Eskariavaimenperä

Blogin perusteella en ole tehnyt kesän aikana käsitöitä laisinkaan, mutta totuus on, että alkukesän väsymys pakotti pitämään blogitaukoa, ja sitten kun raportoitavat projektit kertyivät, muutuin aikaansaamattomaksi.

Elokuu edustaa minulle vahvemmin uutta ja alkua kuin vuodenvaihde. Elokuussa alkaa koulu ja harrastukset. Loman jälkeen voi tarttua arkeen tiukasti ja päättäväisesti, tai ainakin sopii yrittää. :D

Itse vaihdoin työpaikkaa ja hankin kärkitossut, uutta siis piisaa sekä töissä että harrastuksissa. Pieni iso kummityttöni aloitti tällä viikolla eskarin, ja halusin antaa hänelle kannustukseksi jotain pientä. Päädyin avaimenperään, jonka voi vaikka kiinnittää eskarireppuun.

Leikkasin huovasta (tai siis oikeastaan tämä on kyllä polyesteria tai vastaavaa, mutta näyttää huovalta) a-kirjaimen sekä pyöreän läpyskän, jonka on tarkoitus esittää nappia. Hahmottelin muodot ensin paperille.

Leikkasin valitsemastani kankaasta pienet palat, sekä kiinnisilitettävästä tukikankaasta avaimenperän kokoisiksi muotoillut palat. Silitin tukikankaan kiinni kankaaseen.

Haastavin osuus oli "huopa"palasten ompeleminen käsin kiinni kankaaseen. Näin sain tähän projektiin sen ällöämäni _käsityön jäljen_... Käsin ommeltujen tikkien tulisi ehdottomasti näyttää erehdyttävästi samalta kuin tehdasmassatuotannon tuottamat konetikkaukset :D

No, a näyttää a:lta ja nappikin ehkä jonkun silmään napilta...

Leikkasin kankaat muotoonsa sekä taittelin ja ompelin kankaasta lyhyen nauhan avainrengasta varten.

Ompelin avaimenperän kasaan niin, että nauha jäi ompeleen väliin.

Täyttöaukosta vanut sisään, ja kököillä pistoilla (voihan käsityön jälki sentään!) aukko kiinni.

Avainrengas lenkkiin kiinni, ja valmista tuli!

Pieni kortti mukaan.

Paljon onnea eskaritielle kaikki pienet isot eskarilaiset! Hyvää kouluvuotta kaikille koululaisille, sekä erityisesti opeille :)

Tuplamaisterin valmistujaispussukka

Ystävä valmistui toistamiseen maisteriksi. Tilaisuus kaipasi pikaisesti valmistuvaa lahjaa, sillä tämäkin ope on ollut toukokuun lopun kunniaksi puhki. (Niin puhki, että tämän tekstin postaamiseen meni viikko...)

Aiemmin hyväksi havaittu pussukka nousi mieleen. Väsynyt pää virkistyi taas omia kangasvarastoja penkoessa. Muut välineet tosin olivat vähän "hukassa" keväisen "järjestelyn" jäljiltä... Lopulta kaikki tarvittava löytyi.

Erään Helmin tekstaaman mahtavan ja rohkaisevan kangasmerkin hankin joulumyyjäisistä. Tämä lausahdus sopii pussukan omistajalle mainiosti. Ystäväni on niin ihailtavan viisas, että toivon hänen lukevan tämän ennemminkin toteamuksena ja muistutuksena kuin kannustuksena <3

Silitin merkkiin tukikankaan kiinni ja kanttasin siksakilla. Ohuen kankaan kanssa tämä oli vähän hankala vaihe (kun neula jäi jumittamaan, hengitin syvään, luin tekstin ja mietin, että melkein jopa pystyn tähänkin!). Paikkailin paikoin kehnoa jälkeä ompelemalla merkin käsin kiinni.

Lankana käytin huippua pätkävärjättyä ompelulankaa (no siis Japanista jälleen).

Pussukan sisään hankin vielä lahjakortin. Onnea, tuplamaisteri S!

Housujen paikkaamista

Voihan voi, kaapissa on muutamatkin housut, mutta housunpolvet joutuvat koville päiväkodissa! Polvessa on siis reikä.

Mietin, onko oikeaoppista tapaa paikata housuja. Ainakin googlaamalla löytyi mainio vinkki, että housut kannattaa ratkoa sivusta auki. Ilman tätä olisin saattanut kokeilla ujuttaa lahkeen ompelukoneeseen ja sen sijaan ratkoa hermoni.

Toisessa polvessa oli reikä, toinen oli muuten vain kulunut. Päätin varmistella hommaa, ja ompelin housujen sisäpuolelle paksusta farkusta paikan. Reijän kohdalle tuli vähän lisäompeleita.

Ratkotun sivusauman kautta ompeleminen kävi suht helposti.



Valitsin söpöyslinjan, eli MANSIKOITA! Hahmottelin kaavapaperille sopivan kokoisen paikan muodon. Taitoin sen vielä neljään osaan, jotta sain trimmattua siitä symmetrisen. Leikkasin paikan kokoiset palat kiinnisilitettävästä tukikankaasta ja silitin ne valittuun kankaaseen kiinni.

Hahmottelin kangaskynällä paikan ääriviivat kankaan oikealle puolelle, sillä en yleensä onnistu saamaan ompeleen nurjasta puolesta yhtä siistiä kuin oikeasta. Sitten surautin tiheällä siksakilla paikan ympäri.

Leikkasin paikan irti mahdollisimman läheltä ommelta. Neulasin kiinni housuun ja ompelin ympäri.

Sivusaumat vielä kiinni ja ta-daa! Päivän testikäytön jälkeen totean, että paikat voisi ommella ympäri kahteen kertaan. Sijoitin ompeleen mahdollisimman lähelle reunaa, mutta meni parissa kohtaa vähän liiankin likelle, joten molemmat paikat irvistävät vähäsen. Mutta iloiseksi tulin silti, ja olo on kuin olisi saanut upouudet housut!

Onnea, epäonnea ja urpoutta

Vuoden alkupäivät menivät käsityöturhaumuksen parissa. Näin kävi tunikan raglan-hihalle:

Sitä ei ole! Hihalisäysten toinen puoli puuttuu. (Vasemmalla näkyvät lisäykset ovat osa ihanan Laneway-tunikan etuosan kuviointia.) Sen siitä saa, kun tavaa englanninkielistä ohjetta vajavaisin taidoin (tai älynlahjoin) eikä mieti, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Ei auttanut kuin aloittaa alusta, jolloin ryhdyin tekemään samaa mokaa uudestaan, argh! Kolmas kerta toden sanoo, ja nyt puikoilla on hentoinen alku tunikaa, joka toivottavasti valmistuu viimeistään ensi vuonna, heh.

Heti alkuvuodesta pari ystävää täytti pyöreitä. Niinpä lapastehtailuni jatkui. Viimeisen violetin Ilta-neuloksen palan kanssa kävi pöllösti. Mittailin ja asettelin: kyllä se hyvin riittää. Ja sitten huomasin sommitelleeni päin honkia! Ota tuosta nyt sittten reilut saumanvarat...

Pulma ratkesi leikkaamalla pokkana yksi pala vaakasuuntaan, mutta ei sitä kukaan huomaa. (Eihän, Taruseni? <3)

(Tylsä neuloihin liittyvä sivujuoni, mutta ehkä joku satunnainen lukija osaakin vastata ihmetykseeni:)
Toisetkin lapaset syntyivät. Näiden molempien kanssa päänvaivaa tuottivat saumurin yhtäkkiset hyppytikit ja yhden langan hyppääminen kokonaan pois tikistä. Mietin, mahtaisiko olla kyseessä vääränlaiset neulat. Saumurin manuaalissa neuvotaan käyttämään 130/705H-neuloja, mutta minun neuloistani puuttuu tuo H numerosarjan lopusta. Saumurin mukana tulleet neulat ovat tietenkin olleet oikeanlaisia. Yritin tuloksetta googlailla H:n merkitystä ja kyselin sitä Eurokankaastakin, mutta tämä on jäi toistaiseksi mysteeriksi...

Itse syntymäpäiväjuhlat kuitenkin paransivat huomattavasti elämänlaatuani vuonna 2015. Toisissa juhlissa pääsi tanssaamaan villasukat jalassa, toisissa puuhaamaan innostavia juttuja.

T a i k a t a i k i n a a a a !!!

Muovailemani kala, joka palautti uskon itseeni.

Ja kuinka parhaat on synttärit, joilla on neulontapiste!

Päätin vetää syvään henkeä ja toteuttaa taas pari pienempää projektia. Tyydyttävää, kun puikoilta tai koukulta tipahtaa välillä jotain valmista. Niistä lisää, kunhan tuotteet pääsevät muuttamaan oikeisiin koteihinsa.

Joululahjat

Näin vuoden viimeisenä päivänä, hyvin levänneenä, on syytä vilkaista vielä joululahjapajaan.

Saumuristani innostuneena päätin ommella lapasia jostain kivasta neuloksesta. Murun neulokset olivat mielessä ja googlailin niiden myyjää netistä. Silloin törmäsin ihaniin Vanja Sea -neuloksiin ja tilasin niitä läjäpäin. (Sivumennen sanoen toimitus oli nopea, neulokset tuntuvat laadukkailta ja ovat kauniita!)

Kaavat löysin Mallikelpoinen-blogista. Testasin sekä istuvampaa lapasta että peruslapasta, ja päädyin askartelemaan peruslapasia, sillä niissä on yksi sauma vähemmän ja malli on muutenkin oiva. Mallikelpoisen tutoriaaleista löytyy hyvät ohjeet ompeluun.

Vuoriksi ostin collegea, jonka nurja puoli on oikein pehmoinen. Muutamaan pariin riitti vuoriksi pala fleeceä, jonka sain ystävältä joskus. Lapastehtaassani valmistui lapasia yli kymmenen paria, joten pidin järjestystä yllä pyykkipoikien avulla. Mielestäni kaava oli suht nafti. Ihmisten käsien kokoa on muuten kamalan vaikea arvioida! Osaan leikkasin enemmän tai vähemmän saumanvaroja mukaan, ja yritin jättää vuoripalat aavistuksen pienemmiksi niin, että lapaset asettuvat nätisti.

Kolme paria uunista ulos! Minullekin piti riittää, mutta en kylläkään ole vielä saanut omiani valmiiksi.

Testing, testing!

Jotain sentään neuloinkin. Sain anopilta viime vuonna lahjaksi Dermosilin lahjapakkauksen, jossa oli käsityökäsivoide (hih!) ja yksi kerä Novitan Hile-lankaa. Päätin laittaa langan kiertoon takaisin päin pipona, jonka ohjeen löysin Novitan sivuilta.

Malli on simppeli, mutta tosi nätti, sekä helppo ja nopea neuloa. Pipojen neulomista olen vältellyt kautta aikain, mutta tämä onnistui kyllä kerralla. Tosin tein tietysti omaan päähäni sopivan, joten tästä taisi tulla kantajalleen vähän reilu, mutta se ei mielestäni tällaisessa pipossa haittaa.

Pari paperitähteä pääsi vielä pieneksi joulumuistamiseksi.

Paketoiminen on yhtä kivaa kuin lahjojen antaminen! Ja lapasista sai aikaan nättejä pitkulaisia paketteja.

Nyt on karistettu tämän joulun pölyt kannoilta. (Vaan ei kuusenneulasia; niitä pieni joulukuusemme saanee karistaa nurkassaan ensi vuoteen saakka... Ja suklaissakin on vielä tekemistä!)

Loman kunniaksi otin puikoille seuraavan suuren neuleprojektin, edellinen valmistuu toivottavasti heti alkuvuodesta... Sitä odotellessa: hyvää uutta vuotta ja poks vaan!

Tyynyliina

Löysin viime vuoden reissulla Japanista (Muji!<3) mainion tyynyn. Siis sellaisen, jonka voi laittaa päänsä alle yöunien ajaksi. Täyte on jotain jännää putua, ei mitään pehmoista. Niinpä tyyny on tosi jämäkkä olematta kuitenkaan kova, ja säilyttää muotonsa koko yön tukien pään asentoa. Juuri sitä, mitä vaivainen niskani tarvitsee!

Tyyny on kuitenkin hassun pieni, vain n. puolet normaalista tyynystä. Tähän saakka olen laittanut sen tavalliseen tyynyliinaan ja taittanut ylimääräisen kankaan tyynyliinan sisään. Pitkän aikomisen jälkeen armas saumurini sai minut tarttumaan toimeen ja ompelemaan pikku tyynylleni sopivan tyynyliinan!

Tehtävään täydellinen Muumi-kangas (Finlaysonin Satumuumi) löytyi taannoin Kässämarttojen käsityötarvikekirppikseltä. Näin sen heti mielessäni uudessa olomuodossaan, kun bongasin sen kirppispöydässä. Kokokin oli lähestulkoon sopiva, yllä olevassa kuvassa näkyy jämät, eli kapea suikale alareunasta sekä pieni pala, johon osuu käyttökelpoinen kohta kuviosta.

Puhtaat lakanat ja uusi Muumi-tyynyliina, viime yönä nukutti hyvin!

Aviomiehen kauhu: swantsit!

Tämä äänetön ope vietti eilen saikkupäivää kotona. Voimia onneksi piisasi sen verran, että jaksoin puuhailla kaikenlaista (esimerkiksi piparitaikinan!). Illalla tuli impulssi tutustua vihdoin tarkemmin (puoli vuotta sitten saamaani!) saumuriin ja langoittaa se. En tiedä, mikä nuutumus on viime kuukaudet vaivannut, mutta käsityörintamalla kaikki on tuntunut suossa tarpomiselta.

Saumuri hurisee mukavasti, ja huolittelin sillä niin maan kätevästi muutamat viime aikoina hankitut kankaat pesua varten. Sitten muistin, mikä työ on ollut ykkösenä jonossa siitä saakka kun saumurin sain: swantsit! Jemmassa oli edelliseltä vaatteiden karsintakierrokselta pelastettu puolison käyttämättömäksi jäänyt neulepaita. Hihat olivat juuri ja juuri kinttuihini sopivat, ja ajattelin, että tässä on hyvä testikappale, eikä ole niin vaarallista, jos kokeilu menee pieleen. Kuva on otettu eilisillan pimeydessä, mutta täytyyhän nyt paidasta olla myös ennen-kuva!

Pöksyistä tuli kuitenkin ihan mainiot ja käyttökelpoiset! Puolison pahin pelko tuntuu olevan, että käytän näitä jossakin julkisesti. Luulenpa, että nämä kulkeutuvat töihin lisälämmikkeeksi, jos nämä säät tästä vihdoin kylmenisivät.

Paita oli sen verran nafti, että ylle linkittämälläni ohjeella haara osui liian alas ehkä puoliväliin reittä. Niinpä piti vähän sooloilla ja muuttaa ohjetta sen verran, että saisin istuvammat pöksyt. Ilman tätä pientä säätöä ompeleminen saumurin kanssa sovituksineen olisi vienyt n. 30-45 minuuttia, joten nämä villahousut syntyvät kädenkäänteessä, kunhan löytää sopivankokoisen villapaidan! Lopuksi kavensin vielä sivusaumoja vyötärön kohdalta niin, että housut pysyvät jalassa.

Marraskuun lopun valo on niin niukka, etten nyt päivän valoisimpaankaan aikaan saanut ihan tarkkoja kuvia. Risti-istunnassa huomasin, että yhdestä saumasta paistaa jalka vähäsen läpi, hups! Sen taidan korjata ompelukoneella.

Saumuri, tervetuloa elämääni! <3

Lämmin muisto kesästä

Silloin kauan sitten, kun olin vielä 29, lupasin, että Neulatyynyn hiljaiselo päättyy. Sitten se alkoikin taas..! Äsh.

Kesä tuli, meni ja oli ihana. En ole koskaan nauttinut suuresti kovista helteistä, mutta viime vuodet ovat opettaneet pitämään lämmöstä. (Tämänkesäinen tosin oli jo vähän liikaa.) Mutta helteessä(kin) on mukavampi olla, kun on säähän sopivat vaatteet, ja nyt muistelenkin lämmöllä shortseja, jotka valmistuivat juuri parahiksi ennen Itä-Suomen roadtrippiämme, kun helteet olivat vielä edessä päin.

Kaava on Suuri Käsityö -lehdestä (5-6/2013, ohje nro 4) ja toteutin shortsit koossa 40. Totesin sitten, että kokoa pienemmätkin olisivat ehkä sopineet, mutta näistä tuli nyt tämmöiset rennot. Ehkä ensi kesäksi voi tehdä toiset eri kankaasta, sillä tämä malli on mielestäni tosi hauska. Vetoketjuton ratkaisu on mainio!

Tapani mukaan hutiloin saumanvaroissa, joten huomasin sitten leikanneeni lahkeet vähän turhan lyhyiksi. Ongelma ratkesi ompelemalla toista kangasta taitteeksi lahkeensuuhun sisäpuolelle.

Ruutukangas pilkottaa lahkeensuusta vähäsen.



Leikkasin pienikuvioisesta kankaasta myös muut sisäpuolelle jäävät osat. (Kankaat ovat tietysti Japanin-tuliaisia. Ostaessani pupukangasta en ollut varma, pidänkö siitä edes kovinkaan paljon, mutta _kun halvalla sai_. ...Ja nyt se on mielestäni kerrassaan mainiota!)

Napinlävetkin sain muutaman testin jälkeen tehtyä. Ompelin napinläven ensimmäistä kertaa omalla ompelukoneellani (jossa toki on automaattinen napinläpitoiminto), ja ehkä myös ensimmäistä kertaa ikinä! Peruskoulusta voi siis päästä läpi ilman tätä hyödyllistä taitoa!

Taskutkin on!

Muuta kesällä ei sitten tainnutkaan valmistua. Ufoja on useita siellä sun täällä, ja kaiken käsityötarmoni olen purkanut tekeillä olevaan villatakkiin, joka tuntuu uhkaavasti valmistuvan talveksi! Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Äitienpäivä

Äiti kutsui viettämään äitienpäivää saatteella "Grilli on kuumana! Ei lahjoja!" Selvä pyy! ...Eikä sitten kuitenkaan...

Olen viime aikoina opetellut käpypitsin tekoa (siitä ehkä tuonnempana lisää), eli testaillut ja saanut aikaiseksi eritasoisia pieniä kokeiluja. Tänään minut valtasi kaipuu saada vaihteeksi jotain valmista aikaiseksi, ja tuntia ennen lähtöä mamman luo totesin, että jos olen tehokas, ehdin ehkä tekemään tuliaisiksi pienen pussukan. Kaava oli valmiina joulun jäljiltä, ja pääsiäisen ahkeroinnin jälkeen kaikki kankaani ovat nyt pestyinä odottamassa käyttöä. Siitä vaan valitsemaan, siis!

Vetoketjujakin minulla on sattumoisin kohtalainen valikoima, sillä ostin viime vuoden syksyllä pari sekalaista pussia Marimekon ystävämyynnistä. Ne sisälsivät mm. erivärisiä ja erimittaisia vetoketjuja. Alan olla aika iloinen ompelija, kaikkea löytyy varastoista kiinnisilitettävää tukikangasta myöten (jonka laitoin ohjeen mukaisesti päällikankaaseen kiinni), ja ompelukone on aina paikallaan valmiina käyttöä varten. Huippua!

Ihan söpö ja siisti tuli, tosin kankaat olisi voinut höyryttää suoremmiksi, jos olisi ollut enemmän aikaa, eli malttia :D

Äidin sanoin, "pussukoita tarvitsee aina".

Mäen alla hyppäsin autokyydistä ja poimin mammalle valkovuokot samasta paikasta kuin aina. Hyvää äitienpäivää, rakas mamma!

Synttärimekko!

Tänään täytän 30, onnea minä! Juhlia varten oli tietysti ommeltava uusi mekko!

Viime keväänä katselin Marimekossa mekkoja valmistujaisia silmällä pitäen. Tykkäsin heti tästä kankaasta (jonka nimeä en tiedä!), mutta hylkäsin kivat mekot liian hintavina. Tämän kevään ystävämyynnistä ostin pari metriä kangasta kympillä metri, joten tästä mekosta tuli huomattavasti edullisempi kuin viime keväänä haikaillut vaihtoehdot.

Tässä vanhentuneen henkilön asiallinen poseeraus arvokkaimman kimpun kanssa. Rakkaat vanhempani hankkivat minulle toivelistan kärjessä olleen SAUMURIN! Surrr! Laatikosta kaivettiin brunssin jälkeen esiin vasta tämä jännä antenni.

Mekon kaava on Yoshiko Tsukiorin kirjasta Kauniit puserot ja mekot (Otava, 2010), jonka lainasin kirjastosta (malli D, laatikkomallinen venekaulusmekko). Leikkaus on väljä, ja pähkäilin kirjan japanilaisten mittojen kanssa. Päädyin jäljentämään M-koon kaavat. Ompelin mekon ja totesin sen liian reiluksi, äh. Sitten vaan uudestaan varaamaan kirjaa, kun en luota itseeni oikein vielä noiden kaavojen kanssa, ja muokkasin kaavat S-kokoisiksi. Pääntiehen ja hartioihin en jaksanut koskea, joten kappaleet eivät ihan orjallisesti noudata alkuperäistä kaavaa. Taskut jätin tästä mekosta pois.

Tämä ei ole ehkä imartelevin malli minulle, mutta ihan söpö ja kankaalle mielestäni sopiva. Oli myös yksinkertainen tehdä, paitsi matkan varrella oli toki tuo säätö oikean koon kanssa... Hulpiossa kulkevat laineet leikkasin tietysti helmaan ja myös hihakappaleiden suihin. Kaulassa on viime keväänä kuviskurssilla tehty siipiriipus.

 Tässä mekossa oli hyvä juhlia!