Neljä sukkaa neljään jalkaan

Neuloin nämä junasukat jo alkuvuodesta ystävän kaksosille odottamaan heidän saapumistaan. Olivat muuten ensimmäiset junasukkani! Minusta on kivaa tehdä juttuja lahjaksi, sillä ajatukset lähtevät aina kulkemaan kohti lahjansaajaa. Lahjojen tekemisestä saa itsekin iloa, kun ajattelee tärkeää ihmistä lähellään. Näitä tehdessä ehdin lähettää monen monta lämmintä ajatusta odottajan suuntaan.

Lanka on pehmoista Vikingin Baby ullia, sävyt jotain muuta kuin kuvassa :D

Tällä viikolla pääsin sitten ihmettelemään viikon ikäisiä nyyttejä. Yritin ottaa kuvan mallatakseni kokoa: koko koipi mahtuu sukkaan. Se vaan oli vikkelä maidonhimoinen koipi!

Tuoreet vanhemmat olivat saaneet kauniita onnittelukimppuja. Lämpimiä värejä, lämpimiä sukkia!

Nämä sukat lämmittävät toivottavasti vielä ensi talvenakin!

Uusi vuosi, uudet sukat

Niin, alkaahan tällä vuodella olla jo ikää. Mutta sukat on melko uudet, tänään ensimmäistä kertaa oikeassa käytössä! Toki ne valmistuivat jo parisen viikkoa sitten, mutta neljän langanpätkän päätteleminen sekä sukkien höyryttäminen saattaa joskus viedä kaksi viikkoa...

Nimesin nämä uuden vuoden sukiksi, sillä laitoin sukat alulle, kun viime vuotta oli muutama tunti jäljellä. Joululomalaisen neulontahimo oli niin paha, että minä neuloin "vielä yhden kerroksen", kun muut jo nauttivat kuohuvaa ja tiirailivat raketteja lasiverannalla. (Minäkin onneksi maltoin mukaan ennen kuin vuosi vaihtui!)

Malli on maailman hienoimmasta sukkakirjasta, jonka sain äidiltä joululahjaksi. Stephanie van der Linden: Op-Art Socks – Creative effects in sock knitting=parhautta! Mielettömän hienoja, optisten harhojen inspiroimia malleja, sekä kirjo- että pintaneuleita.

Langan (Austermann Step) ostin syksyllä Kouvolasta ja tuumasin, että tästä langasta tulee sukat _minulle_. Sukkia on tullut neulottua yksi jos toinenkin pari, mutta edellisistä itselle neulotuista on aikaa jo kymmenisen vuotta. (Ne ovat vielä käytössä, lisäksi olen saanut parit lahjaksi, joten on tässä silti villasukissa pysytty!) Huomasin, että tämä violetinkirjava lanka sopisi paksuudeltaan näihin sukkiin ja päätin mystisen näköisestä kaaviosta huolimatta toteuttaa projektin. Mallin nimi on Crest.

Projektihan siitä tuli. Ensimmäinen sukka valmistui (kaiken muun lomassa) hitaasti, toinen huomattavasti nopeammin. Ohjeessa neuvotaan neulomaan sukat pyöröpuikolla, mutta minä neuloin sukat perinteiseen tyyliin viidellä puikolla (ihanilla Knit Pron Symfonie Wood -puikoilla, jotka ovat sekä miellyttävät että kauniit – mun uudehkot lempparit, joista en enää luopuisi!). Paitsi kärkiosan tein kolmella puikolla, niin että kuvio oli helpompi tehdä. (Tässä kuvassa on värit ihan pielessä, oivoi.)

Hankin avuksi Cloverin palmikkopuikon. En ole juurikaan harrastanut pintaneuleita, mutta tässä sitä nyt sitten on.

Nämä sukat toivat kyllä vaihtelua tavissukkien neulojan elämään – näissä on jännä, hienosti istuva kantapääkin!

Ihan luksussukat, ohuet ja pehmoiset! (Ehkä sen takia näistä tulee näin epätarkkoja kuvia, kun pinta on vähän pörröinen, äh...) Tosin ensimmäisen varren jälkeen totesin, että tässä mallissa olisi kannattanut käyttää yksiväristä lankaa. En jaksanut peruuttaa enää, EI HAITTAA! Tästä kirjasta taidan tehdä parit muutkin sukat, eli jatkoa seuraa! (Joskus!)

Sukat heräsivät kesäunilta

Viime jouluna annoin kytylleni (googlaapa se!) lahjaksi villasukat. Puoliso tilasi heti samanlaiset. Ryhdyin laiskahkosti tuumasta toimeen, mutta sain kuin sainkin sukat tehdyksi kevään loppupuolella. Lopputulos oli jotain käsittämätöntä – sukat olivat aivan liian suuret puolisolleni. (Kuviakin varmasti otin todisteeksi, mutten löytänyt niitä, hmm.) Otti niin kovasti päähän, että heitin muuttokiireiden keskellä niin sanotusti (päätellyt ja höyrytetyt!) sukat kehään.

Syksy (kyllä, elän edelleen syksyä) on ollut leuto, joten tuhteja kirjoneulesukkia ei ole toistaiseksi tarvinnut. Joulupäivänä purin sukkien kärjet ja neuloin ne oikean kokoisiksi. Nyt saisi pakkaset tulla!

Poimin silmukat ennen purkamista, niin ei tarvinnut stressata siitä lankoja kiskoessa.

Kärjestä tuli yhden raidan verran lyhyempi.

Malli on Novitan sukkalehden malli v. Olen kaavaillut itsellenikin tällaisia, mutta vähän pirtsakamman värisiä.

(Kärkikavennus ei ole maailman kaunein, kun halusin jatkaa kuviota vielä yhden raidan verran kavennuksista huolimatta.) + (Toinen hurraa uudelle iPodille!)

Auta neulomalla - kesken jäi!

Sinne se jäi minun sukkani keskeneräiseksi maanantaina!

Menkäähän sunnuntaina tai maanantaina neulomaan loppuun! Ja jos joku on jo ennättänyt tämän viimeistellä, niin eiköhän sieltä löydy vielä muita keskeneräisiä sukkia ja lapasia. Tai sitten kyhäät vaikka vauvan sukat kasaan.

MadeBy Helsingissä neulotaan SPR:lle sukkia vielä parina päivänä, tarkempia tietoja voit vilkaista esim. edellisestä postauksesta!

Auta neulomalla MadeBy Helsingissä

MadeBy Helsingissä voi käydä viihtymässä ja auttamassa SPR:ä! Kävimme maanantaina ystävän kanssa neulomassa sukkaa MadeByn kivassa työpajanurkkauksessa. (Myymäläkin vaikutti kivalta, mitä nyt ehdin neulomiselta vilkuilla! Huomenna taidan tehdä vähän joululahjaostoksia siellä.)

Novita on sponssanut lankoja, joista voi käydä neulomassa omat sukat tai lapaset, tai jatkaa korista löytyviä keskeneräisiä.

Raitaa!

Sinne se jäi odottamaan, sillä huomenna menemme jatkamaan!

Mukaan ehtii vielä huomenna 9.12., sunnuntaina 15.12. sekä maanantaina 16.12. Lisää infoa fb-eventistä tai MadeByn blogista.

T:n villasukat – Luovuushaaste, osa 1

Sinäkin varmaan törmäsit alkuvuodesta Facebookissa siihen luovuushaasteeseen, jossa sai ilmoittautua antamaan tämän vuoden aikana viidelle ihmiselle jotakin itse tehtyä. Minä lupasin osallistua, ja viisi innokasta ilmoittautui (ja samalla otti itsekin haasteen vastaan). Olen kyllä puurtanut parinkin jutun kimpussa, mutta tämä on prosessi..! (Ja ne loput neljä asiaa valmistuvat kyllä tämän vuoden aikana!)

Sitkeä flunssani auttoi tämän ensimmäisen valmistuneen tuotteen edistymisessä. Minä, kirjoneulesukat ja Candlefordin postineiti. Muutaman päivän ajan olimme erottamaton kolmikko. (Seurueessa oli yksi kuokkavieras, se kirottu flunssa.) Ajatuksessa yhdistyi monta langanpätkää. Mitä tehdä opiskelukaverille, joka on myös aloittanut työt lastentarhanopettajana? Villapaidasta jäi yli Nalle-lankaa. Mitä jokainen päiväkodissa työskentelevä TARVITSEE? Millaisia ohjeita Novitan sukkalehdestä löytyy Nallelle? Solmin langat yhteen ja löysin itseni tutkimasta edellä mainitun lehden ohjetta g, pienikuvioinen kirjoneulesukka. Tykkään kirjoneuleista, enkä ole näpertänyt sellaista aikoihin. Tuumasta toimeen, ja se oli kyllä kivaa!

Olen tehnyt sukkia lähinnä sillä ohjeella kuin ala-asteaikoina mieleeni syöpyi. Joustinneulevarsi, vahvistettu kantapää, sädekavennus. Kirjoneuletta tai raitoja. Viime aikoina olen uskaltautunut tekemään parit ihan ohjetta lukien, se on ihan virkistävää, sillä silloin tulee kokeiltua välillä uusiakin tekniikoita. Tämän sukan erikoisuus (kirjoneulekantapään lisäksi) oli kärki, jossa tehtiin nauhakavennus ja loput 20 silmukkaa silmukoitiin kiinni. En ollut ennen tehnyt moista.

Ohjeessa käskettiin ottamaan silmukat apulangalle. En tajunnut, googletin. Löysin Käspaikan (vai Punomoko se on?) ohjeen. Suoraan puikolta silmukoinnista sanottiin, että "tämä silmukointitapa on hankala ja vaativa". Siis juuri minua varten! (Eikä ollut vaativa ainakaan tämmöisen pienen pätkän silmukoinnissa.)

Kärjestä tuli hitsin siisti, ja tykästyin tähän tyyliin heti. (Nuo löysät silmukat tuolla vasemmalla osoittautuivat kerroksen viimeisiksi silmukoiksi, ja sain kiristettyä ne tasaisiksi kuvan ottamisen jälkeen. Kröhm.)

Valmista tuli! Olisivat sopineet omaankin jalkaan. :)

Kaveri oli kipeänä, joten tapojeni vastaisesti päättelin ja höyrytin sukat ihan melkein saman tien, jotta sain ne postiin piristämään sairasta karhunpoikaa.  

Bonukseksi tein fb-henkisen kortin. Supersalaisen viestin tosin kirjoitin vasta sitten, kun olin ikuistanut tämän hienouden.