Neulatyynyn hiljaiselo loppukoon n-y-t NYT! Viikonloppuni on yhtä juhlaa, sillä täytän huomenna 30. Kertaalleen jo juhlittiin, ja huomenna perheen kanssa lisää. Päätin juhlia myös tekemällä pitkästä aikaa päivityksen, joka on ollut aikeissa viikosta toiseen!
Kevät on tullut, mutta nyt on esiteltävä pari viime kuun puolella valmistunutta talvista neuleasustetta. Nämä laitettaneen tämän jälkeen kaappiin odottelemaan syksyä. Mainitsemisen arvoista muuten on, että näiden töiden myötä liityin vihdoin
Ravelryyn! Olen vähän vältellyt sitä, sillä arvasin, että sen selailuun saa kulumaan tuntikausia (mikä piti paikkansa etenkin alkuun).
Löysin
Leftie-huivin ohjeen jo kauan sitten ja se jäi to do -listalle odottelemaan oikeaa hetkeä. Päätin lopulta, että ystävältä jo kauan sitten saamani ihana Jitterbug-lanka olisi tähän projektiin oiva. Lanka on niin herkullinen, että se olisi tuntunut menevän hukkaan sukkalankana. Sukat ovat monesti piilossa kengissä ja kuluvat käytössä, huivi ei niinkään. Paria Jitterbugille oli vaikea löytää, kuten jo
Kädentaitomessuista kertovassa postauksessani kirjoittelin. Avuksi löytyi tietysti toisenvärinen Jitterbug.
Tätä lankaa on muuten tosi miellyttävä neuloa. Ja etenkin tuota
violettia! Violetista on tullut vaivihkaa mun guilty pleasure..! En ole
koskaan ihmeemmin välittänyt siitä, ja luulenpa, että tämä lanka on ollut porttina violettiin. Tässä on lisäksi kaikkia
mahdollisia muitakin ihania värejä ja neulominen oli tosi tyydyttävää, kun eriväriset kohdat asettuivat kauniisti päällekkäin. Huivin ohje on simppeli ja lopputulos on mielestäni tosi kaunis. Tekee mieli tehdä erivärisiä versioita Leftiestä!
Monet käsityöni tuovat mieleen jonkun tietyn tv-sarjan, jota olen katsellut vaikka Netflixistä työtä tehdessäni. Tästä tuli mun
Au pair-huivi. :D Koko sarja on näemmä edelleen katsottavissa Areenassa. Siitä vaan! (Köh, talking about guilty pleasures...)
Huivi asettuu kaulaan tosi kauniisti.
Hieno tuli, muttei päässyt vielä oikeaan käyttöön, kun ehdin vaihtaa jo kevyempiin huiveihin.
Toinen hiljan valmistunut projekti on pipo, jota jo
ehdin manata jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Leftien jäljiltä jäi melkein kokonaisen oloinen kerä vihreää Jitterbugia, ja keksin, että näistä langoistahan saisikin mainion
Wurmin. Tähänkin ohjeeseen olen törmännyt useasti ja miettinyt, että tässä voisi olla minunnäköiseni pipo.
Jitterbug on piirun verran ohuempaa kuin turkoosi Uncommon Threadin Merino Sport -lanka, mutta se ei haitannut, etenkään kun ohuempi lanka oli tuo, jolla neulottiin oikeat raidat. Vilkaiskaapa muuten
The Uncommon Threadin sävyjä. Ei voi kuin huokaista, ah mitä herkkuja! Näitä myy onneksi Suomessa ainakin
Titityy. (Ja hinnat aiheuttavatkin sitten seuraavan huokaisun... Mutta aina ei tarvitse neuloa kaikkea kolme kerää kympillä -langoista, eihän!)
Tein kavennuksia lopuksi vähän enemmän kuin ohjeessa neuvottiin. En nyt tiedä, oliko se hyvä vai huono ratkaisu. Pipon kärkeen tulee tuommoisia taitoksia, jotka häiritsevät minua, mutta ehkä ne pehmenevät käytössä?
Tein reunan ohjeen mukaan, eli neuloin resorin päätteeksi ensimmäisen kerroksen kiinni tuohon resorin viimeiseen kerrokseen. Olisi pitänyt ommella reuna kiinni vasta lopuksi, sillä taitos meni silmukan tai parin verran vinoon, ja nyt se resori vetää sitten vinoon aina ja ikuisesti, ellen neulo koko pipoa uusiksi (mitä en perfektionismistani huolimatta aio tehdä!). Pipo olisi saanut puolestani olla hitusen löysempikin, mutta ehkä se lerpahtaa sopivasti käytössä. Se jää nähtäväksi ensi talvena.
Seuraavaksi jotain vähemmän talvista!
PS. Sain ystäviltä lahjaksi Virkkuri 2:n! Tekee mieli tarttua jo koukkuun! Kiitos (tulevat) keski-ikäiset ystäväni!
