessani totesin, että en minä nyt NIIN aikuista kalenteria kaipaa, ja päädyin ostamaan pelkän täytteen. Näin heti tilaisuuden ompeluprojektiin!

Täytepaketin kannet ovat tietysti todella löperöt. Tutkailin kartonki- ja pahvivarastojamme, mutta niistä ei löytynyt mitään varteenotettavaa. Niinpä uhrasin uskollisen, muovisen reseptikansioni ja leikkasin siitä oikeankokoiset tukipalat kansiin liimattaviksi. (Tässä olisi ollut tietysti oiva kierrätyshetki, mutta eipä löytynyt varastoista tarpeettomia muovinkappaleita... Mutta nyt löytyy! :P)

 Kankaat valitsin tietysti Japanin-tuliaisista!

Mallasin tukipaloille oikean koon kansista ja leikkasin mattoveitsellä.

Oma ajatukseni oli kiinnittää muovit kaksipuoleisella teipillä. Sitä ei kuitenkaan ollut meillä, ja puoliso ehdotti spary-liimaa. Toimii varmasti hyvin, ja oletettavasti irtoaa vuoden päästä tarvittaessa seuraavaa kalenteria varten.

Pilkkukangas tuli kansien "vuorikankaaksi". Tuumasin, että kaksinkertainen kangas on kestävämpi ja tukevampi, ja lopputuloksesta tulee siistimpi. Pilkut pilkistävät vain hiukan kalenterin alta.

Fiilistelen vielä hiukan lemppari-ruusukangasta!

Taskujen reunan ompelu, oikeat puolet vastakkain, surrurrur. Sovitus ja viimeisen sivun ompelu kiinni sekä ompeleet ympäri.

Valmis!

Kaverikuva vanhan kalenterin kanssa. Edelliset kannet tein työväenopiston kirjontakurssilla, kun kokeilimme vohvelikirjontaa. Nämä ovat palvelleet puolitoista vuotta, mutta pehmeä puuvillalanka on jo aika kulunutta ja nyppyistä. Oikea aika vaihtaa uuteen!

Huomenna sitten töihin, kääk!

Terkut Japanista - sälää mielen pintakerroksista

Vietimme (lähes) kolme mahtavaa viikkoa Japanissa. Vietimme suurimman osan ajasta Kiotossa, hiukan alle viikon Tokiossa sekä teimme ystävien kanssa yhden yön road tripin Iseen. Piipahdimme myös Osakassa yhtenä päivänä. Tähän päivitykseen olen haalinut nyt tärkeimmät kielen päällä pyörivät jutut. Ne ovat sinkoilleet matkan aikana päässäni pienenä sekamelskana, joten sellaisena ne nyt putoilevat tähän postaukseenkin!

Kaikissa kaupungeissa kävin lanka-, kangas- tai sadan jenin kaupoissa, kolmeen viikkoon mahtui aika monta shoppailupäivää. Koska ompeluharrastukseni on melko tuore, eikä minulla ole kovinkaan laajaa kangasvarastoa, päätin tällä matkalla hankkia itselleni sellaisen. Japanista löytyykin riittämiin käsityöharrastajan unelmia, paratiiseja ja päiväunia. (Ihan totta, jokaista lajia!) Harkitsen kirjoittavani koluamistani kaupoista lisää. Tietoa löytyi englanniksikin jonkin verran, mutta ehkä joku joskus erehtyy kaipaamaan sitä suomeksikin. Kiva tietysti kirjata myös itselle muistiin niitä nyt, kun vielä muistaa jotain.

Kuva on tietysti taas epätarkka, mutta tässä kangaskokoelmani kotiinpaluun jälkeen:

Lemppareihini kuuluvat ainakin toisessa rivissä äärivasemmalla näkyvä mustapohjainen pisarakangas, jonka ostin kapasta täydellä hinnalla ja kunnon pätkän. (Monet ostoksistani löytyivät jämälaareista ja olivat alennushintaisia.) Siitä suunnittelen mekkoa tai tunikaa. Vähän hintavampia olivat myös sen vieressä olevat vihreä- ja sinipohjaiset kuplakankaat, joiden pallot näyttävät öljyliiduilla piirretyiltä. Samassa rivissä äärioikealla oleva sinipohjainen keltakukkainen kangas tuo jostain syystä mieleeni lapsuuden ja mökin, vaikken muistakaan tätä muistuttavaa kangasta näistä yhteyksistä. Alarivissä oikealla oleva kangas on ainoa ostamani vahakangas (niitä oli tarjolla paljon, ilmeisesti japanissa harrastetaan paljon vahakangaskasseja). Siitä olisi tarkoitus tulla kauppakassi. Ostin samaa eläinkuosista tukevaa kangasta turkoosipohjaisena (kolmas rivi, toinen oikealta), ehkä siitä voi tehdä jotain kassin kaveriksi. Tarkempia lähikuvia kankaista toivottavasti tulee sitten, kun ne löytävät tiensä töihin.

Voisi sanoa, etten koskaan osta lankoja siitä syystä, että ne ovat kivoja. Sen sijaan suunnittelen työn ja hankin sitä varten langat erikseen. Ostin reissusta kuitenkin muutaman kerän muuten vaan, sitä olisi tuntunut synniltä jättää ostamatta yhtään kerää 100 jenin (n. 80 snt) hintaista puuvillalankaa.

Kuvassa näkyvät pampulalangat ovat Avrilin liikkeestä ja kalliimpia. (Mininykeröt, mutta jotain oli pakko saada ihanasta liikkeestä, ja isompia hankintoja en raaskinut tehdä.) Seitsemän keskenään samanlaista kerää ovat maailman pehmeintä lankaa, ja niitä hipelöidessäni kehitin äkkiä päässäni suunnitelman virkatusta, suuresta, ilmavasta, pehmeästä huivista. Malli ei ole vielä osunut silmään, mutta eihän huivin tarvitse ensi talveksi valmistua...

Lentokonepuuhana oli tietysti Totoro-lapaset, sillä matkaohjelmaan kuului myös mielettömän kiehtova Ghibli-museo.

Koneessa olikin tosi miellyttävää neuloa, kun kyynärpäät sai tuettua käsinojiin, eikä mistään tullut palautetta bambupuikoistani. Näiden saaja on jo mielessä, mutta siitä sitten joskus myöhemmin. :)

Ostin muutaman kirjankin, vaikka sanallisista ohjeista ei mitään ymmärräkään. Tämä kirja mainioista huopahahmoista oli pakko saada!

Kaupoista löytyi hämmentävän edullisiakin kirjoja, tämä maksoi 500 jeniä, eli n. 4 euroa. Ennemminkin tätä kyseistä voisi ehkä kutsua vihkoseksi, mutta ohjeet on kuitenkin 70:een pieneen juttuun. Kuvalliset ohjeet ovat työskentelyyn riittävän selkeät ainakin tässä kirjassa. Hankin 100 jenin kaupasta askarteluhuopaa (joka on 100-prosenttista polyesteria, tietysti... :D) sekä kirjontalankoja. Kotona olin iloinen näistä löydöistä, sillä juuri tähän pyrin: Kun saa idean, ei tarvitse lähteä kauppoihin haalimaan tarvikkeita, vaan ne löytyvät kotivarastoista.

Askartelemaan, siis!

Kaavat leikattu. Tällainen tyyppi tulossa! Oli pakko aloittaa kirjan mainioimmasta otuksesta.

Pienten osien leikkaaminen tuntui sujuvan helpoiten näin. Kankaasta haihtuva tussi voisi olla hyvä tässä puuhassa, mutta voitteko kuvitella: sellainen jäi vielä hankkimatta!

Täyttämistä ja ompelua, ompelua ja täyttämistä. Virkkuukoukku oli oiva apuväline käsiä ja jalkoja täyttäessä.

Kirjan tyyppi ja minun tyyppi poseeraamassa vierekkäin! Tomatosta (mieletön käsityökauppakompleksi Tokiossa) ostin noita minimininappeja, ja yksi niistä löysi heti tehtävänsä.

Myös joitain askartelujuttuja tuli hankittua. Nyt minulla on oiva valikoima washi-teippejä! Lisäksi hankin muutaman leimasimen, tarroja ja muutaman kynän (en voi vastustaa Mujin geelikyniä!).

Pääsin jo käyttämään teippejä muuallakin kuin matkapäiväkirjassa. Kiitoskortti naapureille oivasta kasvihuolenpidosta!

Olipa purkaus. Toivottavasti tämä lomapää tästä jäsentyy, sillä työsopimus on allekirjoitettu, ja maanantaina pitäisi selvitä tämän pään kanssa töihin!

Kesäturisti

Täytyypä hehkuttaa heti alkuunsa: Tänään lähdemme Japaniin! Käsityö- ja blogivimmaa seuraa siis ainakin kolmen viikon radiohiljaisuus. Tarkoituksena on kuitenkin saada bambupuikot mukaan koneeseen ja perillä kiertää massiivisia käsityö- ja askartelutarvikekauppoja. Näistä lisää matkan jälkeen!

Aloitin kesäkuun alussa lyhyen kesäpestini lastenhoitajana. Yhtäkkiä ympärilläni pyöri kaikenlaisia lierihattuja pitkin puistoa, ja eräänä hellepäiväni totesin, että minunkin on saatava tuollainen! Mekkokangasta jäi yli, ja tuumin, että näistä epämääräisistä riekaleista voisi hyvinkin syntyä lierihattu. Nopealla googlailulla löysin erittäin toimivan ohjeen, jonka vaiheita seurasin tarkasti, mutta omaan hattuuni päätin vielä lisätä vuorin.

Leikkasin palat, ja kankaassa oli jopa varaa valikoida sopivia kohtia. Hatun päälle en valinnut juurikaan valkoisia kohtia, sillä valkoinen ei tunnu minun jutultani. Lierin alapuolelle tuleviin paloihin leikkasin valkoisiakin kohtia, ajattelin että ehkä ne valaisevat maisemaa hiukan tuolla lipan alla. Päätin, että kun nyt kerran tehdään, niin tehdään kunnolla: leikkasin lieristä 12 cm leveän!

Ommeltuani vuorin kasaan totesin, että homma ei pelaa. Kaava on pyöristetty käsivaralla, ja olematon kaavoituskokemukseni tuotti liian kulmikkaan sauman. Jouduin siis pyöristämään saumoja.

Marimekon kangas on tukevaa, joten päätin käyttää hyväkseni uusia oppejani. Aukileikkauksia saumanvaroihin, siis! Lierin ulkoreuna kaartuikin heti kauniisti, ehkä aukileikkausten ansiosta. Suunnitelmana oli tikata lierin reuna myös ulkopuolelta, joten leikkasin saumakohtia kapeammaksi, kuten kuvasta ehkä näkyy. Silitin lieriin mukaan yhden kerroksen kiinnisilitettävää tukikangasta, jota jäi juuri sopiva pala yli mekosta.

Valmis! ...Ainakin periaatteessa. Arvoin pitkään, tikkaisinko vielä lierin päälle muutamia tukitikkauksia. Ystävien äänestys puolsi tikkauksia, vaikka hattu oli tällaisenakin mielestäni ihan hauskannäköinen. (Tässä kohtaa en ole ehkä silittänyt lieriä vielä, joten se pönöttää hassusti.)

Hattuosan saumoihin tehdyt tikkaukset tekivät hatusta paljon professionaalimman näköisen! Paitsi tietysti kirkkaan keltaisen palan kohdalla tikkaajan käsi on hiukan tutissut... Tämä on nyt sitten se turhauttava "käsityön jälki".

Tällaiseen möhkäleeseen ompelin vuorin kiinni. Kääntöaukon ompelin kääntämisen jälkeen kiinni käsin.

Merkkasin tikkaukset nuppineuloilla...

...ja sain ommeltua ne jotakuinkin tasaisen kaareviksi! Sijoitin tikkaukset 1,5 sentin välein, ja totesin, että ne olisivat voineet olla ehkä tiuhemmassakin.

Lieri lörpöttää tikkaamisen jälkeen suurempina laineina, ja sitä saa ehkä helpommin aseteltua. Molempi parempi, olen tyytyväinen! Siinä ja siinä, onko lieri hävettävän suuri, mutta leveänä se suojaa myös niskaa. Lohduttaudun myös sillä, että ainakin viime reissulla näin japanilaisilla paljon suuria lieriä ja lippoja, en siis ehkä ole yksin. Ja jos lentokone putoaa, voin leijailla lierini kanssa turvallisesti maahan. :D

Hyvää matkaa meille!