Täytyypä hehkuttaa heti alkuunsa: Tänään lähdemme Japaniin! Käsityö- ja blogivimmaa seuraa siis ainakin kolmen viikon radiohiljaisuus. Tarkoituksena on kuitenkin saada bambupuikot mukaan koneeseen ja perillä kiertää massiivisia käsityö- ja askartelutarvikekauppoja. Näistä lisää matkan jälkeen!
Aloitin kesäkuun alussa lyhyen kesäpestini lastenhoitajana. Yhtäkkiä ympärilläni pyöri kaikenlaisia lierihattuja pitkin puistoa, ja eräänä hellepäiväni totesin, että minunkin on saatava tuollainen!
Mekkokangasta jäi yli, ja tuumin, että näistä epämääräisistä riekaleista voisi hyvinkin syntyä lierihattu. Nopealla googlailulla löysin
erittäin toimivan ohjeen, jonka vaiheita seurasin tarkasti, mutta omaan hattuuni päätin vielä lisätä vuorin.
Leikkasin palat, ja kankaassa oli jopa varaa valikoida sopivia kohtia. Hatun päälle en valinnut juurikaan valkoisia kohtia, sillä valkoinen ei tunnu minun jutultani. Lierin alapuolelle tuleviin paloihin leikkasin valkoisiakin kohtia, ajattelin että ehkä ne valaisevat maisemaa hiukan tuolla lipan alla. Päätin, että kun nyt kerran tehdään, niin tehdään kunnolla: leikkasin lieristä 12 cm leveän!
Ommeltuani vuorin kasaan totesin, että homma ei pelaa. Kaava on pyöristetty käsivaralla, ja olematon kaavoituskokemukseni tuotti liian kulmikkaan sauman. Jouduin siis pyöristämään saumoja.
Marimekon kangas on tukevaa, joten päätin käyttää hyväkseni uusia oppejani. Aukileikkauksia saumanvaroihin, siis! Lierin ulkoreuna kaartuikin heti kauniisti, ehkä aukileikkausten ansiosta. Suunnitelmana oli tikata lierin reuna myös ulkopuolelta, joten leikkasin saumakohtia kapeammaksi, kuten kuvasta ehkä näkyy. Silitin lieriin mukaan yhden kerroksen kiinnisilitettävää tukikangasta, jota jäi juuri sopiva pala yli mekosta.
Valmis! ...Ainakin periaatteessa. Arvoin pitkään, tikkaisinko vielä lierin päälle muutamia tukitikkauksia. Ystävien äänestys puolsi tikkauksia, vaikka hattu oli tällaisenakin mielestäni ihan hauskannäköinen. (Tässä kohtaa en ole ehkä silittänyt lieriä vielä, joten se pönöttää hassusti.)
Hattuosan saumoihin tehdyt tikkaukset tekivät hatusta paljon professionaalimman näköisen! Paitsi tietysti kirkkaan keltaisen palan kohdalla tikkaajan käsi on hiukan tutissut... Tämä on nyt sitten se turhauttava "käsityön jälki".
Tällaiseen möhkäleeseen ompelin vuorin kiinni. Kääntöaukon ompelin kääntämisen jälkeen kiinni käsin.
Merkkasin tikkaukset nuppineuloilla...
...ja sain ommeltua ne jotakuinkin tasaisen kaareviksi! Sijoitin tikkaukset 1,5 sentin välein, ja totesin, että ne olisivat voineet olla ehkä tiuhemmassakin.
Lieri lörpöttää tikkaamisen jälkeen suurempina laineina, ja sitä saa ehkä helpommin aseteltua. Molempi parempi, olen tyytyväinen! Siinä ja siinä, onko lieri hävettävän suuri, mutta leveänä se suojaa myös niskaa. Lohduttaudun myös sillä, että ainakin viime reissulla näin japanilaisilla paljon suuria lieriä ja lippoja, en siis ehkä ole yksin. Ja jos lentokone putoaa, voin leijailla lierini kanssa turvallisesti maahan. :D
Hyvää matkaa meille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti