Neljä sukkaa neljään jalkaan

Neuloin nämä junasukat jo alkuvuodesta ystävän kaksosille odottamaan heidän saapumistaan. Olivat muuten ensimmäiset junasukkani! Minusta on kivaa tehdä juttuja lahjaksi, sillä ajatukset lähtevät aina kulkemaan kohti lahjansaajaa. Lahjojen tekemisestä saa itsekin iloa, kun ajattelee tärkeää ihmistä lähellään. Näitä tehdessä ehdin lähettää monen monta lämmintä ajatusta odottajan suuntaan.

Lanka on pehmoista Vikingin Baby ullia, sävyt jotain muuta kuin kuvassa :D

Tällä viikolla pääsin sitten ihmettelemään viikon ikäisiä nyyttejä. Yritin ottaa kuvan mallatakseni kokoa: koko koipi mahtuu sukkaan. Se vaan oli vikkelä maidonhimoinen koipi!

Tuoreet vanhemmat olivat saaneet kauniita onnittelukimppuja. Lämpimiä värejä, lämpimiä sukkia!

Nämä sukat lämmittävät toivottavasti vielä ensi talvenakin!

Lempivillatakki

Viime kevään kädentaitomessuilta Helsingistä löysin ihanan villatakin ohjeen. Koska ohjeessa mainittua lankaa ei löytynyt suomalaisista kaupoista, päätin kerrankin panostaa oikeanlaisen langan valintaan, ja tein jopa kunnon testitilkut parista eri langasta. Päädyin ohjeeseen suht sopivaan Hjertegarnin Alpaca Silk -lankaan, joka on unelmanpehmeä sekoitus alpakkaa, merinovillaa ja silkkiä. Kerroksia jouduin lisäilemään tasaisin välein ohjeeseen verrattuna, jotta kappaleista tuli kyllin korkeat. Ja vihdoin, yhdeksän kuukautta ensimmäisten silmukoiden luomisesta, se on valmis! (Pohtiessani langanmenekkiä en ollut tajunnutkaan, että painoa enemmän on merkitystä metreillä. Niinpä saan langoista vielä huivin tai muuta kivaa :D)

Tämä villatakki on ihanan simppeli, eikä tehdessä tarvinnut ommella kuin olkasaumat sekä hihat kiinni ja paikoilleen. Siitä huolimatta, ahkeran neulomisen jälkeen, etu-/takakappaleeni vietti hyvän aikaa tässä tilassa... Ainakin se asettui aloilleen, heh.

Leveän kauluksen silmukat poimitaan etukappaleen reunoista.

Sen neulominen vei noin kuukauden illat, ja kun se tuli valmiiksi, totesin kauluksen kiristävän. No niin! Hermojani kiristi vähintään saman verran.

Purkaminen ei vienyt kuukautta.

En ole enää varma, vannonko enää hehkuttamani taikasolmun nimeen... Toivon, että solmu petti tässä kohtaa, koska tein sen kerran väärin, tai koska se ei sovi joustinneuleeseen... Tämä takki sisältää nimittäin solmuja muutamankin. Lisää purkamista! Kun kaulus vihdoin valmistui, olin valmis heittämään koko työn jorpakkoon. Se saikin levätä pari-kolme kuukautta omissa oloissaan odottamassa kokoamista.

Hihat neuloin pyöröpuikoilla yhtaikaa rinnakkain. En käsitä, kuinka olen joskus tullut toimeen ilman Knitpron pyöröpuikkosettiä! Ainakin tässä työssä se oli ehdoton. Kauluksen yksi kerros on yli puolitoistametrinen, ja pyöröpuikko jatkettavalla kaapelilla oli eri kätevä tässä.

Lopulta päätin koota koko homman. Aloitin hihoista... ja homma jäi taas muhimaan. Ei se yhdistäminen kai oikeasti ole niin rankkaa, mutta jostain syystä muka rasittavaa. Myös molemmat hihat päädyin istuttamaan pariin kertaan, sillä kerroksia ei tietenkään ollut täsmälleen saman verran molemmissa kappaleissa, ja niitä piti vähän asetella. Molemmat olkasaumat ovat vähän rutussa selän puolelta, mutta kaipa ne asettuvat käytössä. Taidan olla se, jota rutut häiritsevät eniten, ja minunhan ei tarvitse niitä katsella, haa!

Helma lerpatti rumasti, mutta asettui viimeisen kostutuksen jälkeen.

Valmis!

Tähän voisi kaiketi askarrella vielä vyön tai jonkinmoisen nappikiinnityksen, jos haluaisi. Minä pidän yleensä kaikkia takkimallisia neuleita auki, joten en taida tarvita semmoisia. Ihana, simppeli, lämmin, pehmoinen lempivillatakki!

Neulomisen parhaus

Tämänpäiväinen Hesari muistutti neulomisen hyödyistä. Neulominen tosiaankin rauhoittaa ja lievittää stressiä. (Joskus tosin voi käydä niin, että tämän rentouttavan toiminnan jälkeen iskee stressipiikki, jos asiat ovat esim. menneet päin honkia... Sitten täytyy vain ajatella, että se oli mukavaa, ja nyt kun vähän puran, saan tehdä sitä lisää.)

Numero 3 sai minut iloitsemaan käsityökerhostani.

Ensin ihmettelin, kuinka voin olla näin lahopää neulomisharrastuksestani huolimatta, mutta neulomisharrastusta onkin jatkettava muutama kymmenen vuotta ennen kuin muistiparkani hyötyy siitä. Odotellessani taidan kaivaa kutimen esiin!

Onnea, epäonnea ja urpoutta

Vuoden alkupäivät menivät käsityöturhaumuksen parissa. Näin kävi tunikan raglan-hihalle:

Sitä ei ole! Hihalisäysten toinen puoli puuttuu. (Vasemmalla näkyvät lisäykset ovat osa ihanan Laneway-tunikan etuosan kuviointia.) Sen siitä saa, kun tavaa englanninkielistä ohjetta vajavaisin taidoin (tai älynlahjoin) eikä mieti, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Ei auttanut kuin aloittaa alusta, jolloin ryhdyin tekemään samaa mokaa uudestaan, argh! Kolmas kerta toden sanoo, ja nyt puikoilla on hentoinen alku tunikaa, joka toivottavasti valmistuu viimeistään ensi vuonna, heh.

Heti alkuvuodesta pari ystävää täytti pyöreitä. Niinpä lapastehtailuni jatkui. Viimeisen violetin Ilta-neuloksen palan kanssa kävi pöllösti. Mittailin ja asettelin: kyllä se hyvin riittää. Ja sitten huomasin sommitelleeni päin honkia! Ota tuosta nyt sittten reilut saumanvarat...

Pulma ratkesi leikkaamalla pokkana yksi pala vaakasuuntaan, mutta ei sitä kukaan huomaa. (Eihän, Taruseni? <3)

(Tylsä neuloihin liittyvä sivujuoni, mutta ehkä joku satunnainen lukija osaakin vastata ihmetykseeni:)
Toisetkin lapaset syntyivät. Näiden molempien kanssa päänvaivaa tuottivat saumurin yhtäkkiset hyppytikit ja yhden langan hyppääminen kokonaan pois tikistä. Mietin, mahtaisiko olla kyseessä vääränlaiset neulat. Saumurin manuaalissa neuvotaan käyttämään 130/705H-neuloja, mutta minun neuloistani puuttuu tuo H numerosarjan lopusta. Saumurin mukana tulleet neulat ovat tietenkin olleet oikeanlaisia. Yritin tuloksetta googlailla H:n merkitystä ja kyselin sitä Eurokankaastakin, mutta tämä on jäi toistaiseksi mysteeriksi...

Itse syntymäpäiväjuhlat kuitenkin paransivat huomattavasti elämänlaatuani vuonna 2015. Toisissa juhlissa pääsi tanssaamaan villasukat jalassa, toisissa puuhaamaan innostavia juttuja.

T a i k a t a i k i n a a a a !!!

Muovailemani kala, joka palautti uskon itseeni.

Ja kuinka parhaat on synttärit, joilla on neulontapiste!

Päätin vetää syvään henkeä ja toteuttaa taas pari pienempää projektia. Tyydyttävää, kun puikoilta tai koukulta tipahtaa välillä jotain valmista. Niistä lisää, kunhan tuotteet pääsevät muuttamaan oikeisiin koteihinsa.

Joululahjat

Näin vuoden viimeisenä päivänä, hyvin levänneenä, on syytä vilkaista vielä joululahjapajaan.

Saumuristani innostuneena päätin ommella lapasia jostain kivasta neuloksesta. Murun neulokset olivat mielessä ja googlailin niiden myyjää netistä. Silloin törmäsin ihaniin Vanja Sea -neuloksiin ja tilasin niitä läjäpäin. (Sivumennen sanoen toimitus oli nopea, neulokset tuntuvat laadukkailta ja ovat kauniita!)

Kaavat löysin Mallikelpoinen-blogista. Testasin sekä istuvampaa lapasta että peruslapasta, ja päädyin askartelemaan peruslapasia, sillä niissä on yksi sauma vähemmän ja malli on muutenkin oiva. Mallikelpoisen tutoriaaleista löytyy hyvät ohjeet ompeluun.

Vuoriksi ostin collegea, jonka nurja puoli on oikein pehmoinen. Muutamaan pariin riitti vuoriksi pala fleeceä, jonka sain ystävältä joskus. Lapastehtaassani valmistui lapasia yli kymmenen paria, joten pidin järjestystä yllä pyykkipoikien avulla. Mielestäni kaava oli suht nafti. Ihmisten käsien kokoa on muuten kamalan vaikea arvioida! Osaan leikkasin enemmän tai vähemmän saumanvaroja mukaan, ja yritin jättää vuoripalat aavistuksen pienemmiksi niin, että lapaset asettuvat nätisti.

Kolme paria uunista ulos! Minullekin piti riittää, mutta en kylläkään ole vielä saanut omiani valmiiksi.

Testing, testing!

Jotain sentään neuloinkin. Sain anopilta viime vuonna lahjaksi Dermosilin lahjapakkauksen, jossa oli käsityökäsivoide (hih!) ja yksi kerä Novitan Hile-lankaa. Päätin laittaa langan kiertoon takaisin päin pipona, jonka ohjeen löysin Novitan sivuilta.

Malli on simppeli, mutta tosi nätti, sekä helppo ja nopea neuloa. Pipojen neulomista olen vältellyt kautta aikain, mutta tämä onnistui kyllä kerralla. Tosin tein tietysti omaan päähäni sopivan, joten tästä taisi tulla kantajalleen vähän reilu, mutta se ei mielestäni tällaisessa pipossa haittaa.

Pari paperitähteä pääsi vielä pieneksi joulumuistamiseksi.

Paketoiminen on yhtä kivaa kuin lahjojen antaminen! Ja lapasista sai aikaan nättejä pitkulaisia paketteja.

Nyt on karistettu tämän joulun pölyt kannoilta. (Vaan ei kuusenneulasia; niitä pieni joulukuusemme saanee karistaa nurkassaan ensi vuoteen saakka... Ja suklaissakin on vielä tekemistä!)

Loman kunniaksi otin puikoille seuraavan suuren neuleprojektin, edellinen valmistuu toivottavasti heti alkuvuodesta... Sitä odotellessa: hyvää uutta vuotta ja poks vaan!

Vielä 29!

Neulatyynyn hiljaiselo loppukoon n-y-t NYT! Viikonloppuni on yhtä juhlaa, sillä täytän huomenna 30. Kertaalleen jo juhlittiin, ja huomenna perheen kanssa lisää. Päätin juhlia myös tekemällä pitkästä aikaa päivityksen, joka on ollut aikeissa viikosta toiseen!

Kevät on tullut, mutta nyt on esiteltävä pari viime kuun puolella valmistunutta talvista neuleasustetta. Nämä laitettaneen tämän jälkeen kaappiin odottelemaan syksyä. Mainitsemisen arvoista muuten on, että näiden töiden myötä liityin vihdoin Ravelryyn! Olen vähän vältellyt sitä, sillä arvasin, että sen selailuun saa kulumaan tuntikausia (mikä piti paikkansa etenkin alkuun).

Löysin Leftie-huivin ohjeen jo kauan sitten ja se jäi to do -listalle odottelemaan oikeaa hetkeä. Päätin lopulta, että ystävältä jo kauan sitten saamani ihana Jitterbug-lanka olisi tähän projektiin oiva. Lanka on niin herkullinen, että se olisi tuntunut menevän hukkaan sukkalankana. Sukat ovat monesti piilossa kengissä ja kuluvat käytössä, huivi ei niinkään. Paria Jitterbugille oli vaikea löytää, kuten jo Kädentaitomessuista kertovassa postauksessani kirjoittelin. Avuksi löytyi tietysti toisenvärinen Jitterbug.

Tätä lankaa on muuten tosi miellyttävä neuloa. Ja etenkin tuota violettia! Violetista on tullut vaivihkaa mun guilty pleasure..! En ole koskaan ihmeemmin välittänyt siitä, ja luulenpa, että tämä lanka on ollut porttina violettiin. Tässä on lisäksi kaikkia mahdollisia muitakin ihania värejä ja neulominen oli tosi tyydyttävää, kun eriväriset kohdat asettuivat kauniisti päällekkäin. Huivin ohje on simppeli ja lopputulos on mielestäni tosi kaunis. Tekee mieli tehdä erivärisiä versioita Leftiestä!

Monet käsityöni tuovat mieleen jonkun tietyn tv-sarjan, jota olen katsellut vaikka Netflixistä työtä tehdessäni. Tästä tuli mun Au pair-huivi. :D Koko sarja on näemmä edelleen katsottavissa Areenassa. Siitä vaan! (Köh, talking about guilty pleasures...)

Huivi asettuu kaulaan tosi kauniisti.

Hieno tuli, muttei päässyt vielä oikeaan käyttöön, kun ehdin vaihtaa jo kevyempiin huiveihin.

Toinen hiljan valmistunut projekti on pipo, jota jo ehdin manata jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Leftien jäljiltä jäi melkein kokonaisen oloinen kerä vihreää Jitterbugia, ja keksin, että näistä langoistahan saisikin mainion Wurmin. Tähänkin ohjeeseen olen törmännyt useasti ja miettinyt, että tässä voisi olla minunnäköiseni pipo.

Jitterbug on piirun verran ohuempaa kuin turkoosi Uncommon Threadin Merino Sport -lanka, mutta se ei haitannut, etenkään kun ohuempi lanka oli tuo, jolla neulottiin oikeat raidat. Vilkaiskaapa muuten The Uncommon Threadin sävyjä. Ei voi kuin huokaista, ah mitä herkkuja! Näitä myy onneksi Suomessa ainakin Titityy. (Ja hinnat aiheuttavatkin sitten seuraavan huokaisun... Mutta aina ei tarvitse neuloa kaikkea kolme kerää kympillä -langoista, eihän!)

Tein kavennuksia lopuksi vähän enemmän kuin ohjeessa neuvottiin. En nyt tiedä, oliko se hyvä vai huono ratkaisu. Pipon kärkeen tulee tuommoisia taitoksia, jotka häiritsevät minua, mutta ehkä ne pehmenevät käytössä?

Tein reunan ohjeen mukaan, eli neuloin resorin päätteeksi ensimmäisen kerroksen kiinni tuohon resorin viimeiseen kerrokseen. Olisi pitänyt ommella reuna kiinni vasta lopuksi, sillä taitos meni silmukan tai parin verran vinoon, ja nyt se resori vetää sitten vinoon aina ja ikuisesti, ellen neulo koko pipoa uusiksi (mitä en perfektionismistani huolimatta aio tehdä!). Pipo olisi saanut puolestani olla hitusen löysempikin, mutta ehkä se lerpahtaa sopivasti käytössä. Se jää nähtäväksi ensi talvena.

Seuraavaksi jotain vähemmän talvista!

PS. Sain ystäviltä lahjaksi Virkkuri 2:n! Tekee mieli tarttua jo koukkuun! Kiitos (tulevat) keski-ikäiset ystäväni!

Uusi vuosi, uudet sukat

Niin, alkaahan tällä vuodella olla jo ikää. Mutta sukat on melko uudet, tänään ensimmäistä kertaa oikeassa käytössä! Toki ne valmistuivat jo parisen viikkoa sitten, mutta neljän langanpätkän päätteleminen sekä sukkien höyryttäminen saattaa joskus viedä kaksi viikkoa...

Nimesin nämä uuden vuoden sukiksi, sillä laitoin sukat alulle, kun viime vuotta oli muutama tunti jäljellä. Joululomalaisen neulontahimo oli niin paha, että minä neuloin "vielä yhden kerroksen", kun muut jo nauttivat kuohuvaa ja tiirailivat raketteja lasiverannalla. (Minäkin onneksi maltoin mukaan ennen kuin vuosi vaihtui!)

Malli on maailman hienoimmasta sukkakirjasta, jonka sain äidiltä joululahjaksi. Stephanie van der Linden: Op-Art Socks – Creative effects in sock knitting=parhautta! Mielettömän hienoja, optisten harhojen inspiroimia malleja, sekä kirjo- että pintaneuleita.

Langan (Austermann Step) ostin syksyllä Kouvolasta ja tuumasin, että tästä langasta tulee sukat _minulle_. Sukkia on tullut neulottua yksi jos toinenkin pari, mutta edellisistä itselle neulotuista on aikaa jo kymmenisen vuotta. (Ne ovat vielä käytössä, lisäksi olen saanut parit lahjaksi, joten on tässä silti villasukissa pysytty!) Huomasin, että tämä violetinkirjava lanka sopisi paksuudeltaan näihin sukkiin ja päätin mystisen näköisestä kaaviosta huolimatta toteuttaa projektin. Mallin nimi on Crest.

Projektihan siitä tuli. Ensimmäinen sukka valmistui (kaiken muun lomassa) hitaasti, toinen huomattavasti nopeammin. Ohjeessa neuvotaan neulomaan sukat pyöröpuikolla, mutta minä neuloin sukat perinteiseen tyyliin viidellä puikolla (ihanilla Knit Pron Symfonie Wood -puikoilla, jotka ovat sekä miellyttävät että kauniit – mun uudehkot lempparit, joista en enää luopuisi!). Paitsi kärkiosan tein kolmella puikolla, niin että kuvio oli helpompi tehdä. (Tässä kuvassa on värit ihan pielessä, oivoi.)

Hankin avuksi Cloverin palmikkopuikon. En ole juurikaan harrastanut pintaneuleita, mutta tässä sitä nyt sitten on.

Nämä sukat toivat kyllä vaihtelua tavissukkien neulojan elämään – näissä on jännä, hienosti istuva kantapääkin!

Ihan luksussukat, ohuet ja pehmoiset! (Ehkä sen takia näistä tulee näin epätarkkoja kuvia, kun pinta on vähän pörröinen, äh...) Tosin ensimmäisen varren jälkeen totesin, että tässä mallissa olisi kannattanut käyttää yksiväristä lankaa. En jaksanut peruuttaa enää, EI HAITTAA! Tästä kirjasta taidan tehdä parit muutkin sukat, eli jatkoa seuraa! (Joskus!)

Deja vu -lapanen

Ihan kuin olisin neulonut tämän lapasen joskus aiemminkin...

Kun tilaa naapurilta lapaset, on apu lähellä, kun parista tulee pariton! Yksi lapanen hukkui, ja minulle esitettiin kaino pyyntö neuloa uusi. Pari malliksi: mitenkäs sen nyt teinkään... Onneksi näitä pieniä lapasia neuloo parista kerästä useammankin.

Uusi ja melkein uusi vierekkäin!

Naapuriapua

Naapurintytöt tarvitsivat lapasia ja minä piristävää projektia kaikkien ikuisuus-ufojen keskelle. Langat kokotoiveineen (lasten nimet sensuroitu lapasilla!) toimitettiin ovelle ja minä ryhdyin neulomaan Novitan kokotaulukot ohjenuoranani (Nallelle ja 7 veljekselle).

Kirjavat on neulottu Novitan Nallesta, vihreä-vaaleanpunaiset Kotikullan Sukkalangasta. Jälkimmäisten kohdalla noudatin Novitan 7 veljekselle ohjeistamia silmukkamääriä ja mittoja.

Kirjavat (koko 130cm) neuloin onnessani melko pikaisesti melkein-valmiiksi. Samalla fiilistelin, että onpa ihanaa vaan neuloa, yhdellä langalla ilman mitään pintaneulekommervenkkejä. Liekö vauhtisokeus iskenyt, sillä peukaloita tehdessäni huomasin lapasten olevan erilaiset keskenään, ärh! Joku lisäys oli jäänyt peukalokiilasta puuttumaan, eivätkä kerrosmäärätkään varren ja peukalon välissä täsmänneet. Nielin ylpeyteni kuin aikuinen konsanaan ja totesin, että eipä sitä käytössä huomaa.

Pienempiin (110 cm) keksin kuvion ja totesin, että turha ryhtyä sen kummemmin suunnittelemaan ja spekuloimaan kerroksia (kuten saattaisin helposti tehdä). Raidat osuivat lapaseen kivasti, sanoisinko jopa itsetuntoani laastaroiden, että täydellisesti.

Varren raitoja olisi voinut ehkä leventää hiukan? Kuvio istuu ihan kivasti peukalokiiloihinkin.

Palkaksi sain loput langat. Edellisestä avusta (toppahousujen henkseleiden lyhentäminen :)) saatu palkkio kantoi kyllä vielä lapasiinkin saakka!

NAPPEJA! Näistä saattaa joskus tulla taulu, sillä ei näitä kai raaski tästä irrottaakaan..!

Uudenvuodenlahjat

Kohtapuoliin ryhdymme juhlimaan vanhaa vuotta kyläpaikassamme ja valmistaudumme ottamaan uuden vuoden vastaan!

Seurueeseen kuuluu yksi Totorosta pitävä 6-vuotias. Olen pitkään miettinyt, että Totoro-lapasia pitäisi tehdä lähipiirin Totoro-tykkääjille. Sitten keksin, että vähän pienitöisempikin ylläri varmaan kelpaisi, nimittäin Totoro-laukku!

Neuloin Totoron lapasten ohjeella (löytyy googlaamalla Ravelrysta!) Gjestalin Janne-langasta, jätin alhaalta vain Totoro-tekstin pois. Kämmenpuolen neuloin myös sellaisenaan, paitsi tietty jätin peukalon pois, hah. Kokeilin yläreunaan nirkkoreunaa, mutta reuna venyi mielestäni liian paljon.

Vuorikangas löytyi tietenkin Japanin-tuliaisista! Sen ompelin yläreunaan ompelukoneella, neuleeseen tuli tietenkin ruttu kun se venyi vähän. (Piti laittaa kuva, mutten laittanutkaan, hahaa!)

Pyörittelimme puolison kanssa hihnaksi nyörin. Tämä tietysti vähän venyy, mutta en tähän pikaprojektiin ehtinyt keksiä/toteuttaa kestävämpää ratkaisua. Lautanauha kävi kyllä mielessä, mutta sitten projekti ei enää olisikaan ollut ihan niin pikainen... Onnekseni keksin kuitenkin tehdä niin pitkän nyörin, että sen saattoi ommella laukun reunoihin kiinni. Tämä tuntui tukevan laukkua yllättävän hyvin niin, ettei se heti venähdä.

Edestä...

...ja takaa!

Kanssamme iltaa viettää kaksi muutakin pientä henkilöä. En tohtinut jättää heitä ilman ylläriä, joten virkkasin heille pöllöt tutulla Bunny Mummyn ohjeella. (Tänkin voi googlata, linkittäminen ei ehkä onnistu mobiilisti.)

Pöllöt toivottavat kaikille rauhallista vuodenvaihdetta! (Ja minä myös!)