Uusi vuosi, uudet sukat

Niin, alkaahan tällä vuodella olla jo ikää. Mutta sukat on melko uudet, tänään ensimmäistä kertaa oikeassa käytössä! Toki ne valmistuivat jo parisen viikkoa sitten, mutta neljän langanpätkän päätteleminen sekä sukkien höyryttäminen saattaa joskus viedä kaksi viikkoa...

Nimesin nämä uuden vuoden sukiksi, sillä laitoin sukat alulle, kun viime vuotta oli muutama tunti jäljellä. Joululomalaisen neulontahimo oli niin paha, että minä neuloin "vielä yhden kerroksen", kun muut jo nauttivat kuohuvaa ja tiirailivat raketteja lasiverannalla. (Minäkin onneksi maltoin mukaan ennen kuin vuosi vaihtui!)

Malli on maailman hienoimmasta sukkakirjasta, jonka sain äidiltä joululahjaksi. Stephanie van der Linden: Op-Art Socks – Creative effects in sock knitting=parhautta! Mielettömän hienoja, optisten harhojen inspiroimia malleja, sekä kirjo- että pintaneuleita.

Langan (Austermann Step) ostin syksyllä Kouvolasta ja tuumasin, että tästä langasta tulee sukat _minulle_. Sukkia on tullut neulottua yksi jos toinenkin pari, mutta edellisistä itselle neulotuista on aikaa jo kymmenisen vuotta. (Ne ovat vielä käytössä, lisäksi olen saanut parit lahjaksi, joten on tässä silti villasukissa pysytty!) Huomasin, että tämä violetinkirjava lanka sopisi paksuudeltaan näihin sukkiin ja päätin mystisen näköisestä kaaviosta huolimatta toteuttaa projektin. Mallin nimi on Crest.

Projektihan siitä tuli. Ensimmäinen sukka valmistui (kaiken muun lomassa) hitaasti, toinen huomattavasti nopeammin. Ohjeessa neuvotaan neulomaan sukat pyöröpuikolla, mutta minä neuloin sukat perinteiseen tyyliin viidellä puikolla (ihanilla Knit Pron Symfonie Wood -puikoilla, jotka ovat sekä miellyttävät että kauniit – mun uudehkot lempparit, joista en enää luopuisi!). Paitsi kärkiosan tein kolmella puikolla, niin että kuvio oli helpompi tehdä. (Tässä kuvassa on värit ihan pielessä, oivoi.)

Hankin avuksi Cloverin palmikkopuikon. En ole juurikaan harrastanut pintaneuleita, mutta tässä sitä nyt sitten on.

Nämä sukat toivat kyllä vaihtelua tavissukkien neulojan elämään – näissä on jännä, hienosti istuva kantapääkin!

Ihan luksussukat, ohuet ja pehmoiset! (Ehkä sen takia näistä tulee näin epätarkkoja kuvia, kun pinta on vähän pörröinen, äh...) Tosin ensimmäisen varren jälkeen totesin, että tässä mallissa olisi kannattanut käyttää yksiväristä lankaa. En jaksanut peruuttaa enää, EI HAITTAA! Tästä kirjasta taidan tehdä parit muutkin sukat, eli jatkoa seuraa! (Joskus!)

Kevät ja Kädentaitomessut

Maaliskuu tuli, ja nyt on kevät! Oikaisin kevätkylvöjen yli ja virkkasin kukat jo kukkimaan. Löysin kirjastosta Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa viikon laina-ajalla.

Viikonloppuna piti siis testata kaikki kiinnostavat kukat. Keräsin kaikki puuvillalangat yhteen ja selasin kirjan läpi koukku kädessä.

Oli ihan kivoja kukkia ja lehtiä, tosin en tiedä, mitä näille keksisi. Päättely saa jäädä hamaan tulevaisuuteen.

Sunnuntaiaamuna tajusin, että Kädentaitomessut on tänä viikonloppuna. Koska olin kerrankin (vai vihdoinkin, kiitos pidentyneiden päivien?) pirteä, lähdin lanka-apajille! Tulin tilanneeksi Suuren Käsityölehden (ku halvalla sai) ja sain kasan lehtiä tiskiltä mukaani. Ostin ohjeen aivan ihanaan villatakkiin. Se tuntui vähän hassulta, sillä onhan internet pullollaan ohjeita. Tunnen olevani vähän huono vain löytämään sopivia, ja runsaudenpula vaivaa. Tämä Autumnal Cardigan neulotaan minulle entuudestaan tuntemattomasta Berrocon Ultra Alpaca Light -langasta. Vilkaistuani langan värivalikoimaa netistä vesi herahti kielelle! Seuraavaksi on löydettävä sopiva nettilankakauppa, josta saan tilattua langat (suosituksia otetaan vastaan).

Tilaajalahjaksi sain kauan kaivatut kangassakset sekä lankasakset. Ostin myös virkkuukoukun (kukkia tehdessäni ei tarvikelaatikosta löytynyt kolmosen koukkua) ja tuommoisen puikottimen, jolla voi lukita karkailevat silmukat sukkapuikoille vaikka kuljetuksen ajaksi.

Olen jo pidempään kaivannut kaveria eräälle Jitterbug-langalle, jotta pääsisin aloittamaan leftie-huivia. Se on niin hassun tiheäkierteistä lankaa, etten ole kelpuuttanut mitään vastaan tullutta erimerkkistä lankaa, eikä sopivaa sävyäkään ole löytynyt. Titityy myi Jitterbugia, ja sieltähän se sopiva, kauniin vihreä kaveri löytyi! Lopuksi palasin vielä takaisin hypistelemään Titityyn ja Kerän ihanuuksia, ja mukaani vänkäsi vielä kaunis turkoosinsininen The Uncommon Threadin merinolanka, jonka näin nelottuna pipona päässäni. Inhoan pipojen neulomista, joten voi olla, että tämä projekti viettää jonkin aikaa to do -listalla.

Vaan onneksi nyt on kevät, eikä uutta pipoa kaivata muutamaan kuukauteen! Neulatyynykin alkaa toivottavasti taas versoa aktiivisempaa elämää!

Mamman tuubihuivi

Tämäkin työ oli varsinainen prosessi – tilaustöilläni tuppaa olemaan kuukausien toimitusaika. Joskus viime talvena äiti toivoi huivia itselleen. Tilaus rekisteröitiin. Joskus kesän alussa menimme sitten Ogelin Lankamaailmaan valitsemaan lankoja. Ei mitään karheaa ja kutittavaa, toivoi äiti. Jotakin muhkeaa, tuubihuivi. Kiersimme joka ikisen lankahyllyn, ja jostain tarttui käteeni kaksivärisen patenttineuleen ohje. Lopulta, sulkemisajan ollessa käsillä, päädyimme Zitronin ihanan pehmoiseen, merinovillaiseen Nimbus-lankaan.

Sitten tuli kesä, ja eihän silloin villahuiveja neulota... Kesän jälkeen tuli syksy ja sitkeä flunssa. Kaipasin sohvallamakailun kompensaatioksi jotakin haastetta, ja tämä projekti muistui mieleeni – en ollut koskaan kokeillut kaksiväristä patenttineuletta. Tuubihuivi sinänsä ei kalskahda haasteelta, mutta tunnustan, että aloitin kokeilutilkun (ensin Nimbuksella, sitten vieressä lankakorissa pötköttävällä Nallella, kun Nimbuksen purkaminen osoittautui hyvin rasittavaksi) ainakin seitsemän kertaa ennen kuin tajusin, mistä on kyse. Lopulta havaitsin tekniikan olevan yksinkertainen, joskin hidas.

Tämän kummempia kuvia ei tekovaiheesta taida olla. Huivi lämmitti mukavasti sitten, kun siinä alkoi olla pituutta.

Nimbuksen puikkosuositus on 5–5,5, mutta patenttineuleeseen kannattaa valita suurempi puikkokoko. Kaksivärisen patenttineuleen tekemiseen tarvitaan pyöröpuikko, joten valitsin tähän työhön 60 cm:n mittaiset 8 mm:n puikot. Huivin kooksi ajattelin (sen perusteella, mikä mielikuva minulla oli Lankamaailman myyjän suosituksista) n. 30x120cm. Työssä on muistaakseni 31 silmukkaa, ja leveys oli suunnilleen tuo (neuleesta tosin tulee kovin joustavaa). Neuloin niin kauan kuin lankoja riitti (4x50 g:n kerää), ja pituuskin oli suunnilleen se, mitä piti. Tähän tekniikkaan löytyy ohjeita ainakin Toisella puolen lahden -blogista ja Dropsin sivuilta. (Jostain syystä näissä ohjeissa on viisi kerrosta, joita toistetaan, omassani oli neljä. hmm... Mutta en nyt jaksa paneutua tarkemmin asiaan.)

(Kuvien laatu vain heikkenee, kun päivisinkin on hämärää..!) Langan kauniit sävyt eivät pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Ihastuin patenttineuleen kalanruotomaiseen tekstuuriin.

Kerrankin sain mukaan tämmöisen kuvausassistentin, kun viimeistelin huivin vanhempien luona! Dolan-veliseni pääsi huomaamattani syömään yhden langanpätkän, hups...

Käänsin huivin ennen ompelua kahdelle kiemuralle niin, että se asettuu kaulaan kauniisti, kun sen kiepauttaa ylleen kaksinkerroin.

Huivi omassa kaulassani, äippä ei olisi varmaan suostunut malliksi. Lämmin ja pehmoinen tuli!

Lankapäivä Kouvolassa

Viikonloppuretki vuokra-autolla anoppilaan Kuusankoskelle tarkoitti myös vierailua Korialla Novitan tehtaanmyymälässä. Eka kerta minulle! Kiikarissa oli jo lopetettu Kelo, sillä lupailin juuri tällä viikolla työkaverille samanlaista virkattua lippapipoa kuin itselläni on. (Sen jälkeen tajusin, että Kelo on poistunut valikoimasta.) Eipä löytynyt Keloa, ja muutenkaan en niin vaikuttunut myymälästä. Odotin ehkä enemmän sellaisia tehtaanmyymäläjuttuja (jotain tosi löytöjä?). Mukaan tarttui kuitenkin tarjoushintaisia keriä, jotka ovat vissiinkin poistuvia värejä. Nyt ostin kyllä ihan vaan varastoon vastaisuuden varalle sukkalangoiksi, kun puolisokin totesi, että olisipa ollut tylsää, jos olisin lähtenyt sieltä tyhjin käsin, kun varta vasten mentiin. :)

Jatkoimme Kouvolan keskustaan, ja jatkoimme Japanista tuttua turisteilustrategiaamme - puoliso lähti levyostoksille, minä käsityökauppoihin. En tajunnut tutkia Kouvolan mahdollisuuksia etukäteen, mutta halusin Taitoshopiin, jonka olen bongannut aiemmin. En millään hennonnut jättää sinne syötävän kauniin värisiä Austermannin Step-lankoja. Sukkalangoiksi ne on ilmeisesti tarkoitettu, mutta punaisemmasta aion neuloa sellaisen ainaoikein-kolmiohuivin. Pohdin, että tulisiko violetista sukat ihan minulle itselleni..! En osaa sanoa, montako vuotta sitten olen viimeksi pitänyt neulomani sukat itselläni. (Tämä projekti luultavasti hautautuu taas hetkeksi kaikkien muiden suunnitelmien alle...) Lisäksi löysin kivan lapasohjevihkosen, jossa on ohjeet mm. muutamiin kauniisiin maakuntalapasiin.

Jatkoin matkaani ja päätin piipahtaa Eurokankaassa, kun se sattui tulemaan vastaan. Ja kas vain, retken innoittaja löytyikin sieltä!

Olinpa kokonaan unohtanut, että Eurokangas myy nykyään Novitaa. Nämä poistokerät maksoivat 3€/kerä. Luumunvärisestä syntyy toivottavasti pian pipo, pari ostin jemmaan ihan varmuuden vuoksi.

Kirpputori Kylähullusta löysin vielä muliinilankoja, 50 senttiä/kpl. Ehdin valitsemaan nämä kirjontainnostusta odottelemaan, sitten kirppis meni kiinni. Hyvä niin, johan tämä riittikin..!

Terkut Japanista - sälää mielen pintakerroksista

Vietimme (lähes) kolme mahtavaa viikkoa Japanissa. Vietimme suurimman osan ajasta Kiotossa, hiukan alle viikon Tokiossa sekä teimme ystävien kanssa yhden yön road tripin Iseen. Piipahdimme myös Osakassa yhtenä päivänä. Tähän päivitykseen olen haalinut nyt tärkeimmät kielen päällä pyörivät jutut. Ne ovat sinkoilleet matkan aikana päässäni pienenä sekamelskana, joten sellaisena ne nyt putoilevat tähän postaukseenkin!

Kaikissa kaupungeissa kävin lanka-, kangas- tai sadan jenin kaupoissa, kolmeen viikkoon mahtui aika monta shoppailupäivää. Koska ompeluharrastukseni on melko tuore, eikä minulla ole kovinkaan laajaa kangasvarastoa, päätin tällä matkalla hankkia itselleni sellaisen. Japanista löytyykin riittämiin käsityöharrastajan unelmia, paratiiseja ja päiväunia. (Ihan totta, jokaista lajia!) Harkitsen kirjoittavani koluamistani kaupoista lisää. Tietoa löytyi englanniksikin jonkin verran, mutta ehkä joku joskus erehtyy kaipaamaan sitä suomeksikin. Kiva tietysti kirjata myös itselle muistiin niitä nyt, kun vielä muistaa jotain.

Kuva on tietysti taas epätarkka, mutta tässä kangaskokoelmani kotiinpaluun jälkeen:

Lemppareihini kuuluvat ainakin toisessa rivissä äärivasemmalla näkyvä mustapohjainen pisarakangas, jonka ostin kapasta täydellä hinnalla ja kunnon pätkän. (Monet ostoksistani löytyivät jämälaareista ja olivat alennushintaisia.) Siitä suunnittelen mekkoa tai tunikaa. Vähän hintavampia olivat myös sen vieressä olevat vihreä- ja sinipohjaiset kuplakankaat, joiden pallot näyttävät öljyliiduilla piirretyiltä. Samassa rivissä äärioikealla oleva sinipohjainen keltakukkainen kangas tuo jostain syystä mieleeni lapsuuden ja mökin, vaikken muistakaan tätä muistuttavaa kangasta näistä yhteyksistä. Alarivissä oikealla oleva kangas on ainoa ostamani vahakangas (niitä oli tarjolla paljon, ilmeisesti japanissa harrastetaan paljon vahakangaskasseja). Siitä olisi tarkoitus tulla kauppakassi. Ostin samaa eläinkuosista tukevaa kangasta turkoosipohjaisena (kolmas rivi, toinen oikealta), ehkä siitä voi tehdä jotain kassin kaveriksi. Tarkempia lähikuvia kankaista toivottavasti tulee sitten, kun ne löytävät tiensä töihin.

Voisi sanoa, etten koskaan osta lankoja siitä syystä, että ne ovat kivoja. Sen sijaan suunnittelen työn ja hankin sitä varten langat erikseen. Ostin reissusta kuitenkin muutaman kerän muuten vaan, sitä olisi tuntunut synniltä jättää ostamatta yhtään kerää 100 jenin (n. 80 snt) hintaista puuvillalankaa.

Kuvassa näkyvät pampulalangat ovat Avrilin liikkeestä ja kalliimpia. (Mininykeröt, mutta jotain oli pakko saada ihanasta liikkeestä, ja isompia hankintoja en raaskinut tehdä.) Seitsemän keskenään samanlaista kerää ovat maailman pehmeintä lankaa, ja niitä hipelöidessäni kehitin äkkiä päässäni suunnitelman virkatusta, suuresta, ilmavasta, pehmeästä huivista. Malli ei ole vielä osunut silmään, mutta eihän huivin tarvitse ensi talveksi valmistua...

Lentokonepuuhana oli tietysti Totoro-lapaset, sillä matkaohjelmaan kuului myös mielettömän kiehtova Ghibli-museo.

Koneessa olikin tosi miellyttävää neuloa, kun kyynärpäät sai tuettua käsinojiin, eikä mistään tullut palautetta bambupuikoistani. Näiden saaja on jo mielessä, mutta siitä sitten joskus myöhemmin. :)

Ostin muutaman kirjankin, vaikka sanallisista ohjeista ei mitään ymmärräkään. Tämä kirja mainioista huopahahmoista oli pakko saada!

Kaupoista löytyi hämmentävän edullisiakin kirjoja, tämä maksoi 500 jeniä, eli n. 4 euroa. Ennemminkin tätä kyseistä voisi ehkä kutsua vihkoseksi, mutta ohjeet on kuitenkin 70:een pieneen juttuun. Kuvalliset ohjeet ovat työskentelyyn riittävän selkeät ainakin tässä kirjassa. Hankin 100 jenin kaupasta askarteluhuopaa (joka on 100-prosenttista polyesteria, tietysti... :D) sekä kirjontalankoja. Kotona olin iloinen näistä löydöistä, sillä juuri tähän pyrin: Kun saa idean, ei tarvitse lähteä kauppoihin haalimaan tarvikkeita, vaan ne löytyvät kotivarastoista.

Askartelemaan, siis!

Kaavat leikattu. Tällainen tyyppi tulossa! Oli pakko aloittaa kirjan mainioimmasta otuksesta.

Pienten osien leikkaaminen tuntui sujuvan helpoiten näin. Kankaasta haihtuva tussi voisi olla hyvä tässä puuhassa, mutta voitteko kuvitella: sellainen jäi vielä hankkimatta!

Täyttämistä ja ompelua, ompelua ja täyttämistä. Virkkuukoukku oli oiva apuväline käsiä ja jalkoja täyttäessä.

Kirjan tyyppi ja minun tyyppi poseeraamassa vierekkäin! Tomatosta (mieletön käsityökauppakompleksi Tokiossa) ostin noita minimininappeja, ja yksi niistä löysi heti tehtävänsä.

Myös joitain askartelujuttuja tuli hankittua. Nyt minulla on oiva valikoima washi-teippejä! Lisäksi hankin muutaman leimasimen, tarroja ja muutaman kynän (en voi vastustaa Mujin geelikyniä!).

Pääsin jo käyttämään teippejä muuallakin kuin matkapäiväkirjassa. Kiitoskortti naapureille oivasta kasvihuolenpidosta!

Olipa purkaus. Toivottavasti tämä lomapää tästä jäsentyy, sillä työsopimus on allekirjoitettu, ja maanantaina pitäisi selvitä tämän pään kanssa töihin!

Hu-huu!

Minulla oli muutaman viikon kesätyöpesti kummityttöni Aavan ja hänen pikkuveljensä Oivan hoitajana. Neljä viikkoa meni mukavasti lähinnä puistoillessa, ja taas oli hyvä (teko)syy askarrella jotain pientä kivaa kiitokseksi ja muistoksi. Törmäsin muutama viikko sitten ihanaan pöllöohjeeseen, jota päätin samalla kokeilla ja totesin, että tähän työhön sopii mainiosti keijupeiton jämälangat.

Ajattelin, että tällainen pöllö valmistuu käden käänteessä, mutta taisin kyllä käyttää näihin kolme iltaa. En ole vissiin edelleenkään kamalan varma virkkaaja, ja etenkin uutta ohjetta tavatessa käsiala tuntuu olevan melko jännittynyttä. Ensimmäisestä pöllöstä tuli siis lopulta pienempi kuin toisesta :D Vaan eipä tuo haittaa! Kuvia tuli otettua vähänlaisesti, sillä iltahämärissä taisin ajatella, että niistä tulee kuitenkin surkeita. Tässä kuitenkin muutama.

Virallinen valvoja. Tässä Aavan pöllön etu- ja takakappale. Kuvasta ehkä näkeekin, että etukappale on tiukempaan virkattu ja siksi pienempi kuin tokana tehty takakappale, tosin perspektiivikin hämää vähäsen. Oivan pöllöön virkatut puolikkaat kasvoivat edelleen näistä. :D

Silmän mallailua. Ohjeessa pupilliksi asetetaan helmi, mutta minä tahdoin ommella silmän. Tätä tarkoitusta varten jaoin mustaa 7 veljestä -lankaa puoliksi kahdeksi säikeeksi. Jos pöllö tulisi koristeeksi, riittäisi ehkä silmän kiinnitys näiden mustien pistojen avulla.

Tupsuparturiin siitä!

Siivet tein molempiin pöllöihin pohjavärillä, mutta sitä varten olisi ehkä voinut valita jonkin toisen värin, sillä siipi ei erotu nyt paljoakaan. Kuten ohjeessa mainitaan, ne olisi voinut jättää poiskin, eikä pöllön ilme olisi siitä mielestäni kärsinyt.

Valmista tuli! Tykkäsin sekä ohjeesta että lopputuloksesta. Kuvat olivat erittäin selkeät, eikä englanniksi virkkaaminen haittaa, kun aloittaa varmistamalla googlesta, että on tekemässä oikeanlaisia silmukoita.

Pikakortti vielä.

Jämät! Vaaleanpunainen kerä on melko tarkkaan käytetty. Viimeistään käydessäni tällä viikolla Ogelin Lankamaailmassa ihastuin ikihyviksi Gjestalin lankojen värivalikoimaan, ja muutenkin olen jostain syystä näiden virkkuutöiden myötä mieltynyt lankaan. Tällä kertaa ostin paksumpaa Janne-lankaa, mutta siitä lisää joskus myöhemmin... :) Janne lähtee muutaman päivän kuluttua mukanani Japaniin, ja toivon hartaasti, että bambupuikkojani ei takavarikoida kentällä..!

Pöllöjen menestyksestä en osaa sanoa, luovutushetkellä oltiin melko jätski-, juhla- ja puistoonlähtötäpinöissä. Toivottavasti pöllöt kotiutuvat uuteen kotiinsa pian. :)

S:n keijupeitto

Minulla on noin vuoden ajan ollut ilo hoitaa vallan mainiota 3-vuotiasta kerran viikossa. Olemme lähinnä leikkineet, ja lempileikkien joukossa ovat olleet mm. syntymäpäiväjuhlat (leikki keskittyy tarjoilujen esillelaittoon), eväsretki (sama kuin edellinen, mutta ensin pakataan) ja uusimpana keijuleikit. Hoitosuhteemme alkoi olla lopuillaan ja käsityöintoni takertui tähän seikkaan jo viikkoja sitten. S:lla on monta ihanaa pikkupeittoa, joiden päälle on hyvä levitellä herkkuja. Kun löysin Arnen & Carloksen Neulo kesä kotiisi -kirjasta (Nemo 2013) esikkopeiton ohjeen, päähäni pälkähti, että tässä olisi suloisen keijumainen lisä S:n peittojen joukkoon.

S:n lempiväri on vaaleanpunainen, sitä piti siis olla mukana. Arkistoistani löytyi kerä Novitan Woolia (vyötteestä päätellen vissiin aika kauan säilötty), loput kävin ostamassa Lankamaailmasta. Gjestalin juuri sopivan paksuinen Maija-lanka sattui olemaan tarjouksessa, sitä tuli mukaan kolme kerää eri väreissä. (Mikä ihana värivalikoima! Olisin saattanut vähän innostua, jos olisin ollut rahoissani.) Ehkä siitä ei ollut keltaista, sillä se on Vikingin Frøyagarnia, hmm. Tässä yhdistelmässä on jotain S:n lempparia, jotain iloista, jotain rauhoittavaa, näin asian pähkäilin.

Jokaisessa kukassa on kolmea eri väriä, joista viimeinen lisätään vasta paloja yhdistettäessä. Tämä oli sikäli ihana työ, että se tuntui etenevän vauhdilla, kun näitä esikonalkuja syntyi todella nopeasti. Pyrin tekemään kaikenlaisia väriyhdistelmiä.

Palojen mallailua. Ajatuksenani oli aluksi laittaa kaikkia värejä sikin sokin, mutta mieleni pyrkii aina pitämään jonkinlaista säännönmukaisuutta yllä, joten päätin sittenkin käyttää palojen yhdistämiseen vain kahta väriä ja asetella ne raidoiksi. Palojen asettelu vaati pientä mietiskelyä ja siirtelyä, sillä en halunnut, että keskimmäinen ja uloin kerros olisivat samaa väriä tai että samanlaiset palat olisivat vierekkäin.

Palojen yhdistäminenkin kävi kohtuullisen nopeasti. Tämä oli kyllä kiva malli virkata! Valmista tuli, eikä tullut edes kiire! Vaan sitten...

Terveiset takapuolelta! Jokaisessa palassa on KUUSI langanpätkää pääteltävänä. Ai niin, inhoan päättelyä (kuka ei). Sen sain päätökseen viimeisenä iltana ennen lahjan luovutusta. Päättely hoituu vain pakon edessä.

Arnen ja Carloksen ohjeet olivat hiukan leväperäiset, ehkäpä he kannattavat luovuutta enemmän kuin pedanttiutta. Yritin tihrustaa valokuvista, kuinka he ovat tehneet peiton reunat ja kulmat, mutta tämä ei kyllä taida olla samanlainen. Eikä vissiin ole tarviskaan. Kulmat olisivat olleet enemmän mieleeni suorempina, mutta eihän minun tätä tarvitse katsella, heh. Mielestäni peitto kaipasi vielä reunoja. Jos vaaleanpunaista olisi riittänyt, olisin virkannut ne sillä. Olisikohan tullut överit, ehkä parempi näin.

Valmis! Vastaanottaja nimesi tämän Nelli-keijun syntymäpäivälahjaksi, toivottavasti peitto inspiroi siis uusiin kivoihin leikkeihin.

Hyvää juhannusta!