Terkut Japanista - sälää mielen pintakerroksista

Vietimme (lähes) kolme mahtavaa viikkoa Japanissa. Vietimme suurimman osan ajasta Kiotossa, hiukan alle viikon Tokiossa sekä teimme ystävien kanssa yhden yön road tripin Iseen. Piipahdimme myös Osakassa yhtenä päivänä. Tähän päivitykseen olen haalinut nyt tärkeimmät kielen päällä pyörivät jutut. Ne ovat sinkoilleet matkan aikana päässäni pienenä sekamelskana, joten sellaisena ne nyt putoilevat tähän postaukseenkin!

Kaikissa kaupungeissa kävin lanka-, kangas- tai sadan jenin kaupoissa, kolmeen viikkoon mahtui aika monta shoppailupäivää. Koska ompeluharrastukseni on melko tuore, eikä minulla ole kovinkaan laajaa kangasvarastoa, päätin tällä matkalla hankkia itselleni sellaisen. Japanista löytyykin riittämiin käsityöharrastajan unelmia, paratiiseja ja päiväunia. (Ihan totta, jokaista lajia!) Harkitsen kirjoittavani koluamistani kaupoista lisää. Tietoa löytyi englanniksikin jonkin verran, mutta ehkä joku joskus erehtyy kaipaamaan sitä suomeksikin. Kiva tietysti kirjata myös itselle muistiin niitä nyt, kun vielä muistaa jotain.

Kuva on tietysti taas epätarkka, mutta tässä kangaskokoelmani kotiinpaluun jälkeen:

Lemppareihini kuuluvat ainakin toisessa rivissä äärivasemmalla näkyvä mustapohjainen pisarakangas, jonka ostin kapasta täydellä hinnalla ja kunnon pätkän. (Monet ostoksistani löytyivät jämälaareista ja olivat alennushintaisia.) Siitä suunnittelen mekkoa tai tunikaa. Vähän hintavampia olivat myös sen vieressä olevat vihreä- ja sinipohjaiset kuplakankaat, joiden pallot näyttävät öljyliiduilla piirretyiltä. Samassa rivissä äärioikealla oleva sinipohjainen keltakukkainen kangas tuo jostain syystä mieleeni lapsuuden ja mökin, vaikken muistakaan tätä muistuttavaa kangasta näistä yhteyksistä. Alarivissä oikealla oleva kangas on ainoa ostamani vahakangas (niitä oli tarjolla paljon, ilmeisesti japanissa harrastetaan paljon vahakangaskasseja). Siitä olisi tarkoitus tulla kauppakassi. Ostin samaa eläinkuosista tukevaa kangasta turkoosipohjaisena (kolmas rivi, toinen oikealta), ehkä siitä voi tehdä jotain kassin kaveriksi. Tarkempia lähikuvia kankaista toivottavasti tulee sitten, kun ne löytävät tiensä töihin.

Voisi sanoa, etten koskaan osta lankoja siitä syystä, että ne ovat kivoja. Sen sijaan suunnittelen työn ja hankin sitä varten langat erikseen. Ostin reissusta kuitenkin muutaman kerän muuten vaan, sitä olisi tuntunut synniltä jättää ostamatta yhtään kerää 100 jenin (n. 80 snt) hintaista puuvillalankaa.

Kuvassa näkyvät pampulalangat ovat Avrilin liikkeestä ja kalliimpia. (Mininykeröt, mutta jotain oli pakko saada ihanasta liikkeestä, ja isompia hankintoja en raaskinut tehdä.) Seitsemän keskenään samanlaista kerää ovat maailman pehmeintä lankaa, ja niitä hipelöidessäni kehitin äkkiä päässäni suunnitelman virkatusta, suuresta, ilmavasta, pehmeästä huivista. Malli ei ole vielä osunut silmään, mutta eihän huivin tarvitse ensi talveksi valmistua...

Lentokonepuuhana oli tietysti Totoro-lapaset, sillä matkaohjelmaan kuului myös mielettömän kiehtova Ghibli-museo.

Koneessa olikin tosi miellyttävää neuloa, kun kyynärpäät sai tuettua käsinojiin, eikä mistään tullut palautetta bambupuikoistani. Näiden saaja on jo mielessä, mutta siitä sitten joskus myöhemmin. :)

Ostin muutaman kirjankin, vaikka sanallisista ohjeista ei mitään ymmärräkään. Tämä kirja mainioista huopahahmoista oli pakko saada!

Kaupoista löytyi hämmentävän edullisiakin kirjoja, tämä maksoi 500 jeniä, eli n. 4 euroa. Ennemminkin tätä kyseistä voisi ehkä kutsua vihkoseksi, mutta ohjeet on kuitenkin 70:een pieneen juttuun. Kuvalliset ohjeet ovat työskentelyyn riittävän selkeät ainakin tässä kirjassa. Hankin 100 jenin kaupasta askarteluhuopaa (joka on 100-prosenttista polyesteria, tietysti... :D) sekä kirjontalankoja. Kotona olin iloinen näistä löydöistä, sillä juuri tähän pyrin: Kun saa idean, ei tarvitse lähteä kauppoihin haalimaan tarvikkeita, vaan ne löytyvät kotivarastoista.

Askartelemaan, siis!

Kaavat leikattu. Tällainen tyyppi tulossa! Oli pakko aloittaa kirjan mainioimmasta otuksesta.

Pienten osien leikkaaminen tuntui sujuvan helpoiten näin. Kankaasta haihtuva tussi voisi olla hyvä tässä puuhassa, mutta voitteko kuvitella: sellainen jäi vielä hankkimatta!

Täyttämistä ja ompelua, ompelua ja täyttämistä. Virkkuukoukku oli oiva apuväline käsiä ja jalkoja täyttäessä.

Kirjan tyyppi ja minun tyyppi poseeraamassa vierekkäin! Tomatosta (mieletön käsityökauppakompleksi Tokiossa) ostin noita minimininappeja, ja yksi niistä löysi heti tehtävänsä.

Myös joitain askartelujuttuja tuli hankittua. Nyt minulla on oiva valikoima washi-teippejä! Lisäksi hankin muutaman leimasimen, tarroja ja muutaman kynän (en voi vastustaa Mujin geelikyniä!).

Pääsin jo käyttämään teippejä muuallakin kuin matkapäiväkirjassa. Kiitoskortti naapureille oivasta kasvihuolenpidosta!

Olipa purkaus. Toivottavasti tämä lomapää tästä jäsentyy, sillä työsopimus on allekirjoitettu, ja maanantaina pitäisi selvitä tämän pään kanssa töihin!