Luovuushaaste, osa 4 - Eeva-Liisan nesessääri

Kerta kiellon päälle – päivitys, joka on antanut odottaa itseään! Viime vuoden luovuushaasteen neljäs asia tuli luovutetuksi jo viikkoja sitten. Talven pimeys kävi blogin päälle, mutta nyt pusketaan valoa kohti!

Tein Eeva-Liisalle nesessäärin kaavalla, jonka olen saanut työväenopiston tilkkuopelta. Tilkuista en sitä koonnut, vaan koristelin (mielestäni) juuri Eeva-Liisan värisen kankaan kirjomalla sen ompelukoneella. Kaksi kangasta (ulkopuolella Marimekon jämäpala, vuorina Japanin-tuliainen), väliin vanua, ihana liukuvärjätty konekirjontalanka (Japanista sekin, sävyt eivät ehkä erotu kuvissa kovinkaan hyvin). Koristeena on muhkeita sadepilviä, mutta mielikuvissani ne eivät ole sellaisia masentavia, vaan kauniita ja raikkaita, jotka sopivat jylhiin maisemiin.

Toiselle puolelle korkoon myös saajan nimen.

Ehkä nämä ovat sittenkin lumisadepilviä?Vuorikankaassa sataa nimittäin jotain, ehkä helsinkiläistä harmaata räntää.

Blogin hiljaiseloon on vaikuttanut kaamosväsymyksen lisäksi se, että meneillään on hitaita projekteja, joista osa on luullakseni valmistumassa pikku hiljaa. Sitten on taas jotain kirjoitettavaakin!

Luovuushaaste 2013 - osa MINÄ!

Facebookissa viime vuonna levinneeseen luovuushaasteeseen liittyi se, että minä saisin jotakin itse tehtyä entiseltä työkaveriltani Katilta. Luovutus tapahtui äskettäin (ja olin tyytyväinen, etten ole ainoa, joka luovuttaa haasteeseen liittyviä yllätyksiä vielä tämän vuoden puolella :)).

Kati oli tehnyt minulle maailman suloisimman kahvikuppikynttilän! Tohtiiko tätä edes polttaa? Kuppi on liimattu kiinni tassiin. Mietin jo mielessäni, että kun joskus poltan kynttilän, voi kuppi sen jälkeen toimia tuikkukuppina.

Kiitos, Kati!

Pipoja, pipoja – Luovuushaaste osat 2&3

Luovuushaaste 2013 – hetkinen, tämänhän piti olla jo menneen talven lumia (eiku viime vuoden vesisateita)... Sanoisinko, että ylitin itseni, kun viisi itse tehtyä asiaa valmistuivat viime vuoden puolella. Luovuttamatta on edelleen kaksi...

Nämä kaksi pipoa sentään sain käsistäni viime vuoden puolella (siis vuoden toiseksi viimeisenä päivänä), tämä päivittäminen vain tökkii. Syytän lomaa: päivät lipuvat ohitse aivan huomaamatta ennen kuin oikeastaan edes alkavat! Ohje oli taas se sama Novitan.

Tämä violetti pipo lähti postissa entiselle työkaverille Janinalle. Oikeastaan väri valikoitui Janinan pipoon sillä perusteella, että värin nimi on Luumu! (Tärkeä asia, jonka unohdin tietysti saatteessa kertoa.)

Sinisen pipon sain ojentaa saajalle E:lle ihan itse.

  

Violetti pipo valmistui oikeastaan jo keväällä, jolloin tuumasin, että eihän sitä nyt enää tarvitse, lähetän sen sitten syksyllä. Ja, noh, syksyähän tässä edelleenkin elellään, ainakin säiden puolesta.

Vihreänkirjavan langan ostin erästä huivia varten, mutta totesin sen sitten kuitenkin olevan liian ohutta kaveriksi ajatellun langan kanssa. Siitäpä tuli ihanat tupsut näihin pipoihin!

 

Tajusin vasta näitä kokeillessani, että omaan pipoon virkkasinkin muinoin kapeamman lipan, kun ohjeen mukainen lippa näytti mielestäni oudolta (/en osaa tehdä sitä oikein). Enpä jaksanut näitä enää muuttaa, mutta ihan hyvät lipat nämäkin kai ovat.

T:n villasukat – Luovuushaaste, osa 1

Sinäkin varmaan törmäsit alkuvuodesta Facebookissa siihen luovuushaasteeseen, jossa sai ilmoittautua antamaan tämän vuoden aikana viidelle ihmiselle jotakin itse tehtyä. Minä lupasin osallistua, ja viisi innokasta ilmoittautui (ja samalla otti itsekin haasteen vastaan). Olen kyllä puurtanut parinkin jutun kimpussa, mutta tämä on prosessi..! (Ja ne loput neljä asiaa valmistuvat kyllä tämän vuoden aikana!)

Sitkeä flunssani auttoi tämän ensimmäisen valmistuneen tuotteen edistymisessä. Minä, kirjoneulesukat ja Candlefordin postineiti. Muutaman päivän ajan olimme erottamaton kolmikko. (Seurueessa oli yksi kuokkavieras, se kirottu flunssa.) Ajatuksessa yhdistyi monta langanpätkää. Mitä tehdä opiskelukaverille, joka on myös aloittanut työt lastentarhanopettajana? Villapaidasta jäi yli Nalle-lankaa. Mitä jokainen päiväkodissa työskentelevä TARVITSEE? Millaisia ohjeita Novitan sukkalehdestä löytyy Nallelle? Solmin langat yhteen ja löysin itseni tutkimasta edellä mainitun lehden ohjetta g, pienikuvioinen kirjoneulesukka. Tykkään kirjoneuleista, enkä ole näpertänyt sellaista aikoihin. Tuumasta toimeen, ja se oli kyllä kivaa!

Olen tehnyt sukkia lähinnä sillä ohjeella kuin ala-asteaikoina mieleeni syöpyi. Joustinneulevarsi, vahvistettu kantapää, sädekavennus. Kirjoneuletta tai raitoja. Viime aikoina olen uskaltautunut tekemään parit ihan ohjetta lukien, se on ihan virkistävää, sillä silloin tulee kokeiltua välillä uusiakin tekniikoita. Tämän sukan erikoisuus (kirjoneulekantapään lisäksi) oli kärki, jossa tehtiin nauhakavennus ja loput 20 silmukkaa silmukoitiin kiinni. En ollut ennen tehnyt moista.

Ohjeessa käskettiin ottamaan silmukat apulangalle. En tajunnut, googletin. Löysin Käspaikan (vai Punomoko se on?) ohjeen. Suoraan puikolta silmukoinnista sanottiin, että "tämä silmukointitapa on hankala ja vaativa". Siis juuri minua varten! (Eikä ollut vaativa ainakaan tämmöisen pienen pätkän silmukoinnissa.)

Kärjestä tuli hitsin siisti, ja tykästyin tähän tyyliin heti. (Nuo löysät silmukat tuolla vasemmalla osoittautuivat kerroksen viimeisiksi silmukoiksi, ja sain kiristettyä ne tasaisiksi kuvan ottamisen jälkeen. Kröhm.)

Valmista tuli! Olisivat sopineet omaankin jalkaan. :)

Kaveri oli kipeänä, joten tapojeni vastaisesti päättelin ja höyrytin sukat ihan melkein saman tien, jotta sain ne postiin piristämään sairasta karhunpoikaa.  

Bonukseksi tein fb-henkisen kortin. Supersalaisen viestin tosin kirjoitin vasta sitten, kun olin ikuistanut tämän hienouden.