Työlaukku

Kesäloma on kaukana takanapäin, ja näin lukuvuoden alkuviikkoina ajatukset ovat vähän turhankin paljon työssä kiinni. Niinpä työenergiaa voi vapaa-ajalla kanavoida johonkin tuottavaan toimintaan. Jo viime vuonna haikailin itselleni töihin pientä laukkua, johon mahtuisi ainakin lapsilista, pieni muistivihko, kynä, puhelin ja muuta pientä tarpeellista. En saanut sellaista aikaiseksi. Varsinkin ekoilla, lämpimillä työviikoilla kaipasin taas sellaista, kun asuuni ei joka päivä sisältynyt taskuja.

Tämän sievän kasan avulla sain mitat laukulleni. Jo pitkään olin muhitellut ajatusta siitä, että mökkiverhojen parisenkymmentä senttiä leveistä Lappuliisa-jämäkaitaleista askartelisin työlaukun. Näin tapahtukoon! Vasta paloja leikellessäni minulle selkisi, että tähän laukkuun on tehtävä pyöreänmallinen läppä!

Kaitaleet olivat juuri ja juuri liian kapeat, jotta laukku olisi syntynyt niistä sellaisenaan. Niinpä kokosin kaksi tilkkulappua, joista sain vähän korkeammat palat.

Kangaslaatikoista valikoitui kirkas vihreä vuorikankaaksi. Päädyin siihen, että pohja olisi hyvä ommella leveämmäksi, ja hyödynsin ohjetta, jonka mukaan olen tehnyt pari pussukkaa (esim. tämän).

Sekä pussin ulkokankaaseen että läppään silitin tukikankaan.

Kävin kesällä ystävän kanssa Karnaluksissa, ja sieltä löysin täydellisen hihnan tätä laukkua varten. En ole pahemmin tehnyt laukkuja, joten hihnan kiinnityksen improvisoin. Ompelin kaksi pientä lappua, joihin kiinnitin hihnan päät.

Sen jälkeen ompelin laput kiinni laukun sivuihin.

Mietin ensin jonkinmoista nappikiinnityssysteemiä, mutta sitten totesin, etten kuitenkaan jaksaisi avata ja sulkea nappia monta kertaa päivässä. Ompelin siis (siististi käsin :)) läppään pätkän hihnaa ja laukun etuosaan kankaasta lenkin, josta hihnan voi pujottaa läpi. Toimii käytössä yllättävän hyvin!

Laukku on juuri sopivan kokoinen, ja ennen kaulassa roikkuneet kuvakortit kiinnitin vielä hihnaan. Ne voi sujauttaa laukun sisään silloin, kun niitä ei tarvita.

Pirteä ja toimiva lopputulos, jee!

Siksaktyynyt

Ystävät menivät naimisiin. Toiveena oli, että lahjoja ei vietäisi, mutta uhmasin toivetta, sillä sain mielikuvan sohvatyynyistä, jotka olisivat juuri hääparin tyyliset. Kaipasin myös tilkkutyötreeniä. Olen halunnut kokeilla siksak-kuviota, ja tässä projektissa kaikki tämä yhdistyi mainiosti.

Ompelin kaitaleita yhteen, kaitaleita yhteen, kaitaleita yhteen... Leikkaamisesta tykkään, mutten niinkään puolitoistametristen kangassuikaleiden yhteen ompelusta. Tämä on se tylsä vaihe, joka täytyy hoitaa saadakseen aikaan jotain mahtavaa.

Välillä homma näyttää tältä...

Ompelin kaksi tällaista 12-raitaista palaa, jotka leikkasin 45 asteen kulmassa eri suuntaisiksi. Näistä vinoraidallisista suikaleista tuli 10,5-senttisiä, sillä pähkäilin, että näin raidat asettuisivat suht sopusuhtaisesti 50x50-senttiseen tyynyyn.

Asettelin palat oikeaan järjestykseen lattialle ja olin tarkkana, että myös ompelin ne oikein..!

Hassu huomio Eurokankaan Perla-puuvillakankaasta. Musta ja valkoinen kangas ovat samanlevyisiä, mutta musta kangas on kutistunut, joko värjäysvaiheessa tai pestessäni kankaat. Musta kangas nääs oli muutaman sentin kapeampi. Huomasin tässä kohtaa ompelua, että valkoinen myös venyi enemmän. Se oli tavallaan ihan hyvä, että venyi, sillä sain mallattua saumat hyvin kohdilleen, kun vähän venytin ja vanutin.

Arvelin, että jos ostan metrin kumpaakin, on siinä ihan reilusti kangasta. Kuitenkin huomasin, että suikaleisiin hupeni kangasta aika vauhdilla... Alkuperäinen suunnitelma kai oli tehdä tyynyn molemmat puolet siksak-kuvioisiksi, mutta totesin, että kangas ei riitä siihen. Seuraava ajatus oli, että toisen tyynyn taustasta voisi tulla musta ja toisesta valkoinen. Eipä riittänyt kangas siihenkään, ja mietin, että ompeleeko tässä nyt hiiri takkia kissalle... :D Lopulta päädyin ompelemaan jämäpalat yhteen ja sain hienon mustavalkoisen taustan molemmille tyynynpäällisille. Puolikkaita yhdistäessäni leikkasin ylimääräiset väkäset siksak-palasta pois, mutta jätin loput ylimääräiset sentit vielä paloihin – ylimääräistä ei nimittäin ollut hirveästi. Tasoitin reunat vasta, kun puolikkaat oli ommeltu yhteen ja päällisiä mallattu tyynyjen päälle.

Tyynynpäälliset suljetaan 45-senttisellä vetoketjulla, josta ei sattuneesta syystä ole lähikuvia... :D "Huolitteluni" eivät nimittäin kestä lähempää tarkastelua, sillä ne eivät ole hirveän huolellisia... Huh. En ole edelleenkään ommellut kovinkaan montaa vetoketjua elämässäni, mutta nytpä olen kaksi enemmän kuin viime viikolla.

Unohdin napata tyynystä päivänvalossa kuvia, joten tässä tyynyt ovat ehtineet jo lahjapöytään. Kerrottakoon, että taustapuolistakin tuli aika kivannäköiset.

Häiden koristeluissa oli käytetty sekä mustaa&valkoista että siksak-kuviota (ei tosin näitä yhdistettynä), joten kuosi- ja värivalinnat taisivat osua aika nappiin. Kaiken lisäksi oli hyvät juhlat, kiitos ja onnea!