Eskariavaimenperä

Blogin perusteella en ole tehnyt kesän aikana käsitöitä laisinkaan, mutta totuus on, että alkukesän väsymys pakotti pitämään blogitaukoa, ja sitten kun raportoitavat projektit kertyivät, muutuin aikaansaamattomaksi.

Elokuu edustaa minulle vahvemmin uutta ja alkua kuin vuodenvaihde. Elokuussa alkaa koulu ja harrastukset. Loman jälkeen voi tarttua arkeen tiukasti ja päättäväisesti, tai ainakin sopii yrittää. :D

Itse vaihdoin työpaikkaa ja hankin kärkitossut, uutta siis piisaa sekä töissä että harrastuksissa. Pieni iso kummityttöni aloitti tällä viikolla eskarin, ja halusin antaa hänelle kannustukseksi jotain pientä. Päädyin avaimenperään, jonka voi vaikka kiinnittää eskarireppuun.

Leikkasin huovasta (tai siis oikeastaan tämä on kyllä polyesteria tai vastaavaa, mutta näyttää huovalta) a-kirjaimen sekä pyöreän läpyskän, jonka on tarkoitus esittää nappia. Hahmottelin muodot ensin paperille.

Leikkasin valitsemastani kankaasta pienet palat, sekä kiinnisilitettävästä tukikankaasta avaimenperän kokoisiksi muotoillut palat. Silitin tukikankaan kiinni kankaaseen.

Haastavin osuus oli "huopa"palasten ompeleminen käsin kiinni kankaaseen. Näin sain tähän projektiin sen ällöämäni _käsityön jäljen_... Käsin ommeltujen tikkien tulisi ehdottomasti näyttää erehdyttävästi samalta kuin tehdasmassatuotannon tuottamat konetikkaukset :D

No, a näyttää a:lta ja nappikin ehkä jonkun silmään napilta...

Leikkasin kankaat muotoonsa sekä taittelin ja ompelin kankaasta lyhyen nauhan avainrengasta varten.

Ompelin avaimenperän kasaan niin, että nauha jäi ompeleen väliin.

Täyttöaukosta vanut sisään, ja kököillä pistoilla (voihan käsityön jälki sentään!) aukko kiinni.

Avainrengas lenkkiin kiinni, ja valmista tuli!

Pieni kortti mukaan.

Paljon onnea eskaritielle kaikki pienet isot eskarilaiset! Hyvää kouluvuotta kaikille koululaisille, sekä erityisesti opeille :)

Tuplamaisterin valmistujaispussukka

Ystävä valmistui toistamiseen maisteriksi. Tilaisuus kaipasi pikaisesti valmistuvaa lahjaa, sillä tämäkin ope on ollut toukokuun lopun kunniaksi puhki. (Niin puhki, että tämän tekstin postaamiseen meni viikko...)

Aiemmin hyväksi havaittu pussukka nousi mieleen. Väsynyt pää virkistyi taas omia kangasvarastoja penkoessa. Muut välineet tosin olivat vähän "hukassa" keväisen "järjestelyn" jäljiltä... Lopulta kaikki tarvittava löytyi.

Erään Helmin tekstaaman mahtavan ja rohkaisevan kangasmerkin hankin joulumyyjäisistä. Tämä lausahdus sopii pussukan omistajalle mainiosti. Ystäväni on niin ihailtavan viisas, että toivon hänen lukevan tämän ennemminkin toteamuksena ja muistutuksena kuin kannustuksena <3

Silitin merkkiin tukikankaan kiinni ja kanttasin siksakilla. Ohuen kankaan kanssa tämä oli vähän hankala vaihe (kun neula jäi jumittamaan, hengitin syvään, luin tekstin ja mietin, että melkein jopa pystyn tähänkin!). Paikkailin paikoin kehnoa jälkeä ompelemalla merkin käsin kiinni.

Lankana käytin huippua pätkävärjättyä ompelulankaa (no siis Japanista jälleen).

Pussukan sisään hankin vielä lahjakortin. Onnea, tuplamaisteri S!

Neljä sukkaa neljään jalkaan

Neuloin nämä junasukat jo alkuvuodesta ystävän kaksosille odottamaan heidän saapumistaan. Olivat muuten ensimmäiset junasukkani! Minusta on kivaa tehdä juttuja lahjaksi, sillä ajatukset lähtevät aina kulkemaan kohti lahjansaajaa. Lahjojen tekemisestä saa itsekin iloa, kun ajattelee tärkeää ihmistä lähellään. Näitä tehdessä ehdin lähettää monen monta lämmintä ajatusta odottajan suuntaan.

Lanka on pehmoista Vikingin Baby ullia, sävyt jotain muuta kuin kuvassa :D

Tällä viikolla pääsin sitten ihmettelemään viikon ikäisiä nyyttejä. Yritin ottaa kuvan mallatakseni kokoa: koko koipi mahtuu sukkaan. Se vaan oli vikkelä maidonhimoinen koipi!

Tuoreet vanhemmat olivat saaneet kauniita onnittelukimppuja. Lämpimiä värejä, lämpimiä sukkia!

Nämä sukat lämmittävät toivottavasti vielä ensi talvenakin!

Onnea, epäonnea ja urpoutta

Vuoden alkupäivät menivät käsityöturhaumuksen parissa. Näin kävi tunikan raglan-hihalle:

Sitä ei ole! Hihalisäysten toinen puoli puuttuu. (Vasemmalla näkyvät lisäykset ovat osa ihanan Laneway-tunikan etuosan kuviointia.) Sen siitä saa, kun tavaa englanninkielistä ohjetta vajavaisin taidoin (tai älynlahjoin) eikä mieti, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Ei auttanut kuin aloittaa alusta, jolloin ryhdyin tekemään samaa mokaa uudestaan, argh! Kolmas kerta toden sanoo, ja nyt puikoilla on hentoinen alku tunikaa, joka toivottavasti valmistuu viimeistään ensi vuonna, heh.

Heti alkuvuodesta pari ystävää täytti pyöreitä. Niinpä lapastehtailuni jatkui. Viimeisen violetin Ilta-neuloksen palan kanssa kävi pöllösti. Mittailin ja asettelin: kyllä se hyvin riittää. Ja sitten huomasin sommitelleeni päin honkia! Ota tuosta nyt sittten reilut saumanvarat...

Pulma ratkesi leikkaamalla pokkana yksi pala vaakasuuntaan, mutta ei sitä kukaan huomaa. (Eihän, Taruseni? <3)

(Tylsä neuloihin liittyvä sivujuoni, mutta ehkä joku satunnainen lukija osaakin vastata ihmetykseeni:)
Toisetkin lapaset syntyivät. Näiden molempien kanssa päänvaivaa tuottivat saumurin yhtäkkiset hyppytikit ja yhden langan hyppääminen kokonaan pois tikistä. Mietin, mahtaisiko olla kyseessä vääränlaiset neulat. Saumurin manuaalissa neuvotaan käyttämään 130/705H-neuloja, mutta minun neuloistani puuttuu tuo H numerosarjan lopusta. Saumurin mukana tulleet neulat ovat tietenkin olleet oikeanlaisia. Yritin tuloksetta googlailla H:n merkitystä ja kyselin sitä Eurokankaastakin, mutta tämä on jäi toistaiseksi mysteeriksi...

Itse syntymäpäiväjuhlat kuitenkin paransivat huomattavasti elämänlaatuani vuonna 2015. Toisissa juhlissa pääsi tanssaamaan villasukat jalassa, toisissa puuhaamaan innostavia juttuja.

T a i k a t a i k i n a a a a !!!

Muovailemani kala, joka palautti uskon itseeni.

Ja kuinka parhaat on synttärit, joilla on neulontapiste!

Päätin vetää syvään henkeä ja toteuttaa taas pari pienempää projektia. Tyydyttävää, kun puikoilta tai koukulta tipahtaa välillä jotain valmista. Niistä lisää, kunhan tuotteet pääsevät muuttamaan oikeisiin koteihinsa.

Joululahjat

Näin vuoden viimeisenä päivänä, hyvin levänneenä, on syytä vilkaista vielä joululahjapajaan.

Saumuristani innostuneena päätin ommella lapasia jostain kivasta neuloksesta. Murun neulokset olivat mielessä ja googlailin niiden myyjää netistä. Silloin törmäsin ihaniin Vanja Sea -neuloksiin ja tilasin niitä läjäpäin. (Sivumennen sanoen toimitus oli nopea, neulokset tuntuvat laadukkailta ja ovat kauniita!)

Kaavat löysin Mallikelpoinen-blogista. Testasin sekä istuvampaa lapasta että peruslapasta, ja päädyin askartelemaan peruslapasia, sillä niissä on yksi sauma vähemmän ja malli on muutenkin oiva. Mallikelpoisen tutoriaaleista löytyy hyvät ohjeet ompeluun.

Vuoriksi ostin collegea, jonka nurja puoli on oikein pehmoinen. Muutamaan pariin riitti vuoriksi pala fleeceä, jonka sain ystävältä joskus. Lapastehtaassani valmistui lapasia yli kymmenen paria, joten pidin järjestystä yllä pyykkipoikien avulla. Mielestäni kaava oli suht nafti. Ihmisten käsien kokoa on muuten kamalan vaikea arvioida! Osaan leikkasin enemmän tai vähemmän saumanvaroja mukaan, ja yritin jättää vuoripalat aavistuksen pienemmiksi niin, että lapaset asettuvat nätisti.

Kolme paria uunista ulos! Minullekin piti riittää, mutta en kylläkään ole vielä saanut omiani valmiiksi.

Testing, testing!

Jotain sentään neuloinkin. Sain anopilta viime vuonna lahjaksi Dermosilin lahjapakkauksen, jossa oli käsityökäsivoide (hih!) ja yksi kerä Novitan Hile-lankaa. Päätin laittaa langan kiertoon takaisin päin pipona, jonka ohjeen löysin Novitan sivuilta.

Malli on simppeli, mutta tosi nätti, sekä helppo ja nopea neuloa. Pipojen neulomista olen vältellyt kautta aikain, mutta tämä onnistui kyllä kerralla. Tosin tein tietysti omaan päähäni sopivan, joten tästä taisi tulla kantajalleen vähän reilu, mutta se ei mielestäni tällaisessa pipossa haittaa.

Pari paperitähteä pääsi vielä pieneksi joulumuistamiseksi.

Paketoiminen on yhtä kivaa kuin lahjojen antaminen! Ja lapasista sai aikaan nättejä pitkulaisia paketteja.

Nyt on karistettu tämän joulun pölyt kannoilta. (Vaan ei kuusenneulasia; niitä pieni joulukuusemme saanee karistaa nurkassaan ensi vuoteen saakka... Ja suklaissakin on vielä tekemistä!)

Loman kunniaksi otin puikoille seuraavan suuren neuleprojektin, edellinen valmistuu toivottavasti heti alkuvuodesta... Sitä odotellessa: hyvää uutta vuotta ja poks vaan!

Synttärikori

Kummityttö täytti VIISI vuotta, ja se oli niin suuri tapaus, että sain jotakin valmiiksi! Ajatus juuri tästä korista on hautunut jo liki vuoden verran. Viime vuoden puolella hankin tämän Ribbon XL -(kierrätysmateriaali!)kuteen Tiimarin loppuunmyynnistä. Väri vei ajatukseni heti kummityttööni, ja idea oli valmis.

Toteutus sen sijaan tökki, kuten on tuntunut tökkivän kaikki käsitöihin liittyvä tänä syksynä! Toukokuussa aloitettu neuletakki valmistuu hitaasti mutta varmasti. Siinä vaiheessa turhauduin täysin, kun jouduin purkamaan leveän kauluksen, jota olin pakertanut kuukauden verran... Mutta siitä on toivottavasti raportoitavaa jos ei tässä niin ensi kuussa. Pieniä ufoja lojuu siellä sun täällä, eikä mikään tunnu sujuvan, ja inspiraatiokin on hukassa. Perjantaina hyppäämme lentokoneeseen ja matkaamme kohti aurinkoa. Tein niinkin radikaalin päätöksen, että pakkaan mukaani vain kirjoja ja jätän käsityöt kotiin. Josko viikon käsityötauko lämmössä rentouttaisi sekä mieltä että kiristäviä hartioita.

Mutta takaisin koriin. Kummitytön lahja, se sentään sai minut puskemaan tämän työn valmiiksi. Aloitin tekemisen Virkkurin koriohjeella. Tämä kude on melko joustavaa, ja jälki oli mielestäni liian löperöä. Ehkä joustavuudesta johtuen myös lisäysten määrässä oli hakemista. Muutaman puretun kokeilun jälkeen päätin hakea Tarjoustalosta pyykkinarua ja kokeilla uudestaan. Tälläkin kertaa jouduin aloittamaan muutamaan kertaan alusta, kunnes tajusin laittaa Virkkurin sivuun ja tehdä lisäyksiä huomattavasti enemmän.

Edelleenkin kuteen joustavuudesta johtuen (toki on syytettävä välineitä, ei tekijää!) lopputulos on ärsyttävän epätasainen! Tajusin jossain vaiheessa, että kude antaa kovasti myöten, ja jäykkää pyykkinarua syöttämällä tai sitä kiskomalla pystyi vaikuttamaan kierroksen läpimittaan. Harmi kyllä tajusin tämän nimenomaan _jossain vaiheessa_, enkä jaksanut enää purkaa kymmenettä kertaa. Tämä kuvakulma valittiin tietysti niin, että kori näyttää tosi kauniin tasaiselta, haa.

Pieneen käteen sopiva kahva oli toki tehtävä! Koko kori on virkattu kiinteillä silmukoilla, eli kahvan kohdallakin pyykkinaru kulkee silmukoiden sisällä. Reunan viimeistelin piilosilmukoin. Pyykkinarun pään ompelin piiloon samanvärisellä kirjontalangalla. Pistin langan muutaman kerran narusta läpi, joten se pysynee paikoillaan ainakin jonkin aikaa.

Välineet. Pyykkinarua jäi rutkasti. Lisää koreja tehtailemaan!

Lopputulos oli kuhmuraisuudestaan huolimatta mukiinmenevä, ja uskon, että kori täyttää tehtävänsä. Onneksi lahjaan kuului muutakin, tämä oli oikeastaan vain pikantti lisä kokonaisuuteen.

Kuvauksissa avusti eilen aurinko!

Äitienpäivä

Äiti kutsui viettämään äitienpäivää saatteella "Grilli on kuumana! Ei lahjoja!" Selvä pyy! ...Eikä sitten kuitenkaan...

Olen viime aikoina opetellut käpypitsin tekoa (siitä ehkä tuonnempana lisää), eli testaillut ja saanut aikaiseksi eritasoisia pieniä kokeiluja. Tänään minut valtasi kaipuu saada vaihteeksi jotain valmista aikaiseksi, ja tuntia ennen lähtöä mamman luo totesin, että jos olen tehokas, ehdin ehkä tekemään tuliaisiksi pienen pussukan. Kaava oli valmiina joulun jäljiltä, ja pääsiäisen ahkeroinnin jälkeen kaikki kankaani ovat nyt pestyinä odottamassa käyttöä. Siitä vaan valitsemaan, siis!

Vetoketjujakin minulla on sattumoisin kohtalainen valikoima, sillä ostin viime vuoden syksyllä pari sekalaista pussia Marimekon ystävämyynnistä. Ne sisälsivät mm. erivärisiä ja erimittaisia vetoketjuja. Alan olla aika iloinen ompelija, kaikkea löytyy varastoista kiinnisilitettävää tukikangasta myöten (jonka laitoin ohjeen mukaisesti päällikankaaseen kiinni), ja ompelukone on aina paikallaan valmiina käyttöä varten. Huippua!

Ihan söpö ja siisti tuli, tosin kankaat olisi voinut höyryttää suoremmiksi, jos olisi ollut enemmän aikaa, eli malttia :D

Äidin sanoin, "pussukoita tarvitsee aina".

Mäen alla hyppäsin autokyydistä ja poimin mammalle valkovuokot samasta paikasta kuin aina. Hyvää äitienpäivää, rakas mamma!

Uudenvuodenlahjat

Kohtapuoliin ryhdymme juhlimaan vanhaa vuotta kyläpaikassamme ja valmistaudumme ottamaan uuden vuoden vastaan!

Seurueeseen kuuluu yksi Totorosta pitävä 6-vuotias. Olen pitkään miettinyt, että Totoro-lapasia pitäisi tehdä lähipiirin Totoro-tykkääjille. Sitten keksin, että vähän pienitöisempikin ylläri varmaan kelpaisi, nimittäin Totoro-laukku!

Neuloin Totoron lapasten ohjeella (löytyy googlaamalla Ravelrysta!) Gjestalin Janne-langasta, jätin alhaalta vain Totoro-tekstin pois. Kämmenpuolen neuloin myös sellaisenaan, paitsi tietty jätin peukalon pois, hah. Kokeilin yläreunaan nirkkoreunaa, mutta reuna venyi mielestäni liian paljon.

Vuorikangas löytyi tietenkin Japanin-tuliaisista! Sen ompelin yläreunaan ompelukoneella, neuleeseen tuli tietenkin ruttu kun se venyi vähän. (Piti laittaa kuva, mutten laittanutkaan, hahaa!)

Pyörittelimme puolison kanssa hihnaksi nyörin. Tämä tietysti vähän venyy, mutta en tähän pikaprojektiin ehtinyt keksiä/toteuttaa kestävämpää ratkaisua. Lautanauha kävi kyllä mielessä, mutta sitten projekti ei enää olisikaan ollut ihan niin pikainen... Onnekseni keksin kuitenkin tehdä niin pitkän nyörin, että sen saattoi ommella laukun reunoihin kiinni. Tämä tuntui tukevan laukkua yllättävän hyvin niin, ettei se heti venähdä.

Edestä...

...ja takaa!

Kanssamme iltaa viettää kaksi muutakin pientä henkilöä. En tohtinut jättää heitä ilman ylläriä, joten virkkasin heille pöllöt tutulla Bunny Mummyn ohjeella. (Tänkin voi googlata, linkittäminen ei ehkä onnistu mobiilisti.)

Pöllöt toivottavat kaikille rauhallista vuodenvaihdetta! (Ja minä myös!)

Joululahjoja

Teen joka joulu itse niin monta joululahjaa kuin ehdin. Noh, tänä vuonna en näköjään ehtinyt kovinkaan paljon. Mutta ei se mitään, sillä tykkään kovasti näistä muutamasta, jotka sain aikaan, ja sehän on osa hohtoa! Siis että tulee itsellekin hyvä mieli. (Ja korttien mukana annetuista lumihiutaleista tuli kuitenkin semmoinen olo, että olisi antanut enemmänkin itse tehtyjä lahjoja.)

Joulukuun alussa olin työväenopistossa macaronkukkaro-kurssilla. Kiva muutaman tunnin kurssi, jolla oppi tekemään hurjan suloisia juttuja! En voinut tietenkään hehkuttaa juttua aiemmin, sillä molemmat kukkarot, jotka olen tähän mennessä askarrellut, menivät pukinkonttiin.

Anopille tein tämmöisen pilkullisen.

Sisälle tuli samaa kangasta, jota oli viimevuotisessa lahjassa, tilkkukauppakassissa, vähän enemmän.

Omalle äidilleni tein lumikukkaron, jonka päällä on virkattu lumihiutale...

...ja sisällä lumipyry!

Ystävä sai ylisöpön pikku pussukan. Pussukan ohje kaavoineen on täältä, virkatun sydämen ohje täältä.

Päällikangas on Japanin-tuliaisia, vuorina on Marimekkoa. Sisään oli pakko sujauttaa vielä yliylisöpöjä nenäliinoja. (En tiedä, mistä moinen söpöys iski. Ehkä en voi ystävääni ajatellessani olla miettimättä hänen suloista vauvaansa... Ihh!)

Veli sai lapaset. Törmäsin jossain blogissa mielettömän hienoihin kirjoneulelapasiin, joiden ohje oli kirjasta Knitting Marvelous Mittens – Ethnic Designs from Russia. Tätä kirjaa onnekseni sai kirjastosta, ja se on ihan paras kirja ikinä! (Selattuani sitä edes ja takaisin aion tilata sen itselleni, sillä pukki ei ollut saanut sitä käsiinsä.) Näiden lapasten kuvion käänsin toiseen lapaseen peilikuvaksi. Helpointa olisi tietysti ollut ottaa kopio kaaviosta, mutta enpä saanut moista aikaiseksi, joten luin vaan sitten kuviota vasemmalta oikealle. Aivojumppaa tontulle!

Neuloin näitä junassa, ja konduktööri kehaisi, että "sulla tulee tasaista!" No, öö, kiitti! Lankoina on ihania Vikingin ja Gjestalin Babyull-lankoja. Niin pehmoista!

Päättely – ei mun lempipuuhaa!

Ja hurraa, pukki toi minulle uuden iPod Touchin! Osa tämän postauksen kuvista on otettu sillä, huomaatte kyllä mitkä!