Jokavuotinen ongelma löytyi taas nenän edestä. Uusi kalenteri tarvitaan – mutta millainen?! Ylioppilaskunnan tarjoama vaihtoehto on ollut kelpo, mutta sitäpä ei ole enää minulle tarjolla. Aloitan huomenna (!!!) aikuisten työt, joten ajattelin, että tarvitsen myös aikuisten kalenterin. Syksyllä olen aina kovin innoissani, se tuntuu uudelta alulta ja silloin on ihanaa kaivella työväenopiston sivuilta uusia harrastuksia talvea varten. Sen vuoksi lukuvuosikalenteri sopii minulle. On ihanaa olla olevinaan suunnitelmallinen ja merkitä puhtaille sivuille uusia juttuja! Vuoden vaihtuminen ei saa minussa aikaan vastaavanlaisia fiiliksiä. Vaan elokuu!
Olen tosi kranttu kalenterien suhteen. Tämä ominaisuus juontaa kaiketi juurensa teinivuosiin, kun nysväsin vuoden aikana kalenterin parissa lukemattomia tunteja. Se ei ollut vain käytännöllinen esine, johon merkattiin harrastukset ja muut aikataulut, vaan jotain kalenterin, päiväkirjan ja scrap bookin välimaastosta. Sen vuoksi sen tuli myös olla heti alkuunsa silmää miellyttävä ja inspiroiva.
Akateemisen kalenterihylly tuli koluttua melko nopeasti läpi, sillä löysin melkein kaikista vaihtoehdoista heti jotain "vikaa". Lastentarhanopettajana minun on tarpeellista tietää nimipäivät ja
kansalliset juhlapäivät, joten kotimaisuus oli ehdoton edellytys. Päädyin Ajaston Wega-kalenteriin, sillä sen asettelu on täsmälleen sama kuin HYY:n kalenterin, mutta sivut on venytetty A5-kokoon. Hyväksi havaittu systeemi pienellä lisätilalla, kelpaa! Wegaa myydään pakettina, jossa on kannet ja itse kalenteri. Lisäksi myydään pelkästään kalenteria, jonka voi sitten sujauttaa jo olemassa oleviin kansiin. Kansia vilkaistessani totesin, että en minä nyt NIIN aikuista kalenteria kaipaa, ja päädyin ostamaan pelkän täytteen. Näin heti tilaisuuden ompeluprojektiin!
Täytepaketin kannet ovat tietysti todella löperöt. Tutkailin kartonki- ja pahvivarastojamme, mutta niistä ei löytynyt mitään varteenotettavaa. Niinpä uhrasin uskollisen, muovisen reseptikansioni ja leikkasin siitä oikeankokoiset tukipalat kansiin liimattaviksi. (Tässä olisi ollut tietysti oiva kierrätyshetki, mutta eipä löytynyt varastoista tarpeettomia muovinkappaleita... Mutta nyt löytyy! :P)
Kankaat valitsin tietysti Japanin-tuliaisista!
Mallasin tukipaloille oikean koon kansista ja leikkasin mattoveitsellä.
Oma ajatukseni oli kiinnittää muovit kaksipuoleisella teipillä. Sitä ei kuitenkaan ollut meillä, ja puoliso ehdotti spary-liimaa. Toimii varmasti hyvin, ja oletettavasti irtoaa vuoden päästä tarvittaessa seuraavaa kalenteria varten.
Pilkkukangas tuli kansien "vuorikankaaksi". Tuumasin, että kaksinkertainen kangas on kestävämpi ja tukevampi, ja lopputuloksesta tulee siistimpi. Pilkut pilkistävät vain hiukan kalenterin alta.
Fiilistelen vielä hiukan lemppari-ruusukangasta!
Taskujen reunan ompelu, oikeat puolet vastakkain, surrurrur. Sovitus ja viimeisen sivun ompelu kiinni sekä ompeleet ympäri.
Valmis!
Kaverikuva vanhan kalenterin kanssa. Edelliset kannet tein työväenopiston kirjontakurssilla, kun kokeilimme vohvelikirjontaa. Nämä ovat palvelleet puolitoista vuotta, mutta pehmeä puuvillalanka on jo aika kulunutta ja nyppyistä. Oikea aika vaihtaa uuteen!
Huomenna sitten töihin, kääk!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti