S:n keijupeitto

Minulla on noin vuoden ajan ollut ilo hoitaa vallan mainiota 3-vuotiasta kerran viikossa. Olemme lähinnä leikkineet, ja lempileikkien joukossa ovat olleet mm. syntymäpäiväjuhlat (leikki keskittyy tarjoilujen esillelaittoon), eväsretki (sama kuin edellinen, mutta ensin pakataan) ja uusimpana keijuleikit. Hoitosuhteemme alkoi olla lopuillaan ja käsityöintoni takertui tähän seikkaan jo viikkoja sitten. S:lla on monta ihanaa pikkupeittoa, joiden päälle on hyvä levitellä herkkuja. Kun löysin Arnen & Carloksen Neulo kesä kotiisi -kirjasta (Nemo 2013) esikkopeiton ohjeen, päähäni pälkähti, että tässä olisi suloisen keijumainen lisä S:n peittojen joukkoon.

S:n lempiväri on vaaleanpunainen, sitä piti siis olla mukana. Arkistoistani löytyi kerä Novitan Woolia (vyötteestä päätellen vissiin aika kauan säilötty), loput kävin ostamassa Lankamaailmasta. Gjestalin juuri sopivan paksuinen Maija-lanka sattui olemaan tarjouksessa, sitä tuli mukaan kolme kerää eri väreissä. (Mikä ihana värivalikoima! Olisin saattanut vähän innostua, jos olisin ollut rahoissani.) Ehkä siitä ei ollut keltaista, sillä se on Vikingin Frøyagarnia, hmm. Tässä yhdistelmässä on jotain S:n lempparia, jotain iloista, jotain rauhoittavaa, näin asian pähkäilin.

Jokaisessa kukassa on kolmea eri väriä, joista viimeinen lisätään vasta paloja yhdistettäessä. Tämä oli sikäli ihana työ, että se tuntui etenevän vauhdilla, kun näitä esikonalkuja syntyi todella nopeasti. Pyrin tekemään kaikenlaisia väriyhdistelmiä.

Palojen mallailua. Ajatuksenani oli aluksi laittaa kaikkia värejä sikin sokin, mutta mieleni pyrkii aina pitämään jonkinlaista säännönmukaisuutta yllä, joten päätin sittenkin käyttää palojen yhdistämiseen vain kahta väriä ja asetella ne raidoiksi. Palojen asettelu vaati pientä mietiskelyä ja siirtelyä, sillä en halunnut, että keskimmäinen ja uloin kerros olisivat samaa väriä tai että samanlaiset palat olisivat vierekkäin.

Palojen yhdistäminenkin kävi kohtuullisen nopeasti. Tämä oli kyllä kiva malli virkata! Valmista tuli, eikä tullut edes kiire! Vaan sitten...

Terveiset takapuolelta! Jokaisessa palassa on KUUSI langanpätkää pääteltävänä. Ai niin, inhoan päättelyä (kuka ei). Sen sain päätökseen viimeisenä iltana ennen lahjan luovutusta. Päättely hoituu vain pakon edessä.

Arnen ja Carloksen ohjeet olivat hiukan leväperäiset, ehkäpä he kannattavat luovuutta enemmän kuin pedanttiutta. Yritin tihrustaa valokuvista, kuinka he ovat tehneet peiton reunat ja kulmat, mutta tämä ei kyllä taida olla samanlainen. Eikä vissiin ole tarviskaan. Kulmat olisivat olleet enemmän mieleeni suorempina, mutta eihän minun tätä tarvitse katsella, heh. Mielestäni peitto kaipasi vielä reunoja. Jos vaaleanpunaista olisi riittänyt, olisin virkannut ne sillä. Olisikohan tullut överit, ehkä parempi näin.

Valmis! Vastaanottaja nimesi tämän Nelli-keijun syntymäpäivälahjaksi, toivottavasti peitto inspiroi siis uusiin kivoihin leikkeihin.

Hyvää juhannusta!