Mamman tuubihuivi

Tämäkin työ oli varsinainen prosessi – tilaustöilläni tuppaa olemaan kuukausien toimitusaika. Joskus viime talvena äiti toivoi huivia itselleen. Tilaus rekisteröitiin. Joskus kesän alussa menimme sitten Ogelin Lankamaailmaan valitsemaan lankoja. Ei mitään karheaa ja kutittavaa, toivoi äiti. Jotakin muhkeaa, tuubihuivi. Kiersimme joka ikisen lankahyllyn, ja jostain tarttui käteeni kaksivärisen patenttineuleen ohje. Lopulta, sulkemisajan ollessa käsillä, päädyimme Zitronin ihanan pehmoiseen, merinovillaiseen Nimbus-lankaan.

Sitten tuli kesä, ja eihän silloin villahuiveja neulota... Kesän jälkeen tuli syksy ja sitkeä flunssa. Kaipasin sohvallamakailun kompensaatioksi jotakin haastetta, ja tämä projekti muistui mieleeni – en ollut koskaan kokeillut kaksiväristä patenttineuletta. Tuubihuivi sinänsä ei kalskahda haasteelta, mutta tunnustan, että aloitin kokeilutilkun (ensin Nimbuksella, sitten vieressä lankakorissa pötköttävällä Nallella, kun Nimbuksen purkaminen osoittautui hyvin rasittavaksi) ainakin seitsemän kertaa ennen kuin tajusin, mistä on kyse. Lopulta havaitsin tekniikan olevan yksinkertainen, joskin hidas.

Tämän kummempia kuvia ei tekovaiheesta taida olla. Huivi lämmitti mukavasti sitten, kun siinä alkoi olla pituutta.

Nimbuksen puikkosuositus on 5–5,5, mutta patenttineuleeseen kannattaa valita suurempi puikkokoko. Kaksivärisen patenttineuleen tekemiseen tarvitaan pyöröpuikko, joten valitsin tähän työhön 60 cm:n mittaiset 8 mm:n puikot. Huivin kooksi ajattelin (sen perusteella, mikä mielikuva minulla oli Lankamaailman myyjän suosituksista) n. 30x120cm. Työssä on muistaakseni 31 silmukkaa, ja leveys oli suunnilleen tuo (neuleesta tosin tulee kovin joustavaa). Neuloin niin kauan kuin lankoja riitti (4x50 g:n kerää), ja pituuskin oli suunnilleen se, mitä piti. Tähän tekniikkaan löytyy ohjeita ainakin Toisella puolen lahden -blogista ja Dropsin sivuilta. (Jostain syystä näissä ohjeissa on viisi kerrosta, joita toistetaan, omassani oli neljä. hmm... Mutta en nyt jaksa paneutua tarkemmin asiaan.)

(Kuvien laatu vain heikkenee, kun päivisinkin on hämärää..!) Langan kauniit sävyt eivät pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Ihastuin patenttineuleen kalanruotomaiseen tekstuuriin.

Kerrankin sain mukaan tämmöisen kuvausassistentin, kun viimeistelin huivin vanhempien luona! Dolan-veliseni pääsi huomaamattani syömään yhden langanpätkän, hups...

Käänsin huivin ennen ompelua kahdelle kiemuralle niin, että se asettuu kaulaan kauniisti, kun sen kiepauttaa ylleen kaksinkerroin.

Huivi omassa kaulassani, äippä ei olisi varmaan suostunut malliksi. Lämmin ja pehmoinen tuli!