Joululahjat

Näin vuoden viimeisenä päivänä, hyvin levänneenä, on syytä vilkaista vielä joululahjapajaan.

Saumuristani innostuneena päätin ommella lapasia jostain kivasta neuloksesta. Murun neulokset olivat mielessä ja googlailin niiden myyjää netistä. Silloin törmäsin ihaniin Vanja Sea -neuloksiin ja tilasin niitä läjäpäin. (Sivumennen sanoen toimitus oli nopea, neulokset tuntuvat laadukkailta ja ovat kauniita!)

Kaavat löysin Mallikelpoinen-blogista. Testasin sekä istuvampaa lapasta että peruslapasta, ja päädyin askartelemaan peruslapasia, sillä niissä on yksi sauma vähemmän ja malli on muutenkin oiva. Mallikelpoisen tutoriaaleista löytyy hyvät ohjeet ompeluun.

Vuoriksi ostin collegea, jonka nurja puoli on oikein pehmoinen. Muutamaan pariin riitti vuoriksi pala fleeceä, jonka sain ystävältä joskus. Lapastehtaassani valmistui lapasia yli kymmenen paria, joten pidin järjestystä yllä pyykkipoikien avulla. Mielestäni kaava oli suht nafti. Ihmisten käsien kokoa on muuten kamalan vaikea arvioida! Osaan leikkasin enemmän tai vähemmän saumanvaroja mukaan, ja yritin jättää vuoripalat aavistuksen pienemmiksi niin, että lapaset asettuvat nätisti.

Kolme paria uunista ulos! Minullekin piti riittää, mutta en kylläkään ole vielä saanut omiani valmiiksi.

Testing, testing!

Jotain sentään neuloinkin. Sain anopilta viime vuonna lahjaksi Dermosilin lahjapakkauksen, jossa oli käsityökäsivoide (hih!) ja yksi kerä Novitan Hile-lankaa. Päätin laittaa langan kiertoon takaisin päin pipona, jonka ohjeen löysin Novitan sivuilta.

Malli on simppeli, mutta tosi nätti, sekä helppo ja nopea neuloa. Pipojen neulomista olen vältellyt kautta aikain, mutta tämä onnistui kyllä kerralla. Tosin tein tietysti omaan päähäni sopivan, joten tästä taisi tulla kantajalleen vähän reilu, mutta se ei mielestäni tällaisessa pipossa haittaa.

Pari paperitähteä pääsi vielä pieneksi joulumuistamiseksi.

Paketoiminen on yhtä kivaa kuin lahjojen antaminen! Ja lapasista sai aikaan nättejä pitkulaisia paketteja.

Nyt on karistettu tämän joulun pölyt kannoilta. (Vaan ei kuusenneulasia; niitä pieni joulukuusemme saanee karistaa nurkassaan ensi vuoteen saakka... Ja suklaissakin on vielä tekemistä!)

Loman kunniaksi otin puikoille seuraavan suuren neuleprojektin, edellinen valmistuu toivottavasti heti alkuvuodesta... Sitä odotellessa: hyvää uutta vuotta ja poks vaan!

Vielä 29!

Neulatyynyn hiljaiselo loppukoon n-y-t NYT! Viikonloppuni on yhtä juhlaa, sillä täytän huomenna 30. Kertaalleen jo juhlittiin, ja huomenna perheen kanssa lisää. Päätin juhlia myös tekemällä pitkästä aikaa päivityksen, joka on ollut aikeissa viikosta toiseen!

Kevät on tullut, mutta nyt on esiteltävä pari viime kuun puolella valmistunutta talvista neuleasustetta. Nämä laitettaneen tämän jälkeen kaappiin odottelemaan syksyä. Mainitsemisen arvoista muuten on, että näiden töiden myötä liityin vihdoin Ravelryyn! Olen vähän vältellyt sitä, sillä arvasin, että sen selailuun saa kulumaan tuntikausia (mikä piti paikkansa etenkin alkuun).

Löysin Leftie-huivin ohjeen jo kauan sitten ja se jäi to do -listalle odottelemaan oikeaa hetkeä. Päätin lopulta, että ystävältä jo kauan sitten saamani ihana Jitterbug-lanka olisi tähän projektiin oiva. Lanka on niin herkullinen, että se olisi tuntunut menevän hukkaan sukkalankana. Sukat ovat monesti piilossa kengissä ja kuluvat käytössä, huivi ei niinkään. Paria Jitterbugille oli vaikea löytää, kuten jo Kädentaitomessuista kertovassa postauksessani kirjoittelin. Avuksi löytyi tietysti toisenvärinen Jitterbug.

Tätä lankaa on muuten tosi miellyttävä neuloa. Ja etenkin tuota violettia! Violetista on tullut vaivihkaa mun guilty pleasure..! En ole koskaan ihmeemmin välittänyt siitä, ja luulenpa, että tämä lanka on ollut porttina violettiin. Tässä on lisäksi kaikkia mahdollisia muitakin ihania värejä ja neulominen oli tosi tyydyttävää, kun eriväriset kohdat asettuivat kauniisti päällekkäin. Huivin ohje on simppeli ja lopputulos on mielestäni tosi kaunis. Tekee mieli tehdä erivärisiä versioita Leftiestä!

Monet käsityöni tuovat mieleen jonkun tietyn tv-sarjan, jota olen katsellut vaikka Netflixistä työtä tehdessäni. Tästä tuli mun Au pair-huivi. :D Koko sarja on näemmä edelleen katsottavissa Areenassa. Siitä vaan! (Köh, talking about guilty pleasures...)

Huivi asettuu kaulaan tosi kauniisti.

Hieno tuli, muttei päässyt vielä oikeaan käyttöön, kun ehdin vaihtaa jo kevyempiin huiveihin.

Toinen hiljan valmistunut projekti on pipo, jota jo ehdin manata jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Leftien jäljiltä jäi melkein kokonaisen oloinen kerä vihreää Jitterbugia, ja keksin, että näistä langoistahan saisikin mainion Wurmin. Tähänkin ohjeeseen olen törmännyt useasti ja miettinyt, että tässä voisi olla minunnäköiseni pipo.

Jitterbug on piirun verran ohuempaa kuin turkoosi Uncommon Threadin Merino Sport -lanka, mutta se ei haitannut, etenkään kun ohuempi lanka oli tuo, jolla neulottiin oikeat raidat. Vilkaiskaapa muuten The Uncommon Threadin sävyjä. Ei voi kuin huokaista, ah mitä herkkuja! Näitä myy onneksi Suomessa ainakin Titityy. (Ja hinnat aiheuttavatkin sitten seuraavan huokaisun... Mutta aina ei tarvitse neuloa kaikkea kolme kerää kympillä -langoista, eihän!)

Tein kavennuksia lopuksi vähän enemmän kuin ohjeessa neuvottiin. En nyt tiedä, oliko se hyvä vai huono ratkaisu. Pipon kärkeen tulee tuommoisia taitoksia, jotka häiritsevät minua, mutta ehkä ne pehmenevät käytössä?

Tein reunan ohjeen mukaan, eli neuloin resorin päätteeksi ensimmäisen kerroksen kiinni tuohon resorin viimeiseen kerrokseen. Olisi pitänyt ommella reuna kiinni vasta lopuksi, sillä taitos meni silmukan tai parin verran vinoon, ja nyt se resori vetää sitten vinoon aina ja ikuisesti, ellen neulo koko pipoa uusiksi (mitä en perfektionismistani huolimatta aio tehdä!). Pipo olisi saanut puolestani olla hitusen löysempikin, mutta ehkä se lerpahtaa sopivasti käytössä. Se jää nähtäväksi ensi talvena.

Seuraavaksi jotain vähemmän talvista!

PS. Sain ystäviltä lahjaksi Virkkuri 2:n! Tekee mieli tarttua jo koukkuun! Kiitos (tulevat) keski-ikäiset ystäväni!

Pipoja, pipoja – Luovuushaaste osat 2&3

Luovuushaaste 2013 – hetkinen, tämänhän piti olla jo menneen talven lumia (eiku viime vuoden vesisateita)... Sanoisinko, että ylitin itseni, kun viisi itse tehtyä asiaa valmistuivat viime vuoden puolella. Luovuttamatta on edelleen kaksi...

Nämä kaksi pipoa sentään sain käsistäni viime vuoden puolella (siis vuoden toiseksi viimeisenä päivänä), tämä päivittäminen vain tökkii. Syytän lomaa: päivät lipuvat ohitse aivan huomaamatta ennen kuin oikeastaan edes alkavat! Ohje oli taas se sama Novitan.

Tämä violetti pipo lähti postissa entiselle työkaverille Janinalle. Oikeastaan väri valikoitui Janinan pipoon sillä perusteella, että värin nimi on Luumu! (Tärkeä asia, jonka unohdin tietysti saatteessa kertoa.)

Sinisen pipon sain ojentaa saajalle E:lle ihan itse.

  

Violetti pipo valmistui oikeastaan jo keväällä, jolloin tuumasin, että eihän sitä nyt enää tarvitse, lähetän sen sitten syksyllä. Ja, noh, syksyähän tässä edelleenkin elellään, ainakin säiden puolesta.

Vihreänkirjavan langan ostin erästä huivia varten, mutta totesin sen sitten kuitenkin olevan liian ohutta kaveriksi ajatellun langan kanssa. Siitäpä tuli ihanat tupsut näihin pipoihin!

 

Tajusin vasta näitä kokeillessani, että omaan pipoon virkkasinkin muinoin kapeamman lipan, kun ohjeen mukainen lippa näytti mielestäni oudolta (/en osaa tehdä sitä oikein). Enpä jaksanut näitä enää muuttaa, mutta ihan hyvät lipat nämäkin kai ovat.

E:n lippapipa

Virkkasin viime talvena itselleni lippapipon Kelosta Novitan omalla ohjeella. Se oli ensimmäistä kertaa tänä syksynä päässäni, kun työkaveri tuli kysymään, että mistä noita saa. No minulta! Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, Kelo on lopetettu, mutta ainakin kuukausi sitten sitä vielä löytyi Eurokankaasta. (Tietysti pipon voi virkata suunnilleen mistä tahansa langasta, mutta itse olen laiska ja haluton säätämään silmukoiden määrää virkatessa, kun en ole sitä niin paljon tehnyt.)

Pipo valmistui jo tovi sitten, mutta neljä sairastettua flunssaa ovat tainneet viedä voimia bloggaukselta. Pipo on jo päässyt onnellisesti saajan päähän, mutta kuvat muistin onneksi napata ennen kuin annoin sen eteenpäin.

Testasin tässä muuten ensimmäistä kertaa (Japanista ostamaani!! Joko kyllästytte? :D) tupsukehikkoa.

Tupsuun käytin Seitsemää veljestä.

Omaan lippapipooni olen tehnyt tupsun Nallesta, se on ihanan tiivis, melkein pallo.

Tästä tupsusta tuli harvempi. Olisi pitänyt laittaa enemmän lankaa, sillä olisin halunnut tupsusta tiiviimmän ja pörröisemmän.

Siellä se keikkuu!

Lippa virkataan pienemmällä koukulla, ja siitä tuleekin aika tiivis ja tukeva. Silti sitä saa aina olla vähän oikomassa. Mutta hyvä pipa se on yhtä kaikki!