Kevät ja Kädentaitomessut

Maaliskuu tuli, ja nyt on kevät! Oikaisin kevätkylvöjen yli ja virkkasin kukat jo kukkimaan. Löysin kirjastosta Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa viikon laina-ajalla.

Viikonloppuna piti siis testata kaikki kiinnostavat kukat. Keräsin kaikki puuvillalangat yhteen ja selasin kirjan läpi koukku kädessä.

Oli ihan kivoja kukkia ja lehtiä, tosin en tiedä, mitä näille keksisi. Päättely saa jäädä hamaan tulevaisuuteen.

Sunnuntaiaamuna tajusin, että Kädentaitomessut on tänä viikonloppuna. Koska olin kerrankin (vai vihdoinkin, kiitos pidentyneiden päivien?) pirteä, lähdin lanka-apajille! Tulin tilanneeksi Suuren Käsityölehden (ku halvalla sai) ja sain kasan lehtiä tiskiltä mukaani. Ostin ohjeen aivan ihanaan villatakkiin. Se tuntui vähän hassulta, sillä onhan internet pullollaan ohjeita. Tunnen olevani vähän huono vain löytämään sopivia, ja runsaudenpula vaivaa. Tämä Autumnal Cardigan neulotaan minulle entuudestaan tuntemattomasta Berrocon Ultra Alpaca Light -langasta. Vilkaistuani langan värivalikoimaa netistä vesi herahti kielelle! Seuraavaksi on löydettävä sopiva nettilankakauppa, josta saan tilattua langat (suosituksia otetaan vastaan).

Tilaajalahjaksi sain kauan kaivatut kangassakset sekä lankasakset. Ostin myös virkkuukoukun (kukkia tehdessäni ei tarvikelaatikosta löytynyt kolmosen koukkua) ja tuommoisen puikottimen, jolla voi lukita karkailevat silmukat sukkapuikoille vaikka kuljetuksen ajaksi.

Olen jo pidempään kaivannut kaveria eräälle Jitterbug-langalle, jotta pääsisin aloittamaan leftie-huivia. Se on niin hassun tiheäkierteistä lankaa, etten ole kelpuuttanut mitään vastaan tullutta erimerkkistä lankaa, eikä sopivaa sävyäkään ole löytynyt. Titityy myi Jitterbugia, ja sieltähän se sopiva, kauniin vihreä kaveri löytyi! Lopuksi palasin vielä takaisin hypistelemään Titityyn ja Kerän ihanuuksia, ja mukaani vänkäsi vielä kaunis turkoosinsininen The Uncommon Threadin merinolanka, jonka näin nelottuna pipona päässäni. Inhoan pipojen neulomista, joten voi olla, että tämä projekti viettää jonkin aikaa to do -listalla.

Vaan onneksi nyt on kevät, eikä uutta pipoa kaivata muutamaan kuukauteen! Neulatyynykin alkaa toivottavasti taas versoa aktiivisempaa elämää!

Puuhakassi

Otin tosissani Norsiksen haasteen esitellä menoissa mukana kulkevan kassini sisältö. Osasyynä tähän on alati vaivaava flunssa – täällä kotona kaipaa jotain pientä tekemistä niistämisen lomaan.

Puuhakassikseni on valikoitunut Daisy-bändin hieno kassi. Olen joskus yrittänyt vaihtaa sitä, ihan vaihtelun itsensä vuoksi, mutta se ei tunnu onnistuvan. Tämä kassi on aina se, johon pakkaan käsityön mukaan.

Sisältö riippuu osittain mukaan otettavasta projektista. Tällä hetkellä ottaisin mukaan tämän pitsineulepaidan tekeleen (jos johonkin pääsisin lähtemään – sanoo flunssan katkeroittama käheä ja tukkoinen ääni).

Mukana kulkee itse työ ja tarvittaessa uusi lankakerä, mittanauha, ohje ja tarvikepussukkani (jonka tulinkin nyt siivonneeksi turhista pikkujutuista, kuten hammaslankapakkauksen katkojasta, joka oli kesällä lentokoneessa mukana).

Lahjaksi saatu Onnela designin pussukka sisältää ompelusakset ja nuppineula-askin, johon olen laittanut erikokoisia hakaneuloja ja ompeluneuloja. Nyt pussukkaan on tuntunut muuttaneen myös silmukkamerkkitaskunen. Tässä työssä on käytössä kerroslaskuri, joka mahtuu joukkoon myös. (Huomaa myös mainio pääjalkainen apina!)

Neula-aski inventoitu! Noille pienille hakaneuloille ei oikeastaan kyllä myöskään ole enää käyttöä, kun on ne silmukkamerkit olemassa.

Mieluusti tulostan tai kopioin ohjeen, jotta siihen voi tehdä merkintöjä eikä tarvitse roudata esim. lehteä mukana. Tässä ikuisuusprojektipaidan ohje esimerkkinä, kun se tuli tavaroista vastaan. (Kuten kuvasta ehkä näkyy, työ ohjeineen tosiaan on reissannut mukana kerran jos toisenkin. Nyt ohje lensi paperinkeräykseen!)

Ja kerrottakoon nyt tässä samalla, että saatan vaihdella mukana kulkevaa työtä fiiliksen mukaan. Jos menossa tarvitaan aktiivisempaa sosiaalista osallistumista, otan mahdollisimman yksinkertaisen työn mukaan. (Aktiivisimmin) tekeillä olevat työt säilytän huopakorissa, ja sieltä arvon (usein kiireessä lähdön hetkellä) mukaan lähtevän työn.

Kori tursuaa usein yli äyräitten, mistä seuraa, että sohvalla saattaa lojua kolme keskeneräistä työtä. Tästä saattaa tulla palautetta puolisolta.

Tämä nukenpeittoprojekti siirtyi jäihin. (Hyvä Norsis, joka sai minut siistimään toimintaympäristöäni!)

Seuraava kerros oli työkaverille tekeillä oleva lippapipo.

Korin pohjalla kyhjöttävät mitä kauneimmat hahtuvaiset Japanin-langat kuin linnunmunat pesässään. Niitä haudotaan paraikaa huiviksi.

Mamman tuubihuivi

Tämäkin työ oli varsinainen prosessi – tilaustöilläni tuppaa olemaan kuukausien toimitusaika. Joskus viime talvena äiti toivoi huivia itselleen. Tilaus rekisteröitiin. Joskus kesän alussa menimme sitten Ogelin Lankamaailmaan valitsemaan lankoja. Ei mitään karheaa ja kutittavaa, toivoi äiti. Jotakin muhkeaa, tuubihuivi. Kiersimme joka ikisen lankahyllyn, ja jostain tarttui käteeni kaksivärisen patenttineuleen ohje. Lopulta, sulkemisajan ollessa käsillä, päädyimme Zitronin ihanan pehmoiseen, merinovillaiseen Nimbus-lankaan.

Sitten tuli kesä, ja eihän silloin villahuiveja neulota... Kesän jälkeen tuli syksy ja sitkeä flunssa. Kaipasin sohvallamakailun kompensaatioksi jotakin haastetta, ja tämä projekti muistui mieleeni – en ollut koskaan kokeillut kaksiväristä patenttineuletta. Tuubihuivi sinänsä ei kalskahda haasteelta, mutta tunnustan, että aloitin kokeilutilkun (ensin Nimbuksella, sitten vieressä lankakorissa pötköttävällä Nallella, kun Nimbuksen purkaminen osoittautui hyvin rasittavaksi) ainakin seitsemän kertaa ennen kuin tajusin, mistä on kyse. Lopulta havaitsin tekniikan olevan yksinkertainen, joskin hidas.

Tämän kummempia kuvia ei tekovaiheesta taida olla. Huivi lämmitti mukavasti sitten, kun siinä alkoi olla pituutta.

Nimbuksen puikkosuositus on 5–5,5, mutta patenttineuleeseen kannattaa valita suurempi puikkokoko. Kaksivärisen patenttineuleen tekemiseen tarvitaan pyöröpuikko, joten valitsin tähän työhön 60 cm:n mittaiset 8 mm:n puikot. Huivin kooksi ajattelin (sen perusteella, mikä mielikuva minulla oli Lankamaailman myyjän suosituksista) n. 30x120cm. Työssä on muistaakseni 31 silmukkaa, ja leveys oli suunnilleen tuo (neuleesta tosin tulee kovin joustavaa). Neuloin niin kauan kuin lankoja riitti (4x50 g:n kerää), ja pituuskin oli suunnilleen se, mitä piti. Tähän tekniikkaan löytyy ohjeita ainakin Toisella puolen lahden -blogista ja Dropsin sivuilta. (Jostain syystä näissä ohjeissa on viisi kerrosta, joita toistetaan, omassani oli neljä. hmm... Mutta en nyt jaksa paneutua tarkemmin asiaan.)

(Kuvien laatu vain heikkenee, kun päivisinkin on hämärää..!) Langan kauniit sävyt eivät pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Ihastuin patenttineuleen kalanruotomaiseen tekstuuriin.

Kerrankin sain mukaan tämmöisen kuvausassistentin, kun viimeistelin huivin vanhempien luona! Dolan-veliseni pääsi huomaamattani syömään yhden langanpätkän, hups...

Käänsin huivin ennen ompelua kahdelle kiemuralle niin, että se asettuu kaulaan kauniisti, kun sen kiepauttaa ylleen kaksinkerroin.

Huivi omassa kaulassani, äippä ei olisi varmaan suostunut malliksi. Lämmin ja pehmoinen tuli!

Lankapäivä Kouvolassa

Viikonloppuretki vuokra-autolla anoppilaan Kuusankoskelle tarkoitti myös vierailua Korialla Novitan tehtaanmyymälässä. Eka kerta minulle! Kiikarissa oli jo lopetettu Kelo, sillä lupailin juuri tällä viikolla työkaverille samanlaista virkattua lippapipoa kuin itselläni on. (Sen jälkeen tajusin, että Kelo on poistunut valikoimasta.) Eipä löytynyt Keloa, ja muutenkaan en niin vaikuttunut myymälästä. Odotin ehkä enemmän sellaisia tehtaanmyymäläjuttuja (jotain tosi löytöjä?). Mukaan tarttui kuitenkin tarjoushintaisia keriä, jotka ovat vissiinkin poistuvia värejä. Nyt ostin kyllä ihan vaan varastoon vastaisuuden varalle sukkalangoiksi, kun puolisokin totesi, että olisipa ollut tylsää, jos olisin lähtenyt sieltä tyhjin käsin, kun varta vasten mentiin. :)

Jatkoimme Kouvolan keskustaan, ja jatkoimme Japanista tuttua turisteilustrategiaamme - puoliso lähti levyostoksille, minä käsityökauppoihin. En tajunnut tutkia Kouvolan mahdollisuuksia etukäteen, mutta halusin Taitoshopiin, jonka olen bongannut aiemmin. En millään hennonnut jättää sinne syötävän kauniin värisiä Austermannin Step-lankoja. Sukkalangoiksi ne on ilmeisesti tarkoitettu, mutta punaisemmasta aion neuloa sellaisen ainaoikein-kolmiohuivin. Pohdin, että tulisiko violetista sukat ihan minulle itselleni..! En osaa sanoa, montako vuotta sitten olen viimeksi pitänyt neulomani sukat itselläni. (Tämä projekti luultavasti hautautuu taas hetkeksi kaikkien muiden suunnitelmien alle...) Lisäksi löysin kivan lapasohjevihkosen, jossa on ohjeet mm. muutamiin kauniisiin maakuntalapasiin.

Jatkoin matkaani ja päätin piipahtaa Eurokankaassa, kun se sattui tulemaan vastaan. Ja kas vain, retken innoittaja löytyikin sieltä!

Olinpa kokonaan unohtanut, että Eurokangas myy nykyään Novitaa. Nämä poistokerät maksoivat 3€/kerä. Luumunvärisestä syntyy toivottavasti pian pipo, pari ostin jemmaan ihan varmuuden vuoksi.

Kirpputori Kylähullusta löysin vielä muliinilankoja, 50 senttiä/kpl. Ehdin valitsemaan nämä kirjontainnostusta odottelemaan, sitten kirppis meni kiinni. Hyvä niin, johan tämä riittikin..!

Japanin käsityötaivaat, osa 1 – Kioto

Muistinpa vihdoin lupaukseni matkaraporteista, ja ajattelin aloittaa Kioton käsityökauppojen esittelyllä. Kioto oli ensimmäinen kohteemme, ja olimme siellä melkein pari viikkoa. Tässä mainitsen kaikki käsityökaupat, joissa piipahdin. En nyt osaa/jaksa askarrella karttaa paikoista, mutta kaupunki on helposti hahmotettavissa, ja jos olet matkustamassa sinne, löydät nämä paikat neuvoillani ja/tai pienellä googlauksella.

Aloitin varovasti Yuzawaya-kaupasta, joka sijaitsee aseman vieressä Yodobashin alakerrassa. Pidin mielessä, että tämä on vasta ensimmäinen kauppa, enkä hullaantunut (vielä). Kauppa tuntui valtavalta, mutta myöhemmin huomasin, että se oli oikeastaan aika pieni. Siellä oli lähinnä kankaita, mutta myös jonkin verran tarvikkeita ja lankoja. Olin lukenut netistä (joltain sivulta, jota en nyt löytänyt tähän hätään), että Yuzawayasta saa ostaa kanta-asiakaskortin, jolla saa hyvät edut. Käydessäni siellä tosi monesta kankaasta olisi saanut -30% alennusta. Myyjät eivät kuitenkaan puhuneet englantia, enkä uskaltanut ruveta elekielellä kyselemään kortista, kun ensimmäisenä päivänä jänskätti vielä kovasti. Niinpä päädyin näin maltillisiin ostoksiin:

 
Pohjoisemmassa Sanjo dorilla on pieni "ostoskeskus", Sacra Building. Siellä on lankayritys Avrilin liike. Valikoimaa voi ihastella Avrilin sivuilta.

Kävin siellä lähinnä ihmettelemässä, sillä kaupassa tuli sellainen olo, että pitäisi tietää, mitä haluaa – useimpia lankoja sai ostaa painon mukaan, tarvitsemansa määrän. Lankoja oli valtavasti (valikoimaan kuuluu nettisivujen mukaan 300 lankaa), ja monet tuntuivat olevan erityisesti kudontaan tarkoitettuja. Valikoimissa oli myös paljon efektilankoja, joihin en ole yleisesti ottaen ihastunut, mutta ostin pari pientä valmista nykeröä, joille äkkiseltään keksin käyttöä. Avrilissa oli kuitenkin ihana käydä, sillä siellä (kuten monessa muussakin kaupassa) välittyi arvostus käsityöhön ja omaan asiantuntijuuteen.

Avrilin vieressä oli pieni ja maailman suloisin nappikauppa, Idola.

Löysin sieltä pieniä söpöjä nappeja (nuo turkoosit, keltaiset ja punaiset kolmanneksi ylimmällä rivillä vasemmalla), jotka ajattelin vaihtavani erääseen neuletakkiini. Siitä seurasi tooodella nolo tilanne, kun olin katsonut hinnan väärin (siinä olikin ykkönen edessä, hups) ja napit maksoivat yli tuplat siitä, mitä olin laskeskellut. Pahoitellen jätin napit ostamatta ja luikin korvat luimussa pois...

Läheltä Sacra Buildingia (Sanjo dorin suuntainen katu, yksi kortteli pohjoiseen päin) löysin ihan sattumalta suloisen Linnet-kaupan. Sieltä ei saanut ottaa kuvia, joten nappasin vain yhden kuvan ulkoa.

Linnet myy sekä valmiita vaatteita että kankaita. Heillä on myös kaavoja ja erilaisia tarvikepaketteja myynnissä. Kauppa on tosi pieni, mutta siitä huolimatta siellä tuntui olevan monipuolisesti kaikenlaista. Valikoimissa oli tosi paljon pellavakankaita, mutta myös muita kankaita. Linnetin nettisivuilla voi käydä haaveilemassa ihanuuksista. Ostin kaupasta ihanan pehmeää, kauniin turkoosinsinistä trikookangasta. En ymmärrä, mitä Japanilaiset onnistuvat tekemään trikoolleen, mutta se on todella pehmoista ja kauniisti laskeutuvaa! En tiedä, uskallanko koskaan tuhota kangasta mihinkään :D Kaavoja en uskaltanut ostaa, täältä enkä muualtakaan, sillä arvelin niiden olevan väärän kokoisia ja mallisia minulle.

Monissa japanilaisissa kaupoissa tavarat pakataan, kääritään ja sujautetaan oikein antaumuksella paperiin, pussiin, kassiin ja tarvittaessa sateensuojamuoviin, mutta tämä oli ainoa kangaskauppa, jossa ostos pakattiin todella kauniisti. Englantia puhuva myyjä kietoi kankaan ympärille kauniin narun, sujautti väliin suloisen kortin ja pakkasi kaiken sellofaanipussiin (jos oikein tihrustaa, saattaa bongata pakkauksen tuliaispäivityksestäni, joskin kuva on tosi epäselvä). Samalla hän kyseli, mistä olen ja kuinka löysin kaupan. Hän antoi kaupan kortin minulle ja kertoi, että heillä on blogi. Kerroin, että minullakin on ja sanoin, että voin linkata heidän bloginsa omassani. :) En ole vielä ehtinyt tutustumaan blogiin tarkemmin, mutta ainakin siellä on japanilaisen söpöjä kuvituskuvia!

Pari korttelia asemalta etelään päin sijaitsee Aeon Mall. Siellä oli kiva ja sopivan kokoinen kauppa Dream

Kauppa oli tavallaan kaksiosainen. Tässä näkyy siis n. puolet liikkeestä. Sielläkin oli valikoimissa vähän kaikkea. Enemmän kankaita, jonkin verran tarvikkeita kaikkeen tekemiseen (koruihin, kirjontaan, ompeluun, nahkatöihin, virkkaukseen, leluihin jne.). Kirjoja oli pieni (eli sopiva) valikoima, ja täällä ei iskenyt runsaudenpula, kuten muissa paikoissa, joissa katselin käsityökirjoja. Tässä kaupassa keskityin siis ostamaan kirjoja.

Pari paperileikkelykirjaa ("näitä voi joskus käyttää töissä"), jo mainittu huopatyyppikirja ja kirja kiehtovasta lankatekniikasta. Viimeksimainitussa on ohjeet, joiden avulla voi tehdä temari-palloja. Selatessani kirjaa minulla ei ollut mitään hajua, mitä nämä ovat, mutta kuvien pallot olivat tosi kiehtovia. Saa nähdä, jääkö tämä vain matkamuistoksi, vai ryhdynkö joskus kieputtelemaan palloja vaikka joulukoristeiksi. Kuvassa näkyy myös mm. Cloverin kumivartinen virkkuukoukku, joita ostin muutaman eri kokoisen (ja värisen! <3), mutta joita en ole vielä päässyt testaamaan.

Loft on kauppa, josta löytyy KAIKKEA, mutta osittain aiheeseen liittyen mainitsen senkin. Sieltä ostin tarroja, washi-teippejä, leimasimia ja muita askartelujuttuja. Loftista löytyy myös esimerkiksi kaikenlaisia taiteilijatarvikkeita ja muistikirjoja. Lofteja löytyy kaiketi ympäri Japania, myös Tokiossa on vähintään muutama liike. Kioton liike sijaitsee Kawaramachi dorilla.

Ehkä lempparikseni Kioton kaupoista pääsi Teramachin katetulla pätkällä sijaitseva Nomura Tailor House.

Nomuralla on kaksi liikettä Kiotossa, ja ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan. Isompi niistä sijaitsee Shijo dorilla. Siinä taisi olla viisi kerrosta, mutta jostain syystä ihastuin Teramachin liikkeeseen, sillä siellä oli painotettu kaupan ulkoasussa laatua, kun isommassa liikkeessä painopiste oli määrässä. Teramachin liikkeeseen oli valikoitu täsmälleen omaan makuuni sopivat "parhaat palat", ja esillepanot näyttivät huolellisesti suunnitelluilta ja toteutetuilta. Tuli tunne, että mitä en tästä kaupasta löydä, sitä en tarvitse. (Tosin lankoja Nomuran valikoimissa ei tainnut olla? Ainakaan juurikaan.) Molemmissa kaupoissa oli kesäale, ja ale- ja jämälaarit tuli koluttua mainioin tuloksin.

Hyllystä löytyi monessa värissä erään japanilaisen merkin (jota en kyllä nyt muista) kangasta, jonka mustavalkoinen versio muistutti erehdyttävästi Artekin Sienaa... Saisiko tästä jonkinlaisen kuosikohun aikaiseksi?

Tykästyin valmiisiin tilkkuihin. Kankaan pyytäminen kapasta jännitti alkuun, joten keskityin ensin näihin. Samoja kankaita oli sekä tilkkuina että metritavarana samaan hintaan.

Joka kaupassa oli reilu valikoima vahakankaita ja kernejä. Sain käsityksen, että niistä on tapana valmistaa kasseja.

Suomi voi hypätä silmille Japanissa koska vain. Oli pakko napata kuva Pöllö-merkkisistä kangasmerkeistä. Ostin itselleni tuon tuossa keskellä, jossa on puu ja pilvi. Oikeastaan ihan vain siksi, että siinä luki Pöllö ja se oli hassua. :D

Sellainen oli käsityö-Kioto! Paljon jäi varmasti koluamatta, mutta mitään en jäänyt kaipaamaan. Jatkoa seuraa myöhemmin, asiaa on vielä Osakasta ja Tokiosta.

Työnarkomaani?

Heti ensimmäisen työviikon päätteeksi toin töitä kotiin. Oma ryhmätilani on tosi vaiheessa, ja aloitin savottani nukensängyn tarvikkeista. Tongin päiväkodin varastosta kaikenlaisia tarvikkeita, jotka toin viikonlopuksi kotiin.

Ohuesta vaahtomuovista leikkasin patjan nukensänkyyn. Pala ei ollut tarpeeksi leveä, joten harsin lisäsuikaleen vaahtomuovipalaan ja sain patjasta oikean kokoisen.

Vanhasta lakanasta tein päällisen patjalle. Ompelin sen vaan ronskisti kiinni. Lopputulos ei ole kaunis, mutta ajatuksena olisi ommella vielä erikseen aluslakana, jonka voisi pedata patjan päälle. Jos löytyisi joku kivemman värinen kangaskin, tässä on vähän sairaalatunnelma...

Kangastilkusta ja vanusta syntyi viidessä minuutissa tyyny. Ompelin siihen ihan oikean tyynyliinan, jossa on tuo taitekin. Pedagoginen tausta-ajatukseni oli, että tyynyn pujottaminen tyynyliinaan on eri hyvää motorista harjoitusta, haa!

Päiväkodin varastosta löytyi kassillinen jämälankoja, jotka kiilto silmissäni nyysin antaakseni niille paremman elämän. Lajittelin ne heti perjantai-iltana paksuuden mukaan kolmeen kasaan ja kävin ohuimpien lankojen kimppuun.

Isoäidinneliöitä on nyt sänkyyn sopivan peiton tarpeiksi, tuo yksi kolokin on jo kuvan ottamisen jälkeen täytetty. Ehkä nuket pääsevät peiton alle pötköttelemään jo ensi viikolla..?

Työavaimet tuottivat minulle ensimmäisellä viikolla päänvaivaa erityisesti hamepäivinä. Avainnauhakin puuttui tältä opelta! Sellaisen askartelin sunnuntai-illan turhautumiseni keskellä. (Tuleva työviikko jänskättää..!)

Jostain muinaisesta työpaikasta pelastin joskus ylimääräisiä avainnauhoja, ja nyt sellainen pääsi mukaan tähän projektiin. Irrotin siitä oleelliset osat ja liitin omaan versiooni. Leikkasin kahdesta erilaisesta kankaasta kaitaletta, jonka kääsin Japanista ostamallani vinokaitaleenkääntäjällä.

Se oli sinänsä ihan näppärä väline, mutta kaitaleet olisivat voineet olla leveämpiä, sillä ainakin tottumattomalla käyttäjällä reunat luiskahtivat helposti vinoon, ja joissain kohdissa käänne oli vähän turhan kapea...

Elokuun ilta yllätti, ompelukoneen ääressä oli tosi pimeää, mikä vaikeutti tämän luirun ompelemista entisestään... En ole varma, kestääkö lopputulos päivänvaloa. Menin vielä valitsemaan mustan langan kirkkaan oranssinkeltaiselle kankaalle... Sauma kiemurtaa järkyttävän ruman näköisenä, mutta ehkä tämä kapistus kuitenkin ajaa asiansa.

Uuden elämäntilanteen aiheuttama hyperaktiivisuus on ainakin tänä viikonloppuna kanavoitu johonkin suht järkevään toimintaan, hurraa!

Terkut Japanista - sälää mielen pintakerroksista

Vietimme (lähes) kolme mahtavaa viikkoa Japanissa. Vietimme suurimman osan ajasta Kiotossa, hiukan alle viikon Tokiossa sekä teimme ystävien kanssa yhden yön road tripin Iseen. Piipahdimme myös Osakassa yhtenä päivänä. Tähän päivitykseen olen haalinut nyt tärkeimmät kielen päällä pyörivät jutut. Ne ovat sinkoilleet matkan aikana päässäni pienenä sekamelskana, joten sellaisena ne nyt putoilevat tähän postaukseenkin!

Kaikissa kaupungeissa kävin lanka-, kangas- tai sadan jenin kaupoissa, kolmeen viikkoon mahtui aika monta shoppailupäivää. Koska ompeluharrastukseni on melko tuore, eikä minulla ole kovinkaan laajaa kangasvarastoa, päätin tällä matkalla hankkia itselleni sellaisen. Japanista löytyykin riittämiin käsityöharrastajan unelmia, paratiiseja ja päiväunia. (Ihan totta, jokaista lajia!) Harkitsen kirjoittavani koluamistani kaupoista lisää. Tietoa löytyi englanniksikin jonkin verran, mutta ehkä joku joskus erehtyy kaipaamaan sitä suomeksikin. Kiva tietysti kirjata myös itselle muistiin niitä nyt, kun vielä muistaa jotain.

Kuva on tietysti taas epätarkka, mutta tässä kangaskokoelmani kotiinpaluun jälkeen:

Lemppareihini kuuluvat ainakin toisessa rivissä äärivasemmalla näkyvä mustapohjainen pisarakangas, jonka ostin kapasta täydellä hinnalla ja kunnon pätkän. (Monet ostoksistani löytyivät jämälaareista ja olivat alennushintaisia.) Siitä suunnittelen mekkoa tai tunikaa. Vähän hintavampia olivat myös sen vieressä olevat vihreä- ja sinipohjaiset kuplakankaat, joiden pallot näyttävät öljyliiduilla piirretyiltä. Samassa rivissä äärioikealla oleva sinipohjainen keltakukkainen kangas tuo jostain syystä mieleeni lapsuuden ja mökin, vaikken muistakaan tätä muistuttavaa kangasta näistä yhteyksistä. Alarivissä oikealla oleva kangas on ainoa ostamani vahakangas (niitä oli tarjolla paljon, ilmeisesti japanissa harrastetaan paljon vahakangaskasseja). Siitä olisi tarkoitus tulla kauppakassi. Ostin samaa eläinkuosista tukevaa kangasta turkoosipohjaisena (kolmas rivi, toinen oikealta), ehkä siitä voi tehdä jotain kassin kaveriksi. Tarkempia lähikuvia kankaista toivottavasti tulee sitten, kun ne löytävät tiensä töihin.

Voisi sanoa, etten koskaan osta lankoja siitä syystä, että ne ovat kivoja. Sen sijaan suunnittelen työn ja hankin sitä varten langat erikseen. Ostin reissusta kuitenkin muutaman kerän muuten vaan, sitä olisi tuntunut synniltä jättää ostamatta yhtään kerää 100 jenin (n. 80 snt) hintaista puuvillalankaa.

Kuvassa näkyvät pampulalangat ovat Avrilin liikkeestä ja kalliimpia. (Mininykeröt, mutta jotain oli pakko saada ihanasta liikkeestä, ja isompia hankintoja en raaskinut tehdä.) Seitsemän keskenään samanlaista kerää ovat maailman pehmeintä lankaa, ja niitä hipelöidessäni kehitin äkkiä päässäni suunnitelman virkatusta, suuresta, ilmavasta, pehmeästä huivista. Malli ei ole vielä osunut silmään, mutta eihän huivin tarvitse ensi talveksi valmistua...

Lentokonepuuhana oli tietysti Totoro-lapaset, sillä matkaohjelmaan kuului myös mielettömän kiehtova Ghibli-museo.

Koneessa olikin tosi miellyttävää neuloa, kun kyynärpäät sai tuettua käsinojiin, eikä mistään tullut palautetta bambupuikoistani. Näiden saaja on jo mielessä, mutta siitä sitten joskus myöhemmin. :)

Ostin muutaman kirjankin, vaikka sanallisista ohjeista ei mitään ymmärräkään. Tämä kirja mainioista huopahahmoista oli pakko saada!

Kaupoista löytyi hämmentävän edullisiakin kirjoja, tämä maksoi 500 jeniä, eli n. 4 euroa. Ennemminkin tätä kyseistä voisi ehkä kutsua vihkoseksi, mutta ohjeet on kuitenkin 70:een pieneen juttuun. Kuvalliset ohjeet ovat työskentelyyn riittävän selkeät ainakin tässä kirjassa. Hankin 100 jenin kaupasta askarteluhuopaa (joka on 100-prosenttista polyesteria, tietysti... :D) sekä kirjontalankoja. Kotona olin iloinen näistä löydöistä, sillä juuri tähän pyrin: Kun saa idean, ei tarvitse lähteä kauppoihin haalimaan tarvikkeita, vaan ne löytyvät kotivarastoista.

Askartelemaan, siis!

Kaavat leikattu. Tällainen tyyppi tulossa! Oli pakko aloittaa kirjan mainioimmasta otuksesta.

Pienten osien leikkaaminen tuntui sujuvan helpoiten näin. Kankaasta haihtuva tussi voisi olla hyvä tässä puuhassa, mutta voitteko kuvitella: sellainen jäi vielä hankkimatta!

Täyttämistä ja ompelua, ompelua ja täyttämistä. Virkkuukoukku oli oiva apuväline käsiä ja jalkoja täyttäessä.

Kirjan tyyppi ja minun tyyppi poseeraamassa vierekkäin! Tomatosta (mieletön käsityökauppakompleksi Tokiossa) ostin noita minimininappeja, ja yksi niistä löysi heti tehtävänsä.

Myös joitain askartelujuttuja tuli hankittua. Nyt minulla on oiva valikoima washi-teippejä! Lisäksi hankin muutaman leimasimen, tarroja ja muutaman kynän (en voi vastustaa Mujin geelikyniä!).

Pääsin jo käyttämään teippejä muuallakin kuin matkapäiväkirjassa. Kiitoskortti naapureille oivasta kasvihuolenpidosta!

Olipa purkaus. Toivottavasti tämä lomapää tästä jäsentyy, sillä työsopimus on allekirjoitettu, ja maanantaina pitäisi selvitä tämän pään kanssa töihin!