Ompelukoneeni on huomattu! Ystävä pyysi palvelusta: viikonloppuna tarvitaan mekkoa, jonka helma on liian pitkä. Ja kun ystävä pyytää palvelusta, sanotaan tietysti JOO!
Eilen sain mekon ihmeteltäväksi. Kokeilimme sopivan pituuden, kahdeksan senttiä oli pätkäistävä pois. Ryhdyin tutkailemaan vuorellisen mekon kankaita ja saumoja.
Mekon päällikangas on toiseen suuntaan joustavaa puuvilla-elastaanisekoitetta ja helma vähän kellotyyppinen, eli pyöreähkö. Ajattelin ensin, että oikeanlevyinen suikale pätkäistään helmasta pois ja sen jälkeen helma taitetaan ja ommellaan. Vaan ei, helma olikin ommeltu vinokaitaleen avulla ja piilo-ommelta käyttäen, mikä varmasti onkin helpompi vaihtoehto tämän tyyppisen kankaan kanssa.
Vuorin käänne oli pelottavan kapea. Totesin kuitenkin, että jos olen onnistunut ompelemaan
yhden mekon alusta loppuun, niin kyllä minä nyt yhden helmankin selätän.
Kaitale irti, helma katki...
...langanpätkät irti ja menoksi!
Olen ihmetellyt piilo-ommelta ja sen käyttökohteita pariin otteeseen, ja nyt pääsin kokeilemaan sitä oikeasti! Valitsin (mielestäni) ompelukoneen manuaalissa neuvotun paininjalan, mutta se ei sitten tainnutkaan olla oikea valinta... Naks! Vaihto siis takaisin normaaliin paininjalkaan. Valitsin tähän elastaania sisältävään kankaaseen
jo aiemmin mainitun "trikoo tai muu hankala materiaali" -neulani, joka tuntui luistavan ihan kivasti. Piilo-ompeleestani ei nyt tullut ehkä maailman tasaisinta, mutta onnistuin kaiketi saamaan ompelista kyllin kapeat, joten eivät ne toivottavasti hirveän paljoa erotu helmasta mekon ollessa käytössä.
Vuorin jäykkään kankaaseen sain kapean, puolen sentin taitteen aikaiseksi silitysraudan avulla.
Ipodini kamera ei ole parhaimmillaan valkoisten asioiden kuvaamisessa, joten tyydytään nyt näihin vaihekuviin, lopputuloksesta ei kuitenkaan saisi selvää. :) Itsekseni totesin, että ylitin itseni mahtavasti, objektiivisesti arvioituna lopputulos lienee ok.
Ihania juhlia, Kaisa ja mekko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti