Kevät ja Kädentaitomessut

Maaliskuu tuli, ja nyt on kevät! Oikaisin kevätkylvöjen yli ja virkkasin kukat jo kukkimaan. Löysin kirjastosta Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa viikon laina-ajalla.

Viikonloppuna piti siis testata kaikki kiinnostavat kukat. Keräsin kaikki puuvillalangat yhteen ja selasin kirjan läpi koukku kädessä.

Oli ihan kivoja kukkia ja lehtiä, tosin en tiedä, mitä näille keksisi. Päättely saa jäädä hamaan tulevaisuuteen.

Sunnuntaiaamuna tajusin, että Kädentaitomessut on tänä viikonloppuna. Koska olin kerrankin (vai vihdoinkin, kiitos pidentyneiden päivien?) pirteä, lähdin lanka-apajille! Tulin tilanneeksi Suuren Käsityölehden (ku halvalla sai) ja sain kasan lehtiä tiskiltä mukaani. Ostin ohjeen aivan ihanaan villatakkiin. Se tuntui vähän hassulta, sillä onhan internet pullollaan ohjeita. Tunnen olevani vähän huono vain löytämään sopivia, ja runsaudenpula vaivaa. Tämä Autumnal Cardigan neulotaan minulle entuudestaan tuntemattomasta Berrocon Ultra Alpaca Light -langasta. Vilkaistuani langan värivalikoimaa netistä vesi herahti kielelle! Seuraavaksi on löydettävä sopiva nettilankakauppa, josta saan tilattua langat (suosituksia otetaan vastaan).

Tilaajalahjaksi sain kauan kaivatut kangassakset sekä lankasakset. Ostin myös virkkuukoukun (kukkia tehdessäni ei tarvikelaatikosta löytynyt kolmosen koukkua) ja tuommoisen puikottimen, jolla voi lukita karkailevat silmukat sukkapuikoille vaikka kuljetuksen ajaksi.

Olen jo pidempään kaivannut kaveria eräälle Jitterbug-langalle, jotta pääsisin aloittamaan leftie-huivia. Se on niin hassun tiheäkierteistä lankaa, etten ole kelpuuttanut mitään vastaan tullutta erimerkkistä lankaa, eikä sopivaa sävyäkään ole löytynyt. Titityy myi Jitterbugia, ja sieltähän se sopiva, kauniin vihreä kaveri löytyi! Lopuksi palasin vielä takaisin hypistelemään Titityyn ja Kerän ihanuuksia, ja mukaani vänkäsi vielä kaunis turkoosinsininen The Uncommon Threadin merinolanka, jonka näin nelottuna pipona päässäni. Inhoan pipojen neulomista, joten voi olla, että tämä projekti viettää jonkin aikaa to do -listalla.

Vaan onneksi nyt on kevät, eikä uutta pipoa kaivata muutamaan kuukauteen! Neulatyynykin alkaa toivottavasti taas versoa aktiivisempaa elämää!

Lunta!

Minulla on uusi lempikirja. Nimittäin tämä!

Kun siihen yhdistää sohvan, virkkauslangan (valkoisen, vaikka näyttääkin yllä olevassa kuvassa vähän keltaiselta..!) ja pienen koukun, olen niin tyytyväinen kuin ihminen voi olla.

Suorittajana aloitin tietysti ykkösestä ja etenen järjestyksessä. Olen kovettanut lumihiutaleet vesi-liimaseoksella, ja kovetuttuaan niistä tulee tosi kauniita!

Olen pingottanut hiutaleet kuivumaan kapalevyn ja auki revityn muovitaskun päälle. (Sivumennen sanoen nämä nuppineuloilla pingotetut pitsit saivat aikaan pienen pitsinnypläys-ikävän!)

Olen sujauttanut lankalenkin johonkin sakaraan ja antanut hiutaleita joulukorttien mukana.

Yllä olevassa kuvassa vasemmalla näkyy tähänastinen lempparini, numero 5.

Tonttupaja jatkaa vielä toimintaansa, mutta onneksi aatonaatto häämöttää jo! Silloin lähdemme joulunviettoon pakettien kanssa. Aatoksi kaivan syksymmällä aloitetut projektit esiin ja jatkan niitä ilman aikatauluja. Pian se koittaa!

Kirjamessut

Kahlasin kirjamessut läpi käsityö- ja lastenkirjatutkat päällä. Suomalaisen kirjakaupan osastolta löytyi ihana Fair Islen neulemallit -kirja kahdeksalla eurolla.

Sammakolta ostin nämä mahtavat teemaan sopivat Polkka Jamin postikortit.

Virkkuri ja muutamat sukka- ja virkkauskirjat hipelöityivät sormieni alla, mutta niistä taidan kirjoittaa joulupukille.

Älkää palelko, nuket!

Kolmannen työviikon lopuksi se tapahtui. Flunssa selätti minut! Päivitettävää oli jo, mutta muutaman päivän pääni täytti ainoastaan räkä. Makasin kolme päivää sohvalla seuranani virkkuukoukku, joten päivitettävää kertyi lisää... Tässä viimeaikaiset tuotokset.

Päiväkodin varastosta löysin peiton, siis ihan oikean täkin. Kävin jyrsimässä siitä nukensänkyyn sopivan palan ja toin sen kotiin. Palan suoristaminen sujui – kuinkas muutenkaan – tilkkutyövälineiden avulla!

Varastosta löytyi myös lakana, josta sain leikattua vinokaitaletta (jonka käänsin toisella Japanista hankkimallani, leveämmällä vinokaitaleen kääntäjällä).

Eka reuna kiinnitetty. Ommel ei taas liene maailman siistein, mutta ajanee asiansa.

Mietin sitten ommellessani, että olisihan tuota roosaa kangasta voinut vetää koko peiton ympäri, kun näyttää vähän hassulta, että yhdellä sivulla on alkuperäinen valkoinen reunus. Siinä vaiheessa olin jo katkaissut kaitaleen, joten ajattelin, että olkoot.

Samasta söpösestä roosasta tuli oikea pussilakana peitolle, siinä on ne käsien reiätkin. Tiedättekös, peiton asentamista varten. (Öö?) (Kuvaa oli turha ottaa tästä vaaleasta kankaasta, ipodin kamera ei saanut siitä mitään selvää.) Lakanaan ompelin pussisaumat, sillä ajattelin, että tätä voi sitten hyvillä mielin reuhtoa vuosikaudet ilman, että kankaan reunat alkavat repsottaa.

Hahmotuskyky ei riittänyt alasaumaan ja kääntöaukkoon. Niinpä kääntöaukkoon jäi hassut taitteet. Naamioin korjausliikkeeni suunnitelmalliseksi pedagogiseksi ratkaisuksi. Nepparit! ...Eikun siis painonapit! Hienomotorinen harjoitus! Ehkä tämä myös hillitsee peiton kiskomista ulos pussilakanasta, koska sehän on luultavasti kaikista kivointa, mitä tällä esineellä voi keksiä. Tokana tulee vasta vauvojen peittely.

Valmis. Sänkytarvikkeista täytyy vielä ottaa kuva niiden autenttisessa ympäristössä. Ompelin myös aluslakanan sänkyyn, nyt on kaikenlaista tarpeellista kasassa. Peiton avulla ainakin yksi lapsi oppi ekoina päivinä jo sanan kapalo ja sen merkityksen. ("Laita taas se... kapolo... kapulo..." "Kapalo?" "Joo.") Käyttöön tuli heti!

Isoäidinneliöpeiton raakile esiintyi jo aiemmin blogissa. Sekin tuli valmiiksi! Halusin kokeilla palojen yhdistämistä ompelemalla, ja voin kertoa, että viimeiseksi kerraksi jäi. Hidasta kuin mikä! Ja miksei ne palat asetu?! Reuna näytti lopuksi tältä:

Loistava tilaisuus selata tätä ihanaa kirjaa (Edie Eckman, Minerva 2013):

Sieltä valikoitui pienen peiton reunukseksi malli nro 15.

(Japanista hankitut!!!) silmukkamerkit pääsivät käyttöön, tosin ne tekivät turhaa työtä, sillä vaikka laskin etukäteen taaarkasti, eivät silmukat siltikään menneet tasan. Eikä tuo näytä edes olevan tarkalleenottaen kulmassa. Viimeisessä kulmassa tajusin ainakin yhden tekemäni virheen, joka vaikutti siihen, että laskutoimitukseni eivät pitäneet paikkaansa (tai siis varmasti pitivät, mutta itse tekeminen kosahti). Eipä se tuossa mallissa mitään haitannut, ja sitä sai vähän venytettyä/tihennettyä, jotta kulma osui suunnilleen kohdilleen.

Valmista! Värit ovat tosiaan valikoituneet niistä, mitä jämäkasseista löytyi – kunnon mummopeittohan siitä tuli. Ja toinen lyhyt reuna piti virkata eri punaisella, mutta luonnossa se ei ole kirkuva, toisin kuin kuvassa.

Tässä vaiheessa flunssa iski todella päälle, ja seuraava suunnitelma sopi tilanteeseen. Tämä oli nimittäin helppo kuin mikä tehdä.

Jokin aika sitten ystäväni antoi minulle tämän keskeneräisen huivin ja sanoi, että "pura toi ja tee sinne sun päiväkotiin jotain". Minä tein työtä käskettyä, näin tämän silmissäni jo isoäidinraitana. Ainoa kokonainen kerä, joka päiväkodin varastosta löytyi, tulisi päätymään samaan projektiin. Pinkki Nalle & sateenkaari-isoäiti, mahtavaa!

Pakko lisätä tähän väliin, että pääsin myös ensimmäistä kertaa käyttämään bling bling -koukkuani! Sain sen joskus jostain Novitan tapahtumasta. Tämän herkullisen langan kanssa ne olivat varsinainen flunssantorjujapari. Facebookin Virkkaus-ryhmän linkeistä löysin yhden ohjeen "mummoraidalle". Tämän paksun langan kanssa kuitenkin virkkasin ekan kerroksen pylväät joka neljänteen ketjusilmukkaan ja tein kaikkien pylväsryhmien välille yhden ketjusilmukan, kuten tavallisen isoäidinneliöiden sivuillakin. Olisi muuten tullut aika tukkoinen lopputulos.

Tässä sateenkaariraidat! Virkkasin pinkillä kiinteitä silmukoita peiton ympäri ja viimeistelin nirkkoreunuksella. Lopputuloksesta en sitten vissiin räkäpäissäni tajunnut ottaa kuvaa, mutta ehkä te kestätte sen.

Ja mitähän tästä vielä syntyy?

(Sori megapostaus. Ja onnittelut, jos jaksoit selata tänne saakka!)

Japanin käsityötaivaat, osa 1 – Kioto

Muistinpa vihdoin lupaukseni matkaraporteista, ja ajattelin aloittaa Kioton käsityökauppojen esittelyllä. Kioto oli ensimmäinen kohteemme, ja olimme siellä melkein pari viikkoa. Tässä mainitsen kaikki käsityökaupat, joissa piipahdin. En nyt osaa/jaksa askarrella karttaa paikoista, mutta kaupunki on helposti hahmotettavissa, ja jos olet matkustamassa sinne, löydät nämä paikat neuvoillani ja/tai pienellä googlauksella.

Aloitin varovasti Yuzawaya-kaupasta, joka sijaitsee aseman vieressä Yodobashin alakerrassa. Pidin mielessä, että tämä on vasta ensimmäinen kauppa, enkä hullaantunut (vielä). Kauppa tuntui valtavalta, mutta myöhemmin huomasin, että se oli oikeastaan aika pieni. Siellä oli lähinnä kankaita, mutta myös jonkin verran tarvikkeita ja lankoja. Olin lukenut netistä (joltain sivulta, jota en nyt löytänyt tähän hätään), että Yuzawayasta saa ostaa kanta-asiakaskortin, jolla saa hyvät edut. Käydessäni siellä tosi monesta kankaasta olisi saanut -30% alennusta. Myyjät eivät kuitenkaan puhuneet englantia, enkä uskaltanut ruveta elekielellä kyselemään kortista, kun ensimmäisenä päivänä jänskätti vielä kovasti. Niinpä päädyin näin maltillisiin ostoksiin:

 
Pohjoisemmassa Sanjo dorilla on pieni "ostoskeskus", Sacra Building. Siellä on lankayritys Avrilin liike. Valikoimaa voi ihastella Avrilin sivuilta.

Kävin siellä lähinnä ihmettelemässä, sillä kaupassa tuli sellainen olo, että pitäisi tietää, mitä haluaa – useimpia lankoja sai ostaa painon mukaan, tarvitsemansa määrän. Lankoja oli valtavasti (valikoimaan kuuluu nettisivujen mukaan 300 lankaa), ja monet tuntuivat olevan erityisesti kudontaan tarkoitettuja. Valikoimissa oli myös paljon efektilankoja, joihin en ole yleisesti ottaen ihastunut, mutta ostin pari pientä valmista nykeröä, joille äkkiseltään keksin käyttöä. Avrilissa oli kuitenkin ihana käydä, sillä siellä (kuten monessa muussakin kaupassa) välittyi arvostus käsityöhön ja omaan asiantuntijuuteen.

Avrilin vieressä oli pieni ja maailman suloisin nappikauppa, Idola.

Löysin sieltä pieniä söpöjä nappeja (nuo turkoosit, keltaiset ja punaiset kolmanneksi ylimmällä rivillä vasemmalla), jotka ajattelin vaihtavani erääseen neuletakkiini. Siitä seurasi tooodella nolo tilanne, kun olin katsonut hinnan väärin (siinä olikin ykkönen edessä, hups) ja napit maksoivat yli tuplat siitä, mitä olin laskeskellut. Pahoitellen jätin napit ostamatta ja luikin korvat luimussa pois...

Läheltä Sacra Buildingia (Sanjo dorin suuntainen katu, yksi kortteli pohjoiseen päin) löysin ihan sattumalta suloisen Linnet-kaupan. Sieltä ei saanut ottaa kuvia, joten nappasin vain yhden kuvan ulkoa.

Linnet myy sekä valmiita vaatteita että kankaita. Heillä on myös kaavoja ja erilaisia tarvikepaketteja myynnissä. Kauppa on tosi pieni, mutta siitä huolimatta siellä tuntui olevan monipuolisesti kaikenlaista. Valikoimissa oli tosi paljon pellavakankaita, mutta myös muita kankaita. Linnetin nettisivuilla voi käydä haaveilemassa ihanuuksista. Ostin kaupasta ihanan pehmeää, kauniin turkoosinsinistä trikookangasta. En ymmärrä, mitä Japanilaiset onnistuvat tekemään trikoolleen, mutta se on todella pehmoista ja kauniisti laskeutuvaa! En tiedä, uskallanko koskaan tuhota kangasta mihinkään :D Kaavoja en uskaltanut ostaa, täältä enkä muualtakaan, sillä arvelin niiden olevan väärän kokoisia ja mallisia minulle.

Monissa japanilaisissa kaupoissa tavarat pakataan, kääritään ja sujautetaan oikein antaumuksella paperiin, pussiin, kassiin ja tarvittaessa sateensuojamuoviin, mutta tämä oli ainoa kangaskauppa, jossa ostos pakattiin todella kauniisti. Englantia puhuva myyjä kietoi kankaan ympärille kauniin narun, sujautti väliin suloisen kortin ja pakkasi kaiken sellofaanipussiin (jos oikein tihrustaa, saattaa bongata pakkauksen tuliaispäivityksestäni, joskin kuva on tosi epäselvä). Samalla hän kyseli, mistä olen ja kuinka löysin kaupan. Hän antoi kaupan kortin minulle ja kertoi, että heillä on blogi. Kerroin, että minullakin on ja sanoin, että voin linkata heidän bloginsa omassani. :) En ole vielä ehtinyt tutustumaan blogiin tarkemmin, mutta ainakin siellä on japanilaisen söpöjä kuvituskuvia!

Pari korttelia asemalta etelään päin sijaitsee Aeon Mall. Siellä oli kiva ja sopivan kokoinen kauppa Dream

Kauppa oli tavallaan kaksiosainen. Tässä näkyy siis n. puolet liikkeestä. Sielläkin oli valikoimissa vähän kaikkea. Enemmän kankaita, jonkin verran tarvikkeita kaikkeen tekemiseen (koruihin, kirjontaan, ompeluun, nahkatöihin, virkkaukseen, leluihin jne.). Kirjoja oli pieni (eli sopiva) valikoima, ja täällä ei iskenyt runsaudenpula, kuten muissa paikoissa, joissa katselin käsityökirjoja. Tässä kaupassa keskityin siis ostamaan kirjoja.

Pari paperileikkelykirjaa ("näitä voi joskus käyttää töissä"), jo mainittu huopatyyppikirja ja kirja kiehtovasta lankatekniikasta. Viimeksimainitussa on ohjeet, joiden avulla voi tehdä temari-palloja. Selatessani kirjaa minulla ei ollut mitään hajua, mitä nämä ovat, mutta kuvien pallot olivat tosi kiehtovia. Saa nähdä, jääkö tämä vain matkamuistoksi, vai ryhdynkö joskus kieputtelemaan palloja vaikka joulukoristeiksi. Kuvassa näkyy myös mm. Cloverin kumivartinen virkkuukoukku, joita ostin muutaman eri kokoisen (ja värisen! <3), mutta joita en ole vielä päässyt testaamaan.

Loft on kauppa, josta löytyy KAIKKEA, mutta osittain aiheeseen liittyen mainitsen senkin. Sieltä ostin tarroja, washi-teippejä, leimasimia ja muita askartelujuttuja. Loftista löytyy myös esimerkiksi kaikenlaisia taiteilijatarvikkeita ja muistikirjoja. Lofteja löytyy kaiketi ympäri Japania, myös Tokiossa on vähintään muutama liike. Kioton liike sijaitsee Kawaramachi dorilla.

Ehkä lempparikseni Kioton kaupoista pääsi Teramachin katetulla pätkällä sijaitseva Nomura Tailor House.

Nomuralla on kaksi liikettä Kiotossa, ja ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan. Isompi niistä sijaitsee Shijo dorilla. Siinä taisi olla viisi kerrosta, mutta jostain syystä ihastuin Teramachin liikkeeseen, sillä siellä oli painotettu kaupan ulkoasussa laatua, kun isommassa liikkeessä painopiste oli määrässä. Teramachin liikkeeseen oli valikoitu täsmälleen omaan makuuni sopivat "parhaat palat", ja esillepanot näyttivät huolellisesti suunnitelluilta ja toteutetuilta. Tuli tunne, että mitä en tästä kaupasta löydä, sitä en tarvitse. (Tosin lankoja Nomuran valikoimissa ei tainnut olla? Ainakaan juurikaan.) Molemmissa kaupoissa oli kesäale, ja ale- ja jämälaarit tuli koluttua mainioin tuloksin.

Hyllystä löytyi monessa värissä erään japanilaisen merkin (jota en kyllä nyt muista) kangasta, jonka mustavalkoinen versio muistutti erehdyttävästi Artekin Sienaa... Saisiko tästä jonkinlaisen kuosikohun aikaiseksi?

Tykästyin valmiisiin tilkkuihin. Kankaan pyytäminen kapasta jännitti alkuun, joten keskityin ensin näihin. Samoja kankaita oli sekä tilkkuina että metritavarana samaan hintaan.

Joka kaupassa oli reilu valikoima vahakankaita ja kernejä. Sain käsityksen, että niistä on tapana valmistaa kasseja.

Suomi voi hypätä silmille Japanissa koska vain. Oli pakko napata kuva Pöllö-merkkisistä kangasmerkeistä. Ostin itselleni tuon tuossa keskellä, jossa on puu ja pilvi. Oikeastaan ihan vain siksi, että siinä luki Pöllö ja se oli hassua. :D

Sellainen oli käsityö-Kioto! Paljon jäi varmasti koluamatta, mutta mitään en jäänyt kaipaamaan. Jatkoa seuraa myöhemmin, asiaa on vielä Osakasta ja Tokiosta.

Terkut Japanista - sälää mielen pintakerroksista

Vietimme (lähes) kolme mahtavaa viikkoa Japanissa. Vietimme suurimman osan ajasta Kiotossa, hiukan alle viikon Tokiossa sekä teimme ystävien kanssa yhden yön road tripin Iseen. Piipahdimme myös Osakassa yhtenä päivänä. Tähän päivitykseen olen haalinut nyt tärkeimmät kielen päällä pyörivät jutut. Ne ovat sinkoilleet matkan aikana päässäni pienenä sekamelskana, joten sellaisena ne nyt putoilevat tähän postaukseenkin!

Kaikissa kaupungeissa kävin lanka-, kangas- tai sadan jenin kaupoissa, kolmeen viikkoon mahtui aika monta shoppailupäivää. Koska ompeluharrastukseni on melko tuore, eikä minulla ole kovinkaan laajaa kangasvarastoa, päätin tällä matkalla hankkia itselleni sellaisen. Japanista löytyykin riittämiin käsityöharrastajan unelmia, paratiiseja ja päiväunia. (Ihan totta, jokaista lajia!) Harkitsen kirjoittavani koluamistani kaupoista lisää. Tietoa löytyi englanniksikin jonkin verran, mutta ehkä joku joskus erehtyy kaipaamaan sitä suomeksikin. Kiva tietysti kirjata myös itselle muistiin niitä nyt, kun vielä muistaa jotain.

Kuva on tietysti taas epätarkka, mutta tässä kangaskokoelmani kotiinpaluun jälkeen:

Lemppareihini kuuluvat ainakin toisessa rivissä äärivasemmalla näkyvä mustapohjainen pisarakangas, jonka ostin kapasta täydellä hinnalla ja kunnon pätkän. (Monet ostoksistani löytyivät jämälaareista ja olivat alennushintaisia.) Siitä suunnittelen mekkoa tai tunikaa. Vähän hintavampia olivat myös sen vieressä olevat vihreä- ja sinipohjaiset kuplakankaat, joiden pallot näyttävät öljyliiduilla piirretyiltä. Samassa rivissä äärioikealla oleva sinipohjainen keltakukkainen kangas tuo jostain syystä mieleeni lapsuuden ja mökin, vaikken muistakaan tätä muistuttavaa kangasta näistä yhteyksistä. Alarivissä oikealla oleva kangas on ainoa ostamani vahakangas (niitä oli tarjolla paljon, ilmeisesti japanissa harrastetaan paljon vahakangaskasseja). Siitä olisi tarkoitus tulla kauppakassi. Ostin samaa eläinkuosista tukevaa kangasta turkoosipohjaisena (kolmas rivi, toinen oikealta), ehkä siitä voi tehdä jotain kassin kaveriksi. Tarkempia lähikuvia kankaista toivottavasti tulee sitten, kun ne löytävät tiensä töihin.

Voisi sanoa, etten koskaan osta lankoja siitä syystä, että ne ovat kivoja. Sen sijaan suunnittelen työn ja hankin sitä varten langat erikseen. Ostin reissusta kuitenkin muutaman kerän muuten vaan, sitä olisi tuntunut synniltä jättää ostamatta yhtään kerää 100 jenin (n. 80 snt) hintaista puuvillalankaa.

Kuvassa näkyvät pampulalangat ovat Avrilin liikkeestä ja kalliimpia. (Mininykeröt, mutta jotain oli pakko saada ihanasta liikkeestä, ja isompia hankintoja en raaskinut tehdä.) Seitsemän keskenään samanlaista kerää ovat maailman pehmeintä lankaa, ja niitä hipelöidessäni kehitin äkkiä päässäni suunnitelman virkatusta, suuresta, ilmavasta, pehmeästä huivista. Malli ei ole vielä osunut silmään, mutta eihän huivin tarvitse ensi talveksi valmistua...

Lentokonepuuhana oli tietysti Totoro-lapaset, sillä matkaohjelmaan kuului myös mielettömän kiehtova Ghibli-museo.

Koneessa olikin tosi miellyttävää neuloa, kun kyynärpäät sai tuettua käsinojiin, eikä mistään tullut palautetta bambupuikoistani. Näiden saaja on jo mielessä, mutta siitä sitten joskus myöhemmin. :)

Ostin muutaman kirjankin, vaikka sanallisista ohjeista ei mitään ymmärräkään. Tämä kirja mainioista huopahahmoista oli pakko saada!

Kaupoista löytyi hämmentävän edullisiakin kirjoja, tämä maksoi 500 jeniä, eli n. 4 euroa. Ennemminkin tätä kyseistä voisi ehkä kutsua vihkoseksi, mutta ohjeet on kuitenkin 70:een pieneen juttuun. Kuvalliset ohjeet ovat työskentelyyn riittävän selkeät ainakin tässä kirjassa. Hankin 100 jenin kaupasta askarteluhuopaa (joka on 100-prosenttista polyesteria, tietysti... :D) sekä kirjontalankoja. Kotona olin iloinen näistä löydöistä, sillä juuri tähän pyrin: Kun saa idean, ei tarvitse lähteä kauppoihin haalimaan tarvikkeita, vaan ne löytyvät kotivarastoista.

Askartelemaan, siis!

Kaavat leikattu. Tällainen tyyppi tulossa! Oli pakko aloittaa kirjan mainioimmasta otuksesta.

Pienten osien leikkaaminen tuntui sujuvan helpoiten näin. Kankaasta haihtuva tussi voisi olla hyvä tässä puuhassa, mutta voitteko kuvitella: sellainen jäi vielä hankkimatta!

Täyttämistä ja ompelua, ompelua ja täyttämistä. Virkkuukoukku oli oiva apuväline käsiä ja jalkoja täyttäessä.

Kirjan tyyppi ja minun tyyppi poseeraamassa vierekkäin! Tomatosta (mieletön käsityökauppakompleksi Tokiossa) ostin noita minimininappeja, ja yksi niistä löysi heti tehtävänsä.

Myös joitain askartelujuttuja tuli hankittua. Nyt minulla on oiva valikoima washi-teippejä! Lisäksi hankin muutaman leimasimen, tarroja ja muutaman kynän (en voi vastustaa Mujin geelikyniä!).

Pääsin jo käyttämään teippejä muuallakin kuin matkapäiväkirjassa. Kiitoskortti naapureille oivasta kasvihuolenpidosta!

Olipa purkaus. Toivottavasti tämä lomapää tästä jäsentyy, sillä työsopimus on allekirjoitettu, ja maanantaina pitäisi selvitä tämän pään kanssa töihin!