Naapuriapua

Naapurintytöt tarvitsivat lapasia ja minä piristävää projektia kaikkien ikuisuus-ufojen keskelle. Langat kokotoiveineen (lasten nimet sensuroitu lapasilla!) toimitettiin ovelle ja minä ryhdyin neulomaan Novitan kokotaulukot ohjenuoranani (Nallelle ja 7 veljekselle).

Kirjavat on neulottu Novitan Nallesta, vihreä-vaaleanpunaiset Kotikullan Sukkalangasta. Jälkimmäisten kohdalla noudatin Novitan 7 veljekselle ohjeistamia silmukkamääriä ja mittoja.

Kirjavat (koko 130cm) neuloin onnessani melko pikaisesti melkein-valmiiksi. Samalla fiilistelin, että onpa ihanaa vaan neuloa, yhdellä langalla ilman mitään pintaneulekommervenkkejä. Liekö vauhtisokeus iskenyt, sillä peukaloita tehdessäni huomasin lapasten olevan erilaiset keskenään, ärh! Joku lisäys oli jäänyt peukalokiilasta puuttumaan, eivätkä kerrosmäärätkään varren ja peukalon välissä täsmänneet. Nielin ylpeyteni kuin aikuinen konsanaan ja totesin, että eipä sitä käytössä huomaa.

Pienempiin (110 cm) keksin kuvion ja totesin, että turha ryhtyä sen kummemmin suunnittelemaan ja spekuloimaan kerroksia (kuten saattaisin helposti tehdä). Raidat osuivat lapaseen kivasti, sanoisinko jopa itsetuntoani laastaroiden, että täydellisesti.

Varren raitoja olisi voinut ehkä leventää hiukan? Kuvio istuu ihan kivasti peukalokiiloihinkin.

Palkaksi sain loput langat. Edellisestä avusta (toppahousujen henkseleiden lyhentäminen :)) saatu palkkio kantoi kyllä vielä lapasiinkin saakka!

NAPPEJA! Näistä saattaa joskus tulla taulu, sillä ei näitä kai raaski tästä irrottaakaan..!

Sukat heräsivät kesäunilta

Viime jouluna annoin kytylleni (googlaapa se!) lahjaksi villasukat. Puoliso tilasi heti samanlaiset. Ryhdyin laiskahkosti tuumasta toimeen, mutta sain kuin sainkin sukat tehdyksi kevään loppupuolella. Lopputulos oli jotain käsittämätöntä – sukat olivat aivan liian suuret puolisolleni. (Kuviakin varmasti otin todisteeksi, mutten löytänyt niitä, hmm.) Otti niin kovasti päähän, että heitin muuttokiireiden keskellä niin sanotusti (päätellyt ja höyrytetyt!) sukat kehään.

Syksy (kyllä, elän edelleen syksyä) on ollut leuto, joten tuhteja kirjoneulesukkia ei ole toistaiseksi tarvinnut. Joulupäivänä purin sukkien kärjet ja neuloin ne oikean kokoisiksi. Nyt saisi pakkaset tulla!

Poimin silmukat ennen purkamista, niin ei tarvinnut stressata siitä lankoja kiskoessa.

Kärjestä tuli yhden raidan verran lyhyempi.

Malli on Novitan sukkalehden malli v. Olen kaavaillut itsellenikin tällaisia, mutta vähän pirtsakamman värisiä.

(Kärkikavennus ei ole maailman kaunein, kun halusin jatkaa kuviota vielä yhden raidan verran kavennuksista huolimatta.) + (Toinen hurraa uudelle iPodille!)

Auta neulomalla MadeBy Helsingissä

MadeBy Helsingissä voi käydä viihtymässä ja auttamassa SPR:ä! Kävimme maanantaina ystävän kanssa neulomassa sukkaa MadeByn kivassa työpajanurkkauksessa. (Myymäläkin vaikutti kivalta, mitä nyt ehdin neulomiselta vilkuilla! Huomenna taidan tehdä vähän joululahjaostoksia siellä.)

Novita on sponssanut lankoja, joista voi käydä neulomassa omat sukat tai lapaset, tai jatkaa korista löytyviä keskeneräisiä.

Raitaa!

Sinne se jäi odottamaan, sillä huomenna menemme jatkamaan!

Mukaan ehtii vielä huomenna 9.12., sunnuntaina 15.12. sekä maanantaina 16.12. Lisää infoa fb-eventistä tai MadeByn blogista.

E:n lippapipa

Virkkasin viime talvena itselleni lippapipon Kelosta Novitan omalla ohjeella. Se oli ensimmäistä kertaa tänä syksynä päässäni, kun työkaveri tuli kysymään, että mistä noita saa. No minulta! Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, Kelo on lopetettu, mutta ainakin kuukausi sitten sitä vielä löytyi Eurokankaasta. (Tietysti pipon voi virkata suunnilleen mistä tahansa langasta, mutta itse olen laiska ja haluton säätämään silmukoiden määrää virkatessa, kun en ole sitä niin paljon tehnyt.)

Pipo valmistui jo tovi sitten, mutta neljä sairastettua flunssaa ovat tainneet viedä voimia bloggaukselta. Pipo on jo päässyt onnellisesti saajan päähän, mutta kuvat muistin onneksi napata ennen kuin annoin sen eteenpäin.

Testasin tässä muuten ensimmäistä kertaa (Japanista ostamaani!! Joko kyllästytte? :D) tupsukehikkoa.

Tupsuun käytin Seitsemää veljestä.

Omaan lippapipooni olen tehnyt tupsun Nallesta, se on ihanan tiivis, melkein pallo.

Tästä tupsusta tuli harvempi. Olisi pitänyt laittaa enemmän lankaa, sillä olisin halunnut tupsusta tiiviimmän ja pörröisemmän.

Siellä se keikkuu!

Lippa virkataan pienemmällä koukulla, ja siitä tuleekin aika tiivis ja tukeva. Silti sitä saa aina olla vähän oikomassa. Mutta hyvä pipa se on yhtä kaikki!

Lankapäivä Kouvolassa

Viikonloppuretki vuokra-autolla anoppilaan Kuusankoskelle tarkoitti myös vierailua Korialla Novitan tehtaanmyymälässä. Eka kerta minulle! Kiikarissa oli jo lopetettu Kelo, sillä lupailin juuri tällä viikolla työkaverille samanlaista virkattua lippapipoa kuin itselläni on. (Sen jälkeen tajusin, että Kelo on poistunut valikoimasta.) Eipä löytynyt Keloa, ja muutenkaan en niin vaikuttunut myymälästä. Odotin ehkä enemmän sellaisia tehtaanmyymäläjuttuja (jotain tosi löytöjä?). Mukaan tarttui kuitenkin tarjoushintaisia keriä, jotka ovat vissiinkin poistuvia värejä. Nyt ostin kyllä ihan vaan varastoon vastaisuuden varalle sukkalangoiksi, kun puolisokin totesi, että olisipa ollut tylsää, jos olisin lähtenyt sieltä tyhjin käsin, kun varta vasten mentiin. :)

Jatkoimme Kouvolan keskustaan, ja jatkoimme Japanista tuttua turisteilustrategiaamme - puoliso lähti levyostoksille, minä käsityökauppoihin. En tajunnut tutkia Kouvolan mahdollisuuksia etukäteen, mutta halusin Taitoshopiin, jonka olen bongannut aiemmin. En millään hennonnut jättää sinne syötävän kauniin värisiä Austermannin Step-lankoja. Sukkalangoiksi ne on ilmeisesti tarkoitettu, mutta punaisemmasta aion neuloa sellaisen ainaoikein-kolmiohuivin. Pohdin, että tulisiko violetista sukat ihan minulle itselleni..! En osaa sanoa, montako vuotta sitten olen viimeksi pitänyt neulomani sukat itselläni. (Tämä projekti luultavasti hautautuu taas hetkeksi kaikkien muiden suunnitelmien alle...) Lisäksi löysin kivan lapasohjevihkosen, jossa on ohjeet mm. muutamiin kauniisiin maakuntalapasiin.

Jatkoin matkaani ja päätin piipahtaa Eurokankaassa, kun se sattui tulemaan vastaan. Ja kas vain, retken innoittaja löytyikin sieltä!

Olinpa kokonaan unohtanut, että Eurokangas myy nykyään Novitaa. Nämä poistokerät maksoivat 3€/kerä. Luumunvärisestä syntyy toivottavasti pian pipo, pari ostin jemmaan ihan varmuuden vuoksi.

Kirpputori Kylähullusta löysin vielä muliinilankoja, 50 senttiä/kpl. Ehdin valitsemaan nämä kirjontainnostusta odottelemaan, sitten kirppis meni kiinni. Hyvä niin, johan tämä riittikin..!

T:n villasukat – Luovuushaaste, osa 1

Sinäkin varmaan törmäsit alkuvuodesta Facebookissa siihen luovuushaasteeseen, jossa sai ilmoittautua antamaan tämän vuoden aikana viidelle ihmiselle jotakin itse tehtyä. Minä lupasin osallistua, ja viisi innokasta ilmoittautui (ja samalla otti itsekin haasteen vastaan). Olen kyllä puurtanut parinkin jutun kimpussa, mutta tämä on prosessi..! (Ja ne loput neljä asiaa valmistuvat kyllä tämän vuoden aikana!)

Sitkeä flunssani auttoi tämän ensimmäisen valmistuneen tuotteen edistymisessä. Minä, kirjoneulesukat ja Candlefordin postineiti. Muutaman päivän ajan olimme erottamaton kolmikko. (Seurueessa oli yksi kuokkavieras, se kirottu flunssa.) Ajatuksessa yhdistyi monta langanpätkää. Mitä tehdä opiskelukaverille, joka on myös aloittanut työt lastentarhanopettajana? Villapaidasta jäi yli Nalle-lankaa. Mitä jokainen päiväkodissa työskentelevä TARVITSEE? Millaisia ohjeita Novitan sukkalehdestä löytyy Nallelle? Solmin langat yhteen ja löysin itseni tutkimasta edellä mainitun lehden ohjetta g, pienikuvioinen kirjoneulesukka. Tykkään kirjoneuleista, enkä ole näpertänyt sellaista aikoihin. Tuumasta toimeen, ja se oli kyllä kivaa!

Olen tehnyt sukkia lähinnä sillä ohjeella kuin ala-asteaikoina mieleeni syöpyi. Joustinneulevarsi, vahvistettu kantapää, sädekavennus. Kirjoneuletta tai raitoja. Viime aikoina olen uskaltautunut tekemään parit ihan ohjetta lukien, se on ihan virkistävää, sillä silloin tulee kokeiltua välillä uusiakin tekniikoita. Tämän sukan erikoisuus (kirjoneulekantapään lisäksi) oli kärki, jossa tehtiin nauhakavennus ja loput 20 silmukkaa silmukoitiin kiinni. En ollut ennen tehnyt moista.

Ohjeessa käskettiin ottamaan silmukat apulangalle. En tajunnut, googletin. Löysin Käspaikan (vai Punomoko se on?) ohjeen. Suoraan puikolta silmukoinnista sanottiin, että "tämä silmukointitapa on hankala ja vaativa". Siis juuri minua varten! (Eikä ollut vaativa ainakaan tämmöisen pienen pätkän silmukoinnissa.)

Kärjestä tuli hitsin siisti, ja tykästyin tähän tyyliin heti. (Nuo löysät silmukat tuolla vasemmalla osoittautuivat kerroksen viimeisiksi silmukoiksi, ja sain kiristettyä ne tasaisiksi kuvan ottamisen jälkeen. Kröhm.)

Valmista tuli! Olisivat sopineet omaankin jalkaan. :)

Kaveri oli kipeänä, joten tapojeni vastaisesti päättelin ja höyrytin sukat ihan melkein saman tien, jotta sain ne postiin piristämään sairasta karhunpoikaa.  

Bonukseksi tein fb-henkisen kortin. Supersalaisen viestin tosin kirjoitin vasta sitten, kun olin ikuistanut tämän hienouden.

Ikuisuusprojekti, joka valmistui sittenkin

Tartun innolla haastaviin käsityöprojekteihin. Sitten tulee jotain muuta, johon myös tartun innolla. Usein neule- ja virkkuuprojekteja on yhtaikaa meneillään ainakin kolme, ja kun on vain kaksi kättä ihmisellä, tipahtaa joku työ jossain vaiheessa korin pohjalle odottelemaan. Kesken pitää olla joka tilanteeseen sopiva työ! Yksi, joka on helppo napata mukaan, kun tiedossa on junamatka tai odottelua jossain. Yksi haastava, jota voi tehdä omalla sohvalla silloin kun jaksaa keskittyä kunnolla. Yksi telkkarinkatselua varten. Yksi, joka tulee lahjaksi, yksi joka tulee itselle sitten joskus (ja joka yleensä hautautuu kaiken muun alle).

Tämä on ollut se, joka tulee itselle sitten joskus, se haastava, joka on välillä laitettu pois kuukausiksi ja sitten taas kaivettu esiin. Se, jonka ei oikeastaan pitänyt koskaan valmistua..! Mutta kun on tarpeeksi monta päivää flunssaisena kotona, alkaa viimeistelykin kelvata ajanvietteeksi!

Paita, josta innostuin heti, kun näin sen Novitan Talvi 2010 -numerossa (ohje nro 24). (Alla oleva kuva napattu lehdestä, sillä ohjetta ei ollut Novitan sivuilla. Ja myöskin: en pysty muistamaan, onko paita oikeasti ollut tekeillä kolme vuotta?! Ehkä sitten niin.)

Mallineuleeseen valitut värit eivät miellyttäneet minua lainkaan, joten valitsin paitaa varten jotain ihan muuta. Se muistan, että osa valitsemistani Nallen väreistä oli niin tuoreita, etteivät ne olleet vielä tulleet myyntiin. Kuvaa intoani, joka sitten helposti lopahtaa tällaisia pikku esteitä kohdatessaan.

Blogista ei ollut tietoakaan tämän paidan edetessä. Vasta kun minulla oli etu- ja takakappaleet sekä hihat neulottuina, blogi oli pystyssä. Äitini on nuorempana neulonut paljonkin villatakkeja ja -paitoja, ja kertoi yhdistäneensä kappaleet aina ompelukoneella. Epäilin omia käsinompelutaitojani, joten tätä oli pakko kokeilla!

Kappaleet nuppineuloilla yhteen ja menoksi!

Ostin kesällä kirppikseltä Gütermannin hiekanruskeaa ompelulankaa, ja vasta kotona tajusin sen olevan normaalia paksumpaa. Sopi tähän hommaan hyvin! Ompelin koneella olkasaumat sekä etu- ja takakappaleiden väliset sivusaumat. Vasta paljon sen jälkeen muistin, että minullahan on ompelukoneeseen myös yläsyöttäjä, josta olisi voinut olla iloa tässä puuhassa. Homma tosin sujui kohtalaisesti ilmankin. Saumat ovat hitusen kiharaisia, mutta enpä usko sen haittaavan.

Ihan siistihän siitä kuitenkin tuli..!

Kaulus ja helman resori neulottiin suoraan tähän tekeleeseen kiinni.

Hihojen ompelun päätin sitten kuitenkin hoidella käsin. Tein joskus innostuksissani kamalan villapaidan, jonka palaset yhdistin ilman minkäänlaista tietämystä, ja saumoista tuli järkyttävän paksut. Nyt päätin ottaa varman päälle ja jopa opiskelin oikeanlaiset pistot Debbie Stollerin Stitch´n Bitch – Neulojan käsikirjasta (jonka sain muiden käsityökirja-aarteiden mukana ihanalta ystävältäni, joka halusi siivota ne kirjahyllystään).

Alkuun sain aikaan vähän kummallista jälkeä (alempi puolikas, jos ette huomaa), mutta sitten se alkoi sujua.

Ihan kiva tuli sekä nurjalta...

...että oikealta puolelta. (Oliskohan tää vielä siistimpi, jos jaksaisi vielä kerran kostuttaa tai höyryttää..?)

Hihojen istuttaminenkin onnistui ihan kivasti Call the Midwifea katsellessa. Kainalo!

Valmiiiis! (Kiitti puolisolle kuvasta ja flunssalle uupuneesta ilmeestä.)

Arvatkaa, mitä puikoilleni hyppää tänään... Seuraava paita!!