Synttärikori

Kummityttö täytti VIISI vuotta, ja se oli niin suuri tapaus, että sain jotakin valmiiksi! Ajatus juuri tästä korista on hautunut jo liki vuoden verran. Viime vuoden puolella hankin tämän Ribbon XL -(kierrätysmateriaali!)kuteen Tiimarin loppuunmyynnistä. Väri vei ajatukseni heti kummityttööni, ja idea oli valmis.

Toteutus sen sijaan tökki, kuten on tuntunut tökkivän kaikki käsitöihin liittyvä tänä syksynä! Toukokuussa aloitettu neuletakki valmistuu hitaasti mutta varmasti. Siinä vaiheessa turhauduin täysin, kun jouduin purkamaan leveän kauluksen, jota olin pakertanut kuukauden verran... Mutta siitä on toivottavasti raportoitavaa jos ei tässä niin ensi kuussa. Pieniä ufoja lojuu siellä sun täällä, eikä mikään tunnu sujuvan, ja inspiraatiokin on hukassa. Perjantaina hyppäämme lentokoneeseen ja matkaamme kohti aurinkoa. Tein niinkin radikaalin päätöksen, että pakkaan mukaani vain kirjoja ja jätän käsityöt kotiin. Josko viikon käsityötauko lämmössä rentouttaisi sekä mieltä että kiristäviä hartioita.

Mutta takaisin koriin. Kummitytön lahja, se sentään sai minut puskemaan tämän työn valmiiksi. Aloitin tekemisen Virkkurin koriohjeella. Tämä kude on melko joustavaa, ja jälki oli mielestäni liian löperöä. Ehkä joustavuudesta johtuen myös lisäysten määrässä oli hakemista. Muutaman puretun kokeilun jälkeen päätin hakea Tarjoustalosta pyykkinarua ja kokeilla uudestaan. Tälläkin kertaa jouduin aloittamaan muutamaan kertaan alusta, kunnes tajusin laittaa Virkkurin sivuun ja tehdä lisäyksiä huomattavasti enemmän.

Edelleenkin kuteen joustavuudesta johtuen (toki on syytettävä välineitä, ei tekijää!) lopputulos on ärsyttävän epätasainen! Tajusin jossain vaiheessa, että kude antaa kovasti myöten, ja jäykkää pyykkinarua syöttämällä tai sitä kiskomalla pystyi vaikuttamaan kierroksen läpimittaan. Harmi kyllä tajusin tämän nimenomaan _jossain vaiheessa_, enkä jaksanut enää purkaa kymmenettä kertaa. Tämä kuvakulma valittiin tietysti niin, että kori näyttää tosi kauniin tasaiselta, haa.

Pieneen käteen sopiva kahva oli toki tehtävä! Koko kori on virkattu kiinteillä silmukoilla, eli kahvan kohdallakin pyykkinaru kulkee silmukoiden sisällä. Reunan viimeistelin piilosilmukoin. Pyykkinarun pään ompelin piiloon samanvärisellä kirjontalangalla. Pistin langan muutaman kerran narusta läpi, joten se pysynee paikoillaan ainakin jonkin aikaa.

Välineet. Pyykkinarua jäi rutkasti. Lisää koreja tehtailemaan!

Lopputulos oli kuhmuraisuudestaan huolimatta mukiinmenevä, ja uskon, että kori täyttää tehtävänsä. Onneksi lahjaan kuului muutakin, tämä oli oikeastaan vain pikantti lisä kokonaisuuteen.

Kuvauksissa avusti eilen aurinko!

Deja vu -lapanen

Ihan kuin olisin neulonut tämän lapasen joskus aiemminkin...

Kun tilaa naapurilta lapaset, on apu lähellä, kun parista tulee pariton! Yksi lapanen hukkui, ja minulle esitettiin kaino pyyntö neuloa uusi. Pari malliksi: mitenkäs sen nyt teinkään... Onneksi näitä pieniä lapasia neuloo parista kerästä useammankin.

Uusi ja melkein uusi vierekkäin!

Naapuriapua

Naapurintytöt tarvitsivat lapasia ja minä piristävää projektia kaikkien ikuisuus-ufojen keskelle. Langat kokotoiveineen (lasten nimet sensuroitu lapasilla!) toimitettiin ovelle ja minä ryhdyin neulomaan Novitan kokotaulukot ohjenuoranani (Nallelle ja 7 veljekselle).

Kirjavat on neulottu Novitan Nallesta, vihreä-vaaleanpunaiset Kotikullan Sukkalangasta. Jälkimmäisten kohdalla noudatin Novitan 7 veljekselle ohjeistamia silmukkamääriä ja mittoja.

Kirjavat (koko 130cm) neuloin onnessani melko pikaisesti melkein-valmiiksi. Samalla fiilistelin, että onpa ihanaa vaan neuloa, yhdellä langalla ilman mitään pintaneulekommervenkkejä. Liekö vauhtisokeus iskenyt, sillä peukaloita tehdessäni huomasin lapasten olevan erilaiset keskenään, ärh! Joku lisäys oli jäänyt peukalokiilasta puuttumaan, eivätkä kerrosmäärätkään varren ja peukalon välissä täsmänneet. Nielin ylpeyteni kuin aikuinen konsanaan ja totesin, että eipä sitä käytössä huomaa.

Pienempiin (110 cm) keksin kuvion ja totesin, että turha ryhtyä sen kummemmin suunnittelemaan ja spekuloimaan kerroksia (kuten saattaisin helposti tehdä). Raidat osuivat lapaseen kivasti, sanoisinko jopa itsetuntoani laastaroiden, että täydellisesti.

Varren raitoja olisi voinut ehkä leventää hiukan? Kuvio istuu ihan kivasti peukalokiiloihinkin.

Palkaksi sain loput langat. Edellisestä avusta (toppahousujen henkseleiden lyhentäminen :)) saatu palkkio kantoi kyllä vielä lapasiinkin saakka!

NAPPEJA! Näistä saattaa joskus tulla taulu, sillä ei näitä kai raaski tästä irrottaakaan..!

Uudenvuodenlahjat

Kohtapuoliin ryhdymme juhlimaan vanhaa vuotta kyläpaikassamme ja valmistaudumme ottamaan uuden vuoden vastaan!

Seurueeseen kuuluu yksi Totorosta pitävä 6-vuotias. Olen pitkään miettinyt, että Totoro-lapasia pitäisi tehdä lähipiirin Totoro-tykkääjille. Sitten keksin, että vähän pienitöisempikin ylläri varmaan kelpaisi, nimittäin Totoro-laukku!

Neuloin Totoron lapasten ohjeella (löytyy googlaamalla Ravelrysta!) Gjestalin Janne-langasta, jätin alhaalta vain Totoro-tekstin pois. Kämmenpuolen neuloin myös sellaisenaan, paitsi tietty jätin peukalon pois, hah. Kokeilin yläreunaan nirkkoreunaa, mutta reuna venyi mielestäni liian paljon.

Vuorikangas löytyi tietenkin Japanin-tuliaisista! Sen ompelin yläreunaan ompelukoneella, neuleeseen tuli tietenkin ruttu kun se venyi vähän. (Piti laittaa kuva, mutten laittanutkaan, hahaa!)

Pyörittelimme puolison kanssa hihnaksi nyörin. Tämä tietysti vähän venyy, mutta en tähän pikaprojektiin ehtinyt keksiä/toteuttaa kestävämpää ratkaisua. Lautanauha kävi kyllä mielessä, mutta sitten projekti ei enää olisikaan ollut ihan niin pikainen... Onnekseni keksin kuitenkin tehdä niin pitkän nyörin, että sen saattoi ommella laukun reunoihin kiinni. Tämä tuntui tukevan laukkua yllättävän hyvin niin, ettei se heti venähdä.

Edestä...

...ja takaa!

Kanssamme iltaa viettää kaksi muutakin pientä henkilöä. En tohtinut jättää heitä ilman ylläriä, joten virkkasin heille pöllöt tutulla Bunny Mummyn ohjeella. (Tänkin voi googlata, linkittäminen ei ehkä onnistu mobiilisti.)

Pöllöt toivottavat kaikille rauhallista vuodenvaihdetta! (Ja minä myös!)

Hu-huu!

Minulla oli muutaman viikon kesätyöpesti kummityttöni Aavan ja hänen pikkuveljensä Oivan hoitajana. Neljä viikkoa meni mukavasti lähinnä puistoillessa, ja taas oli hyvä (teko)syy askarrella jotain pientä kivaa kiitokseksi ja muistoksi. Törmäsin muutama viikko sitten ihanaan pöllöohjeeseen, jota päätin samalla kokeilla ja totesin, että tähän työhön sopii mainiosti keijupeiton jämälangat.

Ajattelin, että tällainen pöllö valmistuu käden käänteessä, mutta taisin kyllä käyttää näihin kolme iltaa. En ole vissiin edelleenkään kamalan varma virkkaaja, ja etenkin uutta ohjetta tavatessa käsiala tuntuu olevan melko jännittynyttä. Ensimmäisestä pöllöstä tuli siis lopulta pienempi kuin toisesta :D Vaan eipä tuo haittaa! Kuvia tuli otettua vähänlaisesti, sillä iltahämärissä taisin ajatella, että niistä tulee kuitenkin surkeita. Tässä kuitenkin muutama.

Virallinen valvoja. Tässä Aavan pöllön etu- ja takakappale. Kuvasta ehkä näkeekin, että etukappale on tiukempaan virkattu ja siksi pienempi kuin tokana tehty takakappale, tosin perspektiivikin hämää vähäsen. Oivan pöllöön virkatut puolikkaat kasvoivat edelleen näistä. :D

Silmän mallailua. Ohjeessa pupilliksi asetetaan helmi, mutta minä tahdoin ommella silmän. Tätä tarkoitusta varten jaoin mustaa 7 veljestä -lankaa puoliksi kahdeksi säikeeksi. Jos pöllö tulisi koristeeksi, riittäisi ehkä silmän kiinnitys näiden mustien pistojen avulla.

Tupsuparturiin siitä!

Siivet tein molempiin pöllöihin pohjavärillä, mutta sitä varten olisi ehkä voinut valita jonkin toisen värin, sillä siipi ei erotu nyt paljoakaan. Kuten ohjeessa mainitaan, ne olisi voinut jättää poiskin, eikä pöllön ilme olisi siitä mielestäni kärsinyt.

Valmista tuli! Tykkäsin sekä ohjeesta että lopputuloksesta. Kuvat olivat erittäin selkeät, eikä englanniksi virkkaaminen haittaa, kun aloittaa varmistamalla googlesta, että on tekemässä oikeanlaisia silmukoita.

Pikakortti vielä.

Jämät! Vaaleanpunainen kerä on melko tarkkaan käytetty. Viimeistään käydessäni tällä viikolla Ogelin Lankamaailmassa ihastuin ikihyviksi Gjestalin lankojen värivalikoimaan, ja muutenkin olen jostain syystä näiden virkkuutöiden myötä mieltynyt lankaan. Tällä kertaa ostin paksumpaa Janne-lankaa, mutta siitä lisää joskus myöhemmin... :) Janne lähtee muutaman päivän kuluttua mukanani Japaniin, ja toivon hartaasti, että bambupuikkojani ei takavarikoida kentällä..!

Pöllöjen menestyksestä en osaa sanoa, luovutushetkellä oltiin melko jätski-, juhla- ja puistoonlähtötäpinöissä. Toivottavasti pöllöt kotiutuvat uuteen kotiinsa pian. :)

S:n keijupeitto

Minulla on noin vuoden ajan ollut ilo hoitaa vallan mainiota 3-vuotiasta kerran viikossa. Olemme lähinnä leikkineet, ja lempileikkien joukossa ovat olleet mm. syntymäpäiväjuhlat (leikki keskittyy tarjoilujen esillelaittoon), eväsretki (sama kuin edellinen, mutta ensin pakataan) ja uusimpana keijuleikit. Hoitosuhteemme alkoi olla lopuillaan ja käsityöintoni takertui tähän seikkaan jo viikkoja sitten. S:lla on monta ihanaa pikkupeittoa, joiden päälle on hyvä levitellä herkkuja. Kun löysin Arnen & Carloksen Neulo kesä kotiisi -kirjasta (Nemo 2013) esikkopeiton ohjeen, päähäni pälkähti, että tässä olisi suloisen keijumainen lisä S:n peittojen joukkoon.

S:n lempiväri on vaaleanpunainen, sitä piti siis olla mukana. Arkistoistani löytyi kerä Novitan Woolia (vyötteestä päätellen vissiin aika kauan säilötty), loput kävin ostamassa Lankamaailmasta. Gjestalin juuri sopivan paksuinen Maija-lanka sattui olemaan tarjouksessa, sitä tuli mukaan kolme kerää eri väreissä. (Mikä ihana värivalikoima! Olisin saattanut vähän innostua, jos olisin ollut rahoissani.) Ehkä siitä ei ollut keltaista, sillä se on Vikingin Frøyagarnia, hmm. Tässä yhdistelmässä on jotain S:n lempparia, jotain iloista, jotain rauhoittavaa, näin asian pähkäilin.

Jokaisessa kukassa on kolmea eri väriä, joista viimeinen lisätään vasta paloja yhdistettäessä. Tämä oli sikäli ihana työ, että se tuntui etenevän vauhdilla, kun näitä esikonalkuja syntyi todella nopeasti. Pyrin tekemään kaikenlaisia väriyhdistelmiä.

Palojen mallailua. Ajatuksenani oli aluksi laittaa kaikkia värejä sikin sokin, mutta mieleni pyrkii aina pitämään jonkinlaista säännönmukaisuutta yllä, joten päätin sittenkin käyttää palojen yhdistämiseen vain kahta väriä ja asetella ne raidoiksi. Palojen asettelu vaati pientä mietiskelyä ja siirtelyä, sillä en halunnut, että keskimmäinen ja uloin kerros olisivat samaa väriä tai että samanlaiset palat olisivat vierekkäin.

Palojen yhdistäminenkin kävi kohtuullisen nopeasti. Tämä oli kyllä kiva malli virkata! Valmista tuli, eikä tullut edes kiire! Vaan sitten...

Terveiset takapuolelta! Jokaisessa palassa on KUUSI langanpätkää pääteltävänä. Ai niin, inhoan päättelyä (kuka ei). Sen sain päätökseen viimeisenä iltana ennen lahjan luovutusta. Päättely hoituu vain pakon edessä.

Arnen ja Carloksen ohjeet olivat hiukan leväperäiset, ehkäpä he kannattavat luovuutta enemmän kuin pedanttiutta. Yritin tihrustaa valokuvista, kuinka he ovat tehneet peiton reunat ja kulmat, mutta tämä ei kyllä taida olla samanlainen. Eikä vissiin ole tarviskaan. Kulmat olisivat olleet enemmän mieleeni suorempina, mutta eihän minun tätä tarvitse katsella, heh. Mielestäni peitto kaipasi vielä reunoja. Jos vaaleanpunaista olisi riittänyt, olisin virkannut ne sillä. Olisikohan tullut överit, ehkä parempi näin.

Valmis! Vastaanottaja nimesi tämän Nelli-keijun syntymäpäivälahjaksi, toivottavasti peitto inspiroi siis uusiin kivoihin leikkeihin.

Hyvää juhannusta!