Onnea, epäonnea ja urpoutta

Vuoden alkupäivät menivät käsityöturhaumuksen parissa. Näin kävi tunikan raglan-hihalle:

Sitä ei ole! Hihalisäysten toinen puoli puuttuu. (Vasemmalla näkyvät lisäykset ovat osa ihanan Laneway-tunikan etuosan kuviointia.) Sen siitä saa, kun tavaa englanninkielistä ohjetta vajavaisin taidoin (tai älynlahjoin) eikä mieti, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Ei auttanut kuin aloittaa alusta, jolloin ryhdyin tekemään samaa mokaa uudestaan, argh! Kolmas kerta toden sanoo, ja nyt puikoilla on hentoinen alku tunikaa, joka toivottavasti valmistuu viimeistään ensi vuonna, heh.

Heti alkuvuodesta pari ystävää täytti pyöreitä. Niinpä lapastehtailuni jatkui. Viimeisen violetin Ilta-neuloksen palan kanssa kävi pöllösti. Mittailin ja asettelin: kyllä se hyvin riittää. Ja sitten huomasin sommitelleeni päin honkia! Ota tuosta nyt sittten reilut saumanvarat...

Pulma ratkesi leikkaamalla pokkana yksi pala vaakasuuntaan, mutta ei sitä kukaan huomaa. (Eihän, Taruseni? <3)

(Tylsä neuloihin liittyvä sivujuoni, mutta ehkä joku satunnainen lukija osaakin vastata ihmetykseeni:)
Toisetkin lapaset syntyivät. Näiden molempien kanssa päänvaivaa tuottivat saumurin yhtäkkiset hyppytikit ja yhden langan hyppääminen kokonaan pois tikistä. Mietin, mahtaisiko olla kyseessä vääränlaiset neulat. Saumurin manuaalissa neuvotaan käyttämään 130/705H-neuloja, mutta minun neuloistani puuttuu tuo H numerosarjan lopusta. Saumurin mukana tulleet neulat ovat tietenkin olleet oikeanlaisia. Yritin tuloksetta googlailla H:n merkitystä ja kyselin sitä Eurokankaastakin, mutta tämä on jäi toistaiseksi mysteeriksi...

Itse syntymäpäiväjuhlat kuitenkin paransivat huomattavasti elämänlaatuani vuonna 2015. Toisissa juhlissa pääsi tanssaamaan villasukat jalassa, toisissa puuhaamaan innostavia juttuja.

T a i k a t a i k i n a a a a !!!

Muovailemani kala, joka palautti uskon itseeni.

Ja kuinka parhaat on synttärit, joilla on neulontapiste!

Päätin vetää syvään henkeä ja toteuttaa taas pari pienempää projektia. Tyydyttävää, kun puikoilta tai koukulta tipahtaa välillä jotain valmista. Niistä lisää, kunhan tuotteet pääsevät muuttamaan oikeisiin koteihinsa.

Puuhakassi

Otin tosissani Norsiksen haasteen esitellä menoissa mukana kulkevan kassini sisältö. Osasyynä tähän on alati vaivaava flunssa – täällä kotona kaipaa jotain pientä tekemistä niistämisen lomaan.

Puuhakassikseni on valikoitunut Daisy-bändin hieno kassi. Olen joskus yrittänyt vaihtaa sitä, ihan vaihtelun itsensä vuoksi, mutta se ei tunnu onnistuvan. Tämä kassi on aina se, johon pakkaan käsityön mukaan.

Sisältö riippuu osittain mukaan otettavasta projektista. Tällä hetkellä ottaisin mukaan tämän pitsineulepaidan tekeleen (jos johonkin pääsisin lähtemään – sanoo flunssan katkeroittama käheä ja tukkoinen ääni).

Mukana kulkee itse työ ja tarvittaessa uusi lankakerä, mittanauha, ohje ja tarvikepussukkani (jonka tulinkin nyt siivonneeksi turhista pikkujutuista, kuten hammaslankapakkauksen katkojasta, joka oli kesällä lentokoneessa mukana).

Lahjaksi saatu Onnela designin pussukka sisältää ompelusakset ja nuppineula-askin, johon olen laittanut erikokoisia hakaneuloja ja ompeluneuloja. Nyt pussukkaan on tuntunut muuttaneen myös silmukkamerkkitaskunen. Tässä työssä on käytössä kerroslaskuri, joka mahtuu joukkoon myös. (Huomaa myös mainio pääjalkainen apina!)

Neula-aski inventoitu! Noille pienille hakaneuloille ei oikeastaan kyllä myöskään ole enää käyttöä, kun on ne silmukkamerkit olemassa.

Mieluusti tulostan tai kopioin ohjeen, jotta siihen voi tehdä merkintöjä eikä tarvitse roudata esim. lehteä mukana. Tässä ikuisuusprojektipaidan ohje esimerkkinä, kun se tuli tavaroista vastaan. (Kuten kuvasta ehkä näkyy, työ ohjeineen tosiaan on reissannut mukana kerran jos toisenkin. Nyt ohje lensi paperinkeräykseen!)

Ja kerrottakoon nyt tässä samalla, että saatan vaihdella mukana kulkevaa työtä fiiliksen mukaan. Jos menossa tarvitaan aktiivisempaa sosiaalista osallistumista, otan mahdollisimman yksinkertaisen työn mukaan. (Aktiivisimmin) tekeillä olevat työt säilytän huopakorissa, ja sieltä arvon (usein kiireessä lähdön hetkellä) mukaan lähtevän työn.

Kori tursuaa usein yli äyräitten, mistä seuraa, että sohvalla saattaa lojua kolme keskeneräistä työtä. Tästä saattaa tulla palautetta puolisolta.

Tämä nukenpeittoprojekti siirtyi jäihin. (Hyvä Norsis, joka sai minut siistimään toimintaympäristöäni!)

Seuraava kerros oli työkaverille tekeillä oleva lippapipo.

Korin pohjalla kyhjöttävät mitä kauneimmat hahtuvaiset Japanin-langat kuin linnunmunat pesässään. Niitä haudotaan paraikaa huiviksi.