Joululahjat

Näin vuoden viimeisenä päivänä, hyvin levänneenä, on syytä vilkaista vielä joululahjapajaan.

Saumuristani innostuneena päätin ommella lapasia jostain kivasta neuloksesta. Murun neulokset olivat mielessä ja googlailin niiden myyjää netistä. Silloin törmäsin ihaniin Vanja Sea -neuloksiin ja tilasin niitä läjäpäin. (Sivumennen sanoen toimitus oli nopea, neulokset tuntuvat laadukkailta ja ovat kauniita!)

Kaavat löysin Mallikelpoinen-blogista. Testasin sekä istuvampaa lapasta että peruslapasta, ja päädyin askartelemaan peruslapasia, sillä niissä on yksi sauma vähemmän ja malli on muutenkin oiva. Mallikelpoisen tutoriaaleista löytyy hyvät ohjeet ompeluun.

Vuoriksi ostin collegea, jonka nurja puoli on oikein pehmoinen. Muutamaan pariin riitti vuoriksi pala fleeceä, jonka sain ystävältä joskus. Lapastehtaassani valmistui lapasia yli kymmenen paria, joten pidin järjestystä yllä pyykkipoikien avulla. Mielestäni kaava oli suht nafti. Ihmisten käsien kokoa on muuten kamalan vaikea arvioida! Osaan leikkasin enemmän tai vähemmän saumanvaroja mukaan, ja yritin jättää vuoripalat aavistuksen pienemmiksi niin, että lapaset asettuvat nätisti.

Kolme paria uunista ulos! Minullekin piti riittää, mutta en kylläkään ole vielä saanut omiani valmiiksi.

Testing, testing!

Jotain sentään neuloinkin. Sain anopilta viime vuonna lahjaksi Dermosilin lahjapakkauksen, jossa oli käsityökäsivoide (hih!) ja yksi kerä Novitan Hile-lankaa. Päätin laittaa langan kiertoon takaisin päin pipona, jonka ohjeen löysin Novitan sivuilta.

Malli on simppeli, mutta tosi nätti, sekä helppo ja nopea neuloa. Pipojen neulomista olen vältellyt kautta aikain, mutta tämä onnistui kyllä kerralla. Tosin tein tietysti omaan päähäni sopivan, joten tästä taisi tulla kantajalleen vähän reilu, mutta se ei mielestäni tällaisessa pipossa haittaa.

Pari paperitähteä pääsi vielä pieneksi joulumuistamiseksi.

Paketoiminen on yhtä kivaa kuin lahjojen antaminen! Ja lapasista sai aikaan nättejä pitkulaisia paketteja.

Nyt on karistettu tämän joulun pölyt kannoilta. (Vaan ei kuusenneulasia; niitä pieni joulukuusemme saanee karistaa nurkassaan ensi vuoteen saakka... Ja suklaissakin on vielä tekemistä!)

Loman kunniaksi otin puikoille seuraavan suuren neuleprojektin, edellinen valmistuu toivottavasti heti alkuvuodesta... Sitä odotellessa: hyvää uutta vuotta ja poks vaan!

Tyynyliina

Löysin viime vuoden reissulla Japanista (Muji!<3) mainion tyynyn. Siis sellaisen, jonka voi laittaa päänsä alle yöunien ajaksi. Täyte on jotain jännää putua, ei mitään pehmoista. Niinpä tyyny on tosi jämäkkä olematta kuitenkaan kova, ja säilyttää muotonsa koko yön tukien pään asentoa. Juuri sitä, mitä vaivainen niskani tarvitsee!

Tyyny on kuitenkin hassun pieni, vain n. puolet normaalista tyynystä. Tähän saakka olen laittanut sen tavalliseen tyynyliinaan ja taittanut ylimääräisen kankaan tyynyliinan sisään. Pitkän aikomisen jälkeen armas saumurini sai minut tarttumaan toimeen ja ompelemaan pikku tyynylleni sopivan tyynyliinan!

Tehtävään täydellinen Muumi-kangas (Finlaysonin Satumuumi) löytyi taannoin Kässämarttojen käsityötarvikekirppikseltä. Näin sen heti mielessäni uudessa olomuodossaan, kun bongasin sen kirppispöydässä. Kokokin oli lähestulkoon sopiva, yllä olevassa kuvassa näkyy jämät, eli kapea suikale alareunasta sekä pieni pala, johon osuu käyttökelpoinen kohta kuviosta.

Puhtaat lakanat ja uusi Muumi-tyynyliina, viime yönä nukutti hyvin!

Aviomiehen kauhu: swantsit!

Tämä äänetön ope vietti eilen saikkupäivää kotona. Voimia onneksi piisasi sen verran, että jaksoin puuhailla kaikenlaista (esimerkiksi piparitaikinan!). Illalla tuli impulssi tutustua vihdoin tarkemmin (puoli vuotta sitten saamaani!) saumuriin ja langoittaa se. En tiedä, mikä nuutumus on viime kuukaudet vaivannut, mutta käsityörintamalla kaikki on tuntunut suossa tarpomiselta.

Saumuri hurisee mukavasti, ja huolittelin sillä niin maan kätevästi muutamat viime aikoina hankitut kankaat pesua varten. Sitten muistin, mikä työ on ollut ykkösenä jonossa siitä saakka kun saumurin sain: swantsit! Jemmassa oli edelliseltä vaatteiden karsintakierrokselta pelastettu puolison käyttämättömäksi jäänyt neulepaita. Hihat olivat juuri ja juuri kinttuihini sopivat, ja ajattelin, että tässä on hyvä testikappale, eikä ole niin vaarallista, jos kokeilu menee pieleen. Kuva on otettu eilisillan pimeydessä, mutta täytyyhän nyt paidasta olla myös ennen-kuva!

Pöksyistä tuli kuitenkin ihan mainiot ja käyttökelpoiset! Puolison pahin pelko tuntuu olevan, että käytän näitä jossakin julkisesti. Luulenpa, että nämä kulkeutuvat töihin lisälämmikkeeksi, jos nämä säät tästä vihdoin kylmenisivät.

Paita oli sen verran nafti, että ylle linkittämälläni ohjeella haara osui liian alas ehkä puoliväliin reittä. Niinpä piti vähän sooloilla ja muuttaa ohjetta sen verran, että saisin istuvammat pöksyt. Ilman tätä pientä säätöä ompeleminen saumurin kanssa sovituksineen olisi vienyt n. 30-45 minuuttia, joten nämä villahousut syntyvät kädenkäänteessä, kunhan löytää sopivankokoisen villapaidan! Lopuksi kavensin vielä sivusaumoja vyötärön kohdalta niin, että housut pysyvät jalassa.

Marraskuun lopun valo on niin niukka, etten nyt päivän valoisimpaankaan aikaan saanut ihan tarkkoja kuvia. Risti-istunnassa huomasin, että yhdestä saumasta paistaa jalka vähäsen läpi, hups! Sen taidan korjata ompelukoneella.

Saumuri, tervetuloa elämääni! <3

Synttärimekko!

Tänään täytän 30, onnea minä! Juhlia varten oli tietysti ommeltava uusi mekko!

Viime keväänä katselin Marimekossa mekkoja valmistujaisia silmällä pitäen. Tykkäsin heti tästä kankaasta (jonka nimeä en tiedä!), mutta hylkäsin kivat mekot liian hintavina. Tämän kevään ystävämyynnistä ostin pari metriä kangasta kympillä metri, joten tästä mekosta tuli huomattavasti edullisempi kuin viime keväänä haikaillut vaihtoehdot.

Tässä vanhentuneen henkilön asiallinen poseeraus arvokkaimman kimpun kanssa. Rakkaat vanhempani hankkivat minulle toivelistan kärjessä olleen SAUMURIN! Surrr! Laatikosta kaivettiin brunssin jälkeen esiin vasta tämä jännä antenni.

Mekon kaava on Yoshiko Tsukiorin kirjasta Kauniit puserot ja mekot (Otava, 2010), jonka lainasin kirjastosta (malli D, laatikkomallinen venekaulusmekko). Leikkaus on väljä, ja pähkäilin kirjan japanilaisten mittojen kanssa. Päädyin jäljentämään M-koon kaavat. Ompelin mekon ja totesin sen liian reiluksi, äh. Sitten vaan uudestaan varaamaan kirjaa, kun en luota itseeni oikein vielä noiden kaavojen kanssa, ja muokkasin kaavat S-kokoisiksi. Pääntiehen ja hartioihin en jaksanut koskea, joten kappaleet eivät ihan orjallisesti noudata alkuperäistä kaavaa. Taskut jätin tästä mekosta pois.

Tämä ei ole ehkä imartelevin malli minulle, mutta ihan söpö ja kankaalle mielestäni sopiva. Oli myös yksinkertainen tehdä, paitsi matkan varrella oli toki tuo säätö oikean koon kanssa... Hulpiossa kulkevat laineet leikkasin tietysti helmaan ja myös hihakappaleiden suihin. Kaulassa on viime keväänä kuviskurssilla tehty siipiriipus.

 Tässä mekossa oli hyvä juhlia!