Tuplamaisterin valmistujaispussukka

Ystävä valmistui toistamiseen maisteriksi. Tilaisuus kaipasi pikaisesti valmistuvaa lahjaa, sillä tämäkin ope on ollut toukokuun lopun kunniaksi puhki. (Niin puhki, että tämän tekstin postaamiseen meni viikko...)

Aiemmin hyväksi havaittu pussukka nousi mieleen. Väsynyt pää virkistyi taas omia kangasvarastoja penkoessa. Muut välineet tosin olivat vähän "hukassa" keväisen "järjestelyn" jäljiltä... Lopulta kaikki tarvittava löytyi.

Erään Helmin tekstaaman mahtavan ja rohkaisevan kangasmerkin hankin joulumyyjäisistä. Tämä lausahdus sopii pussukan omistajalle mainiosti. Ystäväni on niin ihailtavan viisas, että toivon hänen lukevan tämän ennemminkin toteamuksena ja muistutuksena kuin kannustuksena <3

Silitin merkkiin tukikankaan kiinni ja kanttasin siksakilla. Ohuen kankaan kanssa tämä oli vähän hankala vaihe (kun neula jäi jumittamaan, hengitin syvään, luin tekstin ja mietin, että melkein jopa pystyn tähänkin!). Paikkailin paikoin kehnoa jälkeä ompelemalla merkin käsin kiinni.

Lankana käytin huippua pätkävärjättyä ompelulankaa (no siis Japanista jälleen).

Pussukan sisään hankin vielä lahjakortin. Onnea, tuplamaisteri S!

Äitienpäivä

Äiti kutsui viettämään äitienpäivää saatteella "Grilli on kuumana! Ei lahjoja!" Selvä pyy! ...Eikä sitten kuitenkaan...

Olen viime aikoina opetellut käpypitsin tekoa (siitä ehkä tuonnempana lisää), eli testaillut ja saanut aikaiseksi eritasoisia pieniä kokeiluja. Tänään minut valtasi kaipuu saada vaihteeksi jotain valmista aikaiseksi, ja tuntia ennen lähtöä mamman luo totesin, että jos olen tehokas, ehdin ehkä tekemään tuliaisiksi pienen pussukan. Kaava oli valmiina joulun jäljiltä, ja pääsiäisen ahkeroinnin jälkeen kaikki kankaani ovat nyt pestyinä odottamassa käyttöä. Siitä vaan valitsemaan, siis!

Vetoketjujakin minulla on sattumoisin kohtalainen valikoima, sillä ostin viime vuoden syksyllä pari sekalaista pussia Marimekon ystävämyynnistä. Ne sisälsivät mm. erivärisiä ja erimittaisia vetoketjuja. Alan olla aika iloinen ompelija, kaikkea löytyy varastoista kiinnisilitettävää tukikangasta myöten (jonka laitoin ohjeen mukaisesti päällikankaaseen kiinni), ja ompelukone on aina paikallaan valmiina käyttöä varten. Huippua!

Ihan söpö ja siisti tuli, tosin kankaat olisi voinut höyryttää suoremmiksi, jos olisi ollut enemmän aikaa, eli malttia :D

Äidin sanoin, "pussukoita tarvitsee aina".

Mäen alla hyppäsin autokyydistä ja poimin mammalle valkovuokot samasta paikasta kuin aina. Hyvää äitienpäivää, rakas mamma!

Luovuushaaste, osa 4 - Eeva-Liisan nesessääri

Kerta kiellon päälle – päivitys, joka on antanut odottaa itseään! Viime vuoden luovuushaasteen neljäs asia tuli luovutetuksi jo viikkoja sitten. Talven pimeys kävi blogin päälle, mutta nyt pusketaan valoa kohti!

Tein Eeva-Liisalle nesessäärin kaavalla, jonka olen saanut työväenopiston tilkkuopelta. Tilkuista en sitä koonnut, vaan koristelin (mielestäni) juuri Eeva-Liisan värisen kankaan kirjomalla sen ompelukoneella. Kaksi kangasta (ulkopuolella Marimekon jämäpala, vuorina Japanin-tuliainen), väliin vanua, ihana liukuvärjätty konekirjontalanka (Japanista sekin, sävyt eivät ehkä erotu kuvissa kovinkaan hyvin). Koristeena on muhkeita sadepilviä, mutta mielikuvissani ne eivät ole sellaisia masentavia, vaan kauniita ja raikkaita, jotka sopivat jylhiin maisemiin.

Toiselle puolelle korkoon myös saajan nimen.

Ehkä nämä ovat sittenkin lumisadepilviä?Vuorikankaassa sataa nimittäin jotain, ehkä helsinkiläistä harmaata räntää.

Blogin hiljaiseloon on vaikuttanut kaamosväsymyksen lisäksi se, että meneillään on hitaita projekteja, joista osa on luullakseni valmistumassa pikku hiljaa. Sitten on taas jotain kirjoitettavaakin!

Joululahjoja

Teen joka joulu itse niin monta joululahjaa kuin ehdin. Noh, tänä vuonna en näköjään ehtinyt kovinkaan paljon. Mutta ei se mitään, sillä tykkään kovasti näistä muutamasta, jotka sain aikaan, ja sehän on osa hohtoa! Siis että tulee itsellekin hyvä mieli. (Ja korttien mukana annetuista lumihiutaleista tuli kuitenkin semmoinen olo, että olisi antanut enemmänkin itse tehtyjä lahjoja.)

Joulukuun alussa olin työväenopistossa macaronkukkaro-kurssilla. Kiva muutaman tunnin kurssi, jolla oppi tekemään hurjan suloisia juttuja! En voinut tietenkään hehkuttaa juttua aiemmin, sillä molemmat kukkarot, jotka olen tähän mennessä askarrellut, menivät pukinkonttiin.

Anopille tein tämmöisen pilkullisen.

Sisälle tuli samaa kangasta, jota oli viimevuotisessa lahjassa, tilkkukauppakassissa, vähän enemmän.

Omalle äidilleni tein lumikukkaron, jonka päällä on virkattu lumihiutale...

...ja sisällä lumipyry!

Ystävä sai ylisöpön pikku pussukan. Pussukan ohje kaavoineen on täältä, virkatun sydämen ohje täältä.

Päällikangas on Japanin-tuliaisia, vuorina on Marimekkoa. Sisään oli pakko sujauttaa vielä yliylisöpöjä nenäliinoja. (En tiedä, mistä moinen söpöys iski. Ehkä en voi ystävääni ajatellessani olla miettimättä hänen suloista vauvaansa... Ihh!)

Veli sai lapaset. Törmäsin jossain blogissa mielettömän hienoihin kirjoneulelapasiin, joiden ohje oli kirjasta Knitting Marvelous Mittens – Ethnic Designs from Russia. Tätä kirjaa onnekseni sai kirjastosta, ja se on ihan paras kirja ikinä! (Selattuani sitä edes ja takaisin aion tilata sen itselleni, sillä pukki ei ollut saanut sitä käsiinsä.) Näiden lapasten kuvion käänsin toiseen lapaseen peilikuvaksi. Helpointa olisi tietysti ollut ottaa kopio kaaviosta, mutta enpä saanut moista aikaiseksi, joten luin vaan sitten kuviota vasemmalta oikealle. Aivojumppaa tontulle!

Neuloin näitä junassa, ja konduktööri kehaisi, että "sulla tulee tasaista!" No, öö, kiitti! Lankoina on ihania Vikingin ja Gjestalin Babyull-lankoja. Niin pehmoista!

Päättely – ei mun lempipuuhaa!

Ja hurraa, pukki toi minulle uuden iPod Touchin! Osa tämän postauksen kuvista on otettu sillä, huomaatte kyllä mitkä!

Tonttu!

Ostin Marimekon Muija-kangasta ommellakseni töihin joulukalenteripussin. No niin, ompeluvaiheista napsin epäselviä kuvia, mutta valmiista pussista ei nyt sit olekaan kuvaa. (Minä anoppilassa, pussi töissä, ehkä näette sen vielä joskus.)

Muijasta tuli pussi, erillisistä paloista ompelin nauhakujan ja raitakankaasta tuli oikein vuori (proo meininki!). Pussiin on tonttu tuonut meille joka päivä tällä viikolla yllärin, pari uutta laulua ja sen sellaista.

Ja se tonttu, onkohan se tämä..?

Muijasta keksin ommella myös tonttulakin itselleni, sillä kangasta riitti, vaikken tainnut ostaa kuin 60 cm. Sain anopilta syksyllä kangaspaloja, joiden joukossa oli ompelematon tonttulakki. Siinä on kivan pitkä hiippa, joten piirsin siitä kaavan talteen ja käytin sitä tähän. Asettelin kaavan niin, että hulpio jäi reunaan, mielestäni tuo valkoinen reuna on mainio. Lakki oli jo käytössä päiväkodin joulujuhlassa!

Hiljaista meinaa olla täällä, kun kaikki vähä, mikä jaksaa tapahtua, on joululahjaksi aiottu..! Jännää!

Puuhakassi

Otin tosissani Norsiksen haasteen esitellä menoissa mukana kulkevan kassini sisältö. Osasyynä tähän on alati vaivaava flunssa – täällä kotona kaipaa jotain pientä tekemistä niistämisen lomaan.

Puuhakassikseni on valikoitunut Daisy-bändin hieno kassi. Olen joskus yrittänyt vaihtaa sitä, ihan vaihtelun itsensä vuoksi, mutta se ei tunnu onnistuvan. Tämä kassi on aina se, johon pakkaan käsityön mukaan.

Sisältö riippuu osittain mukaan otettavasta projektista. Tällä hetkellä ottaisin mukaan tämän pitsineulepaidan tekeleen (jos johonkin pääsisin lähtemään – sanoo flunssan katkeroittama käheä ja tukkoinen ääni).

Mukana kulkee itse työ ja tarvittaessa uusi lankakerä, mittanauha, ohje ja tarvikepussukkani (jonka tulinkin nyt siivonneeksi turhista pikkujutuista, kuten hammaslankapakkauksen katkojasta, joka oli kesällä lentokoneessa mukana).

Lahjaksi saatu Onnela designin pussukka sisältää ompelusakset ja nuppineula-askin, johon olen laittanut erikokoisia hakaneuloja ja ompeluneuloja. Nyt pussukkaan on tuntunut muuttaneen myös silmukkamerkkitaskunen. Tässä työssä on käytössä kerroslaskuri, joka mahtuu joukkoon myös. (Huomaa myös mainio pääjalkainen apina!)

Neula-aski inventoitu! Noille pienille hakaneuloille ei oikeastaan kyllä myöskään ole enää käyttöä, kun on ne silmukkamerkit olemassa.

Mieluusti tulostan tai kopioin ohjeen, jotta siihen voi tehdä merkintöjä eikä tarvitse roudata esim. lehteä mukana. Tässä ikuisuusprojektipaidan ohje esimerkkinä, kun se tuli tavaroista vastaan. (Kuten kuvasta ehkä näkyy, työ ohjeineen tosiaan on reissannut mukana kerran jos toisenkin. Nyt ohje lensi paperinkeräykseen!)

Ja kerrottakoon nyt tässä samalla, että saatan vaihdella mukana kulkevaa työtä fiiliksen mukaan. Jos menossa tarvitaan aktiivisempaa sosiaalista osallistumista, otan mahdollisimman yksinkertaisen työn mukaan. (Aktiivisimmin) tekeillä olevat työt säilytän huopakorissa, ja sieltä arvon (usein kiireessä lähdön hetkellä) mukaan lähtevän työn.

Kori tursuaa usein yli äyräitten, mistä seuraa, että sohvalla saattaa lojua kolme keskeneräistä työtä. Tästä saattaa tulla palautetta puolisolta.

Tämä nukenpeittoprojekti siirtyi jäihin. (Hyvä Norsis, joka sai minut siistimään toimintaympäristöäni!)

Seuraava kerros oli työkaverille tekeillä oleva lippapipo.

Korin pohjalla kyhjöttävät mitä kauneimmat hahtuvaiset Japanin-langat kuin linnunmunat pesässään. Niitä haudotaan paraikaa huiviksi.